Lue keskustelun säännöt.
Oletteko tekemisissä naapureidenne kanssa?
11.04.2013 |
Itse asun syrjäkylällä, ja täällä ollaan tosi paljon tekemisissä naapureiden ja muiden kyläläisten kanssa. Tulin just yksien naapureiden luota kylästä (he ovat eläkeläisiä), käyn samassa urheiluharrastuksessa muutaman kyläläisen kanssa kimppakyydillä ja muutkin harrastukseni sijoittuvat tänne kylälle. Lisäksi täällä toimii muutama yhdistys, joiden tilaisuuksissa tulee käytyä.
Kommentit (16)
En. Asun Helsingissä kerrostalossa. En edes tiedä minkälaisia ihmisiä naapureissa asuu. Mulla alakerroksen asunto ja oma sisäänkäynti joten en näe edes rapussa niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En,en edes tunne näöltä. Ei näe kun yhteen naapuriin tietyltä puolen tonttia ja sinnekään ei kunnolla. 6 tai 7 taloa tällä alueella on.
Edellisissä kodeissani en koskaan ollut naapureiden kanssa tekemisissä. Olen aina asunut Helsingissä. Ainoastaan lapsena tuli toisinaan moikattua yläkerran mummoa, kun olin häneen kerran tutustunut (pallo oli lentänyt hänen parvekkeelleen vahingossa).
Tässä kämpässä on toisin. Veikkaan syyksi sekää omaa asennemuutosta että rivitaloasumista. Tämä on se (omistus)asunto, johon olen asettautunut sillä asenteella, että tässä ollaan vaikka loppuelämä, jos kaikki menee hyvin. Pienessä taloyhtiössä kaikki tuntevat toisensa, vaikka kahvitteluja ei kai juurikaan harrasteta.
Emme ole kuin hyvän päivän tuttuja, jos edes tunnistan. Asumme haja-alueella, lähimpään naapuriin reilu 100 metriä.
Mäkin asun haja-asutusalueella, lähimpään naapuriin on suunnileen sata metriä. Tätä ennen asuin Helsingissä 12 vuotta. Siellä en tuntenut juuri naapureitani, muutamassa talossa kyllä jonkun.
Mä uskon, että ihmisille olis hyväksi tuntea niitä ihmisiä, joiden lähellä asuu. Se luo turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Esim. tällä kylällä ei ole juuri yksinäisiä vanhuksia, koska lähes kaikilla on ystäviä ja sukulaisia, jotka huolehtii.
Helsingistäkin löytyy kyllä asuinalueita, joilla naapurien tunteminen on suht normaalia, esim. Etelä-Haagassa ja Pakilassa. Kun vaihtuvuus on pienempää, ihmiset tutustuvat tietty paremmin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tekemisissä lähinnä niiden kanssa joilla on pieniä lapsia, kuten meillä. Tulee tavattua puistossa ja kerhoissa ja jonkun verran kahviteltuakin. Muidenkin naapureiden kanssa jutellaan postilaatikolla ja käydään rippijuhlissa yms. Omakotitaloalue pienellä paikkakunnalla. Olen asunut aiemmin vähän suuremmalla paikkakunnalla, eikä siellä tullut tutustuttua koskaan naapureihin. Tykkään tästä enemmän, vaikka varmasti tällä kylällä myös juorutaan enemmän.
Ollaan paljon tekemisissä. Asutaan Pohjois-Espoossa OKT-alueella. Istutaan paljon iltoja yhdessä, grillataan jne. Matkustellaan jopa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni pienellä paikkakunnalla ja oltiin naapureiden kanssa paljon tekemisissä. Se oli aivan ihanaa! Nyt asun muualla (ei kovin iso paikka tämäkään kuitenkaan), mutta en tunne ketään meidän naapureista ja se on jotenkin tosi kurjaa. Asutaan okt-alueella, mutta naapureissa ei ole pieniä lapsia, joten lastenkaan kautta ei olla niihin tutustuttu.
Asun syrjäkylällä, enkä ole nähnyt yhtään naapuria edes vilaukselta nyt kai sitten viime syksyn. En tunne näöltä moniakaan, vaikka sukua on asunut tuolla jo monessa polvessa.
Enpä juuri kaipaakaan kenenkään tuppautumista kylään juorunaiheen toivossa.
Yhteen aikaan kävin joskus naapurissa juttelemassa, mutta sittemmin naapuri alkoi juosta karkuun postilaatikolta vetäen lastaan perässä, jottei tarvitsisi edes tervehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen kaikki naapurini tässä pienkerrostalossa. Kaikkien kanssa jutellaan, toisten kanssa ollaan ystäviä. Käydään yhdessä lenkillä, istuskellaan ulkona kesäisin ja kahvitellaan, eilen istuin rapun lattialla juttelemassa naapurin ja chicuahuan kanssa ja kissani tulivat tutustumaan myös avoimesta ovesta.
Kaupungin vuokratalo Espoossa.
olen asunut täällä maalla yli 20 vuotta. yhdessäkään naapurissa en ole käynyt kylässä. muutaman kanssa saatetaan pari sanaa vaihtaa kun nähdään. talvisaikaan ei ketään näekään. muutama sata metriä lähimpiin naapureihin, pikku kylä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun täytyy sanoa, että mua ehkä vois pelottaa asua täällä, ellen tuntisi naapureitani ja tietäisi, että apua saa aina tarvittaessa! Voi tietenkin johtua siitäkin, että mulla ei ole sukua täällä, olisimme aivan tyhjän päällä, ellei naapureita olisi.
Ap
Asun Helsingissä ja tunnen paljon naapureitani. Olen tekemisissä viikottain heidän kanssaan, käymme kylässä, neuvomme ja autamme toisiamme jokainen siinä missä pystyy. Eipä ollut tällaista pienessä kylässä... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutaan neljän kilsan päässä kaupungin keskustasta, tunnen tään kadun asukkaat. Moikataan ja joku sana vaihdetaan.
Ollaan paljon tekemisissä naapureiden kanssa, Istutaan iltaa, kahvitellaan, käydään teatterissa, leffassa, laivalla, baareissa.. osan kanssa kunnolla ystävystytty, mutta kaikkien kanssa moikataan ja vaihdetaan päällimmäiset kuulumiset. Vantaalla asutaan nyt siis.
Helsingistä muutettiin ja sielläkin osan kerrostalon naapureista oltiin tekemisissä. Pihapelejä ja lapsia hoidettiin ristiin rastiin ja istuttiin iltaa. Kaksi sieltä jäi sydänystäväksi. Toinen niistä nyt odottaakin, että tästä meidän rivaristosta vapautuisi kämppä, että haluaa hyvät naapurisuhteet jatkoonkin. :)
Mä olen nyt 41 vuotias ja aina asunut etelä-suomessa kaupungissa, enkä ole koskaan asunut taloyhtiössä, jossa en tuntisi osaa naapureista. Itsestä se on kiinni, miten jään murtaa ja mäkin olen aika arka aloittamaan yhtään mitään. Moikkaan helpostikin ekana, mutta en käy jutuille. :)
Ei suomalaiset ole niin jöröjä kuin ne haluais. ;)
En. Naapurit seinän takana.