Lue keskustelun säännöt.
Kiinnostaako yli 30 -vuotiasta enää parikymppisten jutut?
04.06.2013 |
Koetko olevasi jo niin "kalkkeutunut", että nuorempien jutut lähinnä raastaa hermoja?
Kommentit (16)
Hei ikis! Jos haluat salata henkilöllisyytesi, kannattaisi korjata tuo joka kerran toistuva oikeinkirjoitusvirheesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh.. aika paha oikeinkirjoitusvirhe muuten :D
Riippuu varmasti enemmän persoonasta kuin iästä. Yleisesti ottaen työpaikan parikymppiset vaikuttavat kyllä tosi teineiltä vielä. Kiroillaan, syljeskellään tupakkapaikalla, kehuskellaan alkoholinkittauksella jne. Tiedän, että kaikki parikymppiset eivät ole yhtä lapsellisia kuin nämä ;) Itse olen kolmekymppinen ja liekö aika kullannut muistot, mutta minulla tuo räkä-tupakka-viinakehuskeluvaihe oli joskus yläasteella. Toki, mitä itse muistaa, niin eihän sitä parikymppisenä vielä kovin kypsältä vaikuttanut. Itsenäisyyttä tuli rutkasti, kun 19-veenä pääsi isoon yliopistokaupunkiin opiskelemaan, mutta kyllä nuo ajat tuntuvat kaukaisilta nyt.
kaksikymppisellä voi olla jo pari lastakin. Senikäisillä on jo niin erilaisia elämäntilanteita, ettei parikyppisiä voi laittaa yhteen muottiin. Ainakin minulla on 20 vuotta nuorempia ystävättäriä enkä minä ajattele, että meillä on ikäeroa. Samat jutut kiinnostavat molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 15:11"]
kaksikymppisellä voi olla jo pari lastakin. Senikäisillä on jo niin erilaisia elämäntilanteita, ettei parikyppisiä voi laittaa yhteen muottiin. Ainakin minulla on 20 vuotta nuorempia ystävättäriä enkä minä ajattele, että meillä on ikäeroa. Samat jutut kiinnostavat molempia.
[/quote]
ai, mä en tajunnut, että ap tarkoitti siis parisuhdemielessä tuota ikäeroa. vastasin siis ystävyys-näkökulmasta.
ed
Kokemuksesta voin sanoa, että 3 kymppisenä mua kiinnosti vain 2 kymppisten seura. Nyt kun olen 40+ niin mun seura ei kiinnosta edes 3 kymppisiä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 18:49"]
Koetko olevasi jo niin "kalkkeutunut", että nuorempien jutut lähinnä raastaa hermoja?
[/quote]
Mitä ovat "parikymppisten jutut"?
Itse harastin silloin klassista filosofiaa, matkustelua ohi turistirysien, opperaa, teatteria ja modernia taidetta.
Nyt 39-vuotiaana kiehtovat samat asiat.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 18:49"]
Koetko olevasi jo niin "kalkkeutunut", että nuorempien jutut lähinnä raastaa hermoja?
[/quote]
Mitä ovat "parikymppisten jutut"?
Itse harastin silloin klassista filosofiaa, matkustelua ohi turistirysien, opperaa, teatteria ja modernia taidetta.
Nyt 39-vuotiaana kiehtovat samat asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan sitä voi jonkun aikaa kuunnella vaikka kiinalaisten juttelua, mutta raja saattaa tulla hyvinkin äkkiä vastaan jos jutut alkavat olemaan aivan eri maailmasta. Tosin minullakin on paljon senioreita ystävänä ja löydän heidän kanssaan yhteisiä puheenaiheita helposti, vaikka ikäeroa on jopa 50 vuotta.
Ei ärsytä mikään muu, kuin se, että osa kaksikymppisistä pelkää, kuten näköjään myös ap, että 10 vuotta ja elämä on loppu.
Minä en tiedä, enkä edes jaottele asioita, mitä minkin ikäinen saa tai haluaa tehdä.
Eli vastaus kysymykseen: Ei raasta hermoja.
Mutta vastakysymys: Raastaako teidän parikymppistenn hermoja, että me vanhemmat, jopa 4- ja 5- kymppiset kiinnostuneita samoista asioista kuin te? Minua ei aikanaan raastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun paras ystävä on kolmekymppinen, jutut osuu yksiin. Voidaan puhua niin politiikasta, säästä, lasten kasvatuksesta kuin ihan pelkkää puuta ja heinää! Ja ei, paras ystäväni ei ole jälkeenjäänyt, kypsä aikuinen nainen. Niin kuin minäkin.
No hassua kyllä, pidän itteäni aika lapsenmielisenä, jopa vähän lapsellisena kolmikymppisenä, mutta nykyään olen huomannut että välillä kun puhun parikymppisten (19-23) naisten kanssa, tulee usein tunne, että puhuu selvästi itseään nuoremman kanssa. Jokin parikymppisen juttu saattaa huvittaa, siitä jutusta tunnistaa sen, että itse samanikäisenä ajatteli samoin, mutta ei nykyään ja sitten se juttu tuntuu lapselliselta, mutta samalla tavallaan ymmärtää sen, että ovat vielä sen verran nuorempia. Mutta ihan hyvin tulen silti heidän kanssa toimeen ja juttuun, kun en välitä pienistä vaan hyväksyn se että mielipiteensä tulevat varmasti vielä moneen kertaan vaihtumaan.
On vain ollut outoa huomata tuollainen ikäeroon liittyvä juttu niin selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kiinnostaa enemmän parikymppisten kuin ikäisteni kolmekymppisten jutut. Omanikäiseni ovat yleensä täysin eri elämäntilanteessa kuin itse olen, naimisissa, lapsia, vakityö tai ainakin pitkäaikainen työpaikka, omistusasunto...
Ainoa parikymppisissä rassaava juttu on se tarve väenvängällä löytää asioista kyseenalaistettavaa ja toisaalta ääretön mustavalkoisuus (myönnän itse olleeni ihan tasan samanlainen silloin!). Tosin harvoin nämäkään rassaavat niin paljoa ettei voisi antaa vaan mennä korvien ohi ja oikeastaan huvittavaakin löytää heistä samoja piirteitä kuin itsestäni samanikäisenä. Mutta siis mielestäni enimmäkseen heidän juttunsa ovat kyllä yleensä mielenkiintoisempia kuin ikäisteni, jos nyt siis puhutaan tämmöisestä ihan kahvipöytäkeskustelutasosta (missä ikäiseni naiset siis yleensä jauhavat jostain keittiönverhoistaan ja lapsistaan juttuja, jotka voisivat ehkä kiinnostaa mua jos mulla olisi pieniä lapsia ja olisin käytännössä vapaa-aikani kahlittuna kotiini, mutta joihin nyt en voi oikein mitenkään osallistua). Töissäkin päädyn yleensä työpaikasta riippumatta hengaamaan aina kesätyöntekijöiden ja harjoittelijoiden seurassa omanikäisteni tai vähän vanhempien vakkareiden sijaan, koska jutut käy heidän kanssaan paljon paremmin yksiin.
Ikis! :-D Ikäerohulluko taas?
Kyllä kiinnostaa. Mun mies oli 34v ja minä 21v. kun tapasimme. Mies oli vielä onnettomasti naimisissa, jätti vaimonsa ja muutti kanssani yhteen. Nyt yhteistä taivalta takana jo 15 vuotta ja kolme lastakin saatu. Emme voisi olla onnellisempia. <3
[quote author="Vierailija" time="05.06.2013 klo 09:51"]
Mua kiinnostaa enemmän parikymppisten kuin ikäisteni kolmekymppisten jutut. Omanikäiseni ovat yleensä täysin eri elämäntilanteessa kuin itse olen, naimisissa, lapsia, vakityö tai ainakin pitkäaikainen työpaikka, omistusasunto...
Ainoa parikymppisissä rassaava juttu on se tarve väenvängällä löytää asioista kyseenalaistettavaa ja toisaalta ääretön mustavalkoisuus (myönnän itse olleeni ihan tasan samanlainen silloin!). Tosin harvoin nämäkään rassaavat niin paljoa ettei voisi antaa vaan mennä korvien ohi ja oikeastaan huvittavaakin löytää heistä samoja piirteitä kuin itsestäni samanikäisenä. Mutta siis mielestäni enimmäkseen heidän juttunsa ovat kyllä yleensä mielenkiintoisempia kuin ikäisteni, jos nyt siis puhutaan tämmöisestä ihan kahvipöytäkeskustelutasosta (missä ikäiseni naiset siis yleensä jauhavat jostain keittiönverhoistaan ja lapsistaan juttuja, jotka voisivat ehkä kiinnostaa mua jos mulla olisi pieniä lapsia ja olisin käytännössä vapaa-aikani kahlittuna kotiini, mutta joihin nyt en voi oikein mitenkään osallistua). Töissäkin päädyn yleensä työpaikasta riippumatta hengaamaan aina kesätyöntekijöiden ja harjoittelijoiden seurassa omanikäisteni tai vähän vanhempien vakkareiden sijaan, koska jutut käy heidän kanssaan paljon paremmin yksiin.
[/quote]
Minua 23 v taas kiinnostaa enemmän kolme-neljäkymppisten jutut paljon enemmän kuin ikäisteni, koska se hirveä mustavalkoisuus ja pakonomainen kyseenalaistaminen käy hermoille. Elämäntilanne heillä on erilainen kuin itselläni, mutta sehän on vain positiivista - omanikäisteni näkökulmia kuulen koulussa ja töissä riittävästi, vanhempia ihmisiä kuuntelemalla oppii! Kohta lähden lenkille neljäkymppisen koirankävelytysseurani kanssa, kaipa heitäkin minun kanssani keskustelu kiinnostaa, kun edelleen tulee tekstari että mihin aikaan tänään lenkkeiltäis :D On meitä parikymppisiäkin moneen junaan, mutta sitähän on joidenkin vaikea ymmärtää.