Ihmisten seura on usein mielestäni todella raskasta :(

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 14:58"]

En tiedä, tunnenko vaan vääränlaisia ihmisiä, mutta monien ihmisten kanssa (poikkeuksiakin onneksi on) on mielestäni tosi raskasta olla tekemisissä. Yritän aina miettiä mitä sanon, mutta silti ihmiset usein loukkaantuvat pienistäkin jutuista, paasaavat vain omista asioistaan eivätkä yhtään kuuntele minua. Onko kohtalotovereita?

[/quote]

Hep, täällä yksi. Monesti tuntuu että esim. kaikenlaiset juhlat sun muut kissanristiäiset minne porukka kokoontuu ovat vain ylimääräinen rasite elämässä kun joutuu keskustelemaan kaikenlaista smalltalkia puolituttujen seurassa, vaikka todellisuudessa haluis olla jossain ihan muualla tekemässä mitä itse haluaa..

Oletteko AS-aikuisia?

Mielenkiintoista kuulla... Näistähän ei kasvotusten kerrota. Itse tykkään älyttömästi uusien ihmisten tapaamisesta, juhlista, sukujuhlista, työpaikan tapaamisista, koulutuksista ym. Olen aina ihmetellyt, miksi jotkut vaan nyhjää omissa nurkissaan eikä käy ihmisten ilmoilla.

Olen aloittajan kanssa samanlainen ja mielestäni kaikki suomalaiset sopivat kategoriaan, eihän täällä haluta edes tervehtiä naapureita saati jutella tuiki tuntemattomille. Ystävistä tulee helposti entisiä ja sukulaiset - heistä ja heidän vioistaan voi lukea palstakilometrittäin!

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 15:45"]

Mielenkiintoista kuulla... Näistähän ei kasvotusten kerrota. Itse tykkään älyttömästi uusien ihmisten tapaamisesta, juhlista, sukujuhlista, työpaikan tapaamisista, koulutuksista ym. Olen aina ihmetellyt, miksi jotkut vaan nyhjää omissa nurkissaan eikä käy ihmisten ilmoilla.

[/quote]

En vaan saa mitään irti tollasesta. Tuntuu niin turhalta ja teennäiseltä jauhaa jargonia joidenkin puolituttujen kanssa kun todellisuudessa ei kiinnostaisi yhtään. Ehkä se teennäinen hymy huulilla tyhjän p**kan jauhaminen on enemmän amerikkalaisten hommia, ei sovi suomalaiseen kulttuuriin.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 15:45"]

Mielenkiintoista kuulla... Näistähän ei kasvotusten kerrota. Itse tykkään älyttömästi uusien ihmisten tapaamisesta, juhlista, sukujuhlista, työpaikan tapaamisista, koulutuksista ym. Olen aina ihmetellyt, miksi jotkut vaan nyhjää omissa nurkissaan eikä käy ihmisten ilmoilla.

[/quote]

Niin minäkin. Olen kyllä tiennyt, että on ns. introverttejä, mutta silti kuulostaa omituiselta jos terve ihminen pitää muiden kanssa seurustelua raskaana taakkana. Joka paikassahan sanotaan, että ihmiskontaktit virkistävät mieltä ja tukevat mielenterveyttä.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 15:45"]

Mielenkiintoista kuulla... Näistähän ei kasvotusten kerrota. Itse tykkään älyttömästi uusien ihmisten tapaamisesta, juhlista, sukujuhlista, työpaikan tapaamisista, koulutuksista ym. Olen aina ihmetellyt, miksi jotkut vaan nyhjää omissa nurkissaan eikä käy ihmisten ilmoilla.

[/quote]

Niin minäkin. Olen kyllä tiennyt, että on ns. introverttejä, mutta silti kuulostaa omituiselta jos terve ihminen pitää muiden kanssa seurustelua raskaana taakkana. Joka paikassahan sanotaan, että ihmiskontaktit virkistävät mieltä ja tukevat mielenterveyttä.

[/quote]

Se virkistää mieltä jos, ja vain jos, yksilö nauttii siitä, ihan kuten muutkin nautinnolliset asiat. Ei ihmisseurassa itsessään ole mitään taianomaista.

joo, koen samoin :) ei vaan jaksa puhua kaikesta ei niin tärkeästä. huoh.

[/quote]

Se virkistää mieltä jos, ja vain jos, yksilö nauttii siitä, ihan kuten muutkin nautinnolliset asiat. Ei ihmisseurassa itsessään ole mitään taianomaista.

[/quote]

Nimenomaan, osuvasti sanottu. Eikö voisi ajatella myös niinpäin että on outoa jos ei kestä olla myös yksin ihan omassa seurassa vaan aina pitää olla hälinää ja hyörinää ympärillä ja vähintään radio tai TV taustalla pauhaamassa ?

Onneksi olkoon, AP, olet introvertti. Sillä tarkoitetaan energian virran suuntaa ihmisten parissa ja yksin. Puolet ihmisistä saavat energiaa, eli lataavat patterinsa kun ovat itsekseen ja kuluttavat energiaa ihmisten parissa. Näitä kutsutaan introverteiksi. Toinen puoli sitten toimii päinvastoin ja ovat ekstroverttejä. Kumpikaan tyyppi ei ole toista parempi, mutta kummankin tulisi olla tietoinen toisen tyypin olemassaolosta ja kunnioittaa sitä.

Niin minustakin. Raskasta on.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 15:45"]

Mielenkiintoista kuulla... Näistähän ei kasvotusten kerrota. Itse tykkään älyttömästi uusien ihmisten tapaamisesta, juhlista, sukujuhlista, työpaikan tapaamisista, koulutuksista ym. Olen aina ihmetellyt, miksi jotkut vaan nyhjää omissa nurkissaan eikä käy ihmisten ilmoilla.

[/quote]

Niin minäkin. Olen kyllä tiennyt, että on ns. introverttejä, mutta silti kuulostaa omituiselta jos terve ihminen pitää muiden kanssa seurustelua raskaana taakkana. Joka paikassahan sanotaan, että ihmiskontaktit virkistävät mieltä ja tukevat mielenterveyttä.

[/quote]

Ihmiskontaktit ystäviin ja muihin itse valittuihin ihmisiin, joihin tuntee aitoa yhteyttä ja joiden kanssa tuntee itsensä hyväksytyksi omana itsenään virkistää mieltä ja tukee mielenterveyttä. Keskustelu soljuu itsestään ja tuntuu molemmista antoisalta. Uusia tällaisia ihmisiä vain löytyy äärimmäisen harvoin.

Ihmiskontaktit useimpiin sukulaisiin, työkavereihin, satunnaisiin bussissaistujiin jne. kuormittavat, koska yleensä tuo aito yhteys jää syntymättä ja vuorovaikutus on väkinäistä. Joutuu keksimällä keksimään jotain sanottavaa ja silti jutun taso jää yleensä täysin mitäänsanomattoman small talkin tasolle. Käteen jää vaan ikävä tunne, että onkohan tuolla toisellakin osapuolella yhtä tylsää kuin minulla, toivooko sekin vain että pääsisi tästä pois jonnekin tekemään omia juttujaan, oonko mä todella näin tylsä ihminen ja sosiaalisesti avuton. Mä en ole yhtään sellaista kevyttä läpänheittäjätyyppiä joka saa ihmiset viihtymään ympärillään ja tästä syystä yleensä jätän väliin kaikki työpaikan virkistystapahtumat ja sukujuhliakin niin pitkälle kuin kehtaan, tai sitten juurikin jyyrötän itsekseni jossain nurkassa (tai juhlissa pakenen keittiöön auttamaan tms.). Koen ne tilanteina äärimmäisen kuormittaviksi ja ahdistaviksi.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 20:51"]

Onneksi olkoon, AP, olet introvertti. Sillä tarkoitetaan energian virran suuntaa ihmisten parissa ja yksin. Puolet ihmisistä saavat energiaa, eli lataavat patterinsa kun ovat itsekseen ja kuluttavat energiaa ihmisten parissa. Näitä kutsutaan introverteiksi. Toinen puoli sitten toimii päinvastoin ja ovat ekstroverttejä. Kumpikaan tyyppi ei ole toista parempi, mutta kummankin tulisi olla tietoinen toisen tyypin olemassaolosta ja kunnioittaa sitä.

[/quote]

Miksi minä sitten vietän ihan mielelläni aikaa kotona rauhassa, lataan akkuja, ja olen suoraan sanottuna helpottunut jos kukaan ei juuri sinä nimenomaisena päivänä ota yhteyttä? ;) Mutta aina kun lähden muiden seuraan, palaan iloisena ja hilpeänä, virkistäytyneenä? Olenko kumpaakin?

Välillä on niitä päiviä kun ei jaksa kannatella muita ihmisiä, vaan haluaa nauttia omasta hyvästä seurasta! Parasta kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa on tasavertainen jakaminen tunteiden, ajatusten ja kokemusten kanssa. On vain osattava valita seuransa! :)

Olen vahvasti introvertti, eli sisäänpäinkääntynyt (ilmeisesti jälkimmäinen sana kuulostaa pahalta, kun sitä ei näe enää).

Moikkaan ohimennen ystävällisesti tuntemattomiakin naapureita oma-aloitteisesti ja välillä pysähdyn vaihtamaan nopeasti muutaman sanan. En kuitenkaan ole koskaan oikein jaksanut pitää yllä sosiaalisia suhteita aktiivisesti kuin yhteen tai kahteen ihmiseen. Oikeastaan oma tyttöystävä riittää tälläkin hetkellä yksinään lähes täysin. Minulla oli lapsenakin aina vain yksi, välillä kaksi hyvää ystävää, (jotka vaihtuivat muutaman vuoden välein), koska en enempää halunnut. Tulen kyllä hyvin ihmisten kanssa toimeen.

On kuluttavaa olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä, enkä oikein jaksa jutella vain sosiaalisuuden vuoksi ulospäinsuuntautuneen tavoin. Haluan lähes aina keskusteluista jotain minua kiinnostavaa tietoa tai näkökulmaa. Usein kaikki muu jutustelu alkaa tuntumaan pidemmän päälle siltä kuin joku väkisin pitäisi huomiotani varattuna jossakin turhassa asiassa ja alan väsymään siihen henkisesti.

Juu vähän sama homma, tosin riippuu hirveästi olenko tekemisissä kuinka raskaiden luonteiden kanssa.

Kotona on usein jälkeenpäin tunne että ihanaa kun saa olla rauhassa eikä tarvitse ottaa ketään ylimääräistä huomioon.

Mies ja lapset käyvät välillä myös raskaiksi kun vaativat tietysti paljon, mutta he kyllä tuntevat minut ja tietävät tarvitsevani puolituntia päivässä yksin.

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 15:59"]

[quote author="Vierailija" time="11.04.2013 klo 15:45"]

Mielenkiintoista kuulla... Näistähän ei kasvotusten kerrota. Itse tykkään älyttömästi uusien ihmisten tapaamisesta, juhlista, sukujuhlista, työpaikan tapaamisista, koulutuksista ym. Olen aina ihmetellyt, miksi jotkut vaan nyhjää omissa nurkissaan eikä käy ihmisten ilmoilla.

[/quote]

En vaan saa mitään irti tollasesta. Tuntuu niin turhalta ja teennäiseltä jauhaa jargonia joidenkin puolituttujen kanssa kun todellisuudessa ei kiinnostaisi yhtään. Ehkä se teennäinen hymy huulilla tyhjän p**kan jauhaminen on enemmän amerikkalaisten hommia, ei sovi suomalaiseen kulttuuriin.

[/quote]  Minä tapasin viikonloppuna esimerkiksi yhden burjaatin ja pohjanmaalaisen punkkarin. En puhunut kummankaan kanssa smalltalkkia vaikka kyse oli taidenäyttelyn avajaisista eli muodollisesta coctailtilaisuudesta vaan aiheet olivat suoraan politiikkaa, historiaa ja muuta. Erittäin mielenkiintoista. Mikä pakko on puhua paskaa?

jos ihminen on samalla aaltopituudella, niin on nautinto keskustella. valitettavasti tuntuu aina vain että, mitä enemmän ikää karttuu, sitä vähemmän tuota mielekästä seuraa löytyy, varsinkin kun elän lähes erakkotyyppistä elämää. sukukokoukset ovat yhtä tuskaa, joista toipuminen vaatii muutaman päivän. ne todella on yhtä tuskaa, on mussa jotain vikaa, kun toivoisin ettei olis ollenkaan sukulaisia. ne jutut on aina niin typerät, samat  muitten ihmisten arvostelut ja oman erinomaisuuden toitotus. mistään asiasta ei voi puhua, ei mistään. tai no, lapsista voi puhua (ei kiinnosta) ja vaipoista jne. omapahan on vikani, kun en ole onnistunut rakentamaan sopivaa sosiaalista verkostoa itselleni. on kyllä kiva saada ystävällistä ja sivistynyttä  kohtelua asiakaspalvelijoilta, joita arvostan kovasti ja haluan että kunnioitukseni näkyy omassa käytöksessäni heitä kohtaan. toisaalta en niin kovasti kaipaakkaan kontakteja enään, vaikken ihan vielä finaalissa olekkaan.