Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö vaimon olla miehelleen kuuliainen?
24.04.2013 |
Luen yhtä kirjaa, jossa pohditaan onnellisuutta ja sen edellytyksiä. Yhdestä "keissistä" todetaan, että nainen ja sen perhe eivät voineet olla onnellisia, kun vaimo ei osannut olla miehelleen kuuliainen. Jenkkikirja tietysti.
Puhuin tästä miehelleni ja hän pyysi, että laittaisin noin kamalan kirjan pois. Ei kuulemma missään tapauksessa haluaisi, että hän olisi "perheen pää" ja minä olisin herttainen ja kuuliainen vaimo.
Eikö tällainen vain istu suomalaiseen ajatteluun? Kuka teistä on miehelleen kuuliainen?
Kommentit (5)
Joo, tässä kirjassa kuuliaisuus oli sitä, että vaimon ei esim. olisi pitänyt sanoa miehelleen vastaan, vaan antaa tämän tehdä päätökset ja olisi pitänyt miehen hoitaa perheen talous- ja raha-asiat.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ylihengellisinä aikoinani elänyt tai siis yrittänyt elää tuollaista ideologiaa todeksi. Se oli helppoa kun lapset oli pieniä ja olin vaan kotona niiden kanssa. En tienannut mitään joten oli luonnollista että miehellä on sananvaltaa paljon ja toisaalta hän on kiltti ja joustava luonne joka luonnostaan otti minut huomioon kaikessa. Ja mä oon luonnostani myös vastuun toisille sysäävä ja passiivinen.
Mutta nyt koen että se voi olla vähän teennäistä ja johtaa patoutumiin ja katkeruuteen. Se voi toimia jos naisella ei koskaan ole suuria toiveita tai mitään itsenäisyyden kaipuuta, kuten on ollutkin vanhoina Raamatun aikoina. Nykyään naiset käyvät töissä, tienaavat ja rakentavat uraa, heillä täytyy olla samanlainen sananvalta kuin miehilläkin asioissa.
Tietenkin aina perheessä kummankin pitää joustaa toisen hyväksi ja olla epäitsekäs. Tällaiseen raamatulliseen ideaaliin kuuluu toinenkin puoli, nimittäin miehen uhrautuminen kuolemaan asti vaimonsa puolesta ("niinkuin Kristus rakasti seurakuntaa, niin rakastakoot miehet vaimojaan" tai jotain sinnepäin). Siitä vain harvoin puhutaan kun otetaan esille tämä alamaisuus ja kuuliaisuus.
Ehkä nykyisessä itsekkäässä elämäntyylissä pieni kuuliaisuus ei tekisi ollenkaan huonoa.
Mitä tarkoittaa kuuliaisuus? Jos mies sanoo, että nyt vaimo hame ylös ja melaa mekkoon, niin on toteltava..? Eli ei pyydetä mitään, vaan suorastaan käsketään, ja vaimon on toteltava? Näin kärjistetysti.
Minusta tasa-arvo on parisuhteessa tärkeämpää. Kuten 2 sanoi, niin pyytää voi ja niistä keskustellaan, joskus riitoja ilmenee varsinkin meillä siivouksesta jolloin ääneen voi tulla tiukempi sävy. Kuitenkin asioista yhdessä sopiminen ja puhuminen, ei mitään minä-määrään-nyt-kaapin-paikan menoa.
Minä olen puolisolleni kuuliainen ja hän minulle, siis siinä mielessä, että voimme esittää toisillemme pyyntöjä ja yleensä toteutamme ne. Joskus vaatimuksia tulee esitettyä vähän tiukempaankin sävyyn, puolin ja toisin :D
Mitään perheen pää ajattelua en siedä, siitä on päästy Suomessa hyvin eroon.
Kunnioitusta ja arvostusta molemmin päin.