Av-mamman lomamatka (tarina, jatka itse)

[quote author="Vierailija" time="07.05.2013 klo 16:08"]

8 aloita oma ketju!

[/quote]

kissatappelu jee jee

upp

Noh, ehkä av-mamman matka on jatkossakin vain yhtä suurta antikliimaksia, joten kenties on parempi kun ei sitä pueta tämän enempää sanoiksi. Kotiin palattuaan mamma laatii kyllä hyvin kiukkuisena kolmesivuisen valituskirjelmän matkanjärjestäjäfirmalle, eikä suitsi siis ollenkaan tuohtumustaan kun pitää kertoa missä kohtaa olis "vähän" valittamista.

Naapurin akalle av-mamma sanoo että juu, matkahan oli siis aivan ihana ja kyllä muuten oli tosi mukavaa!

Kanarian lentokentällä Av-mamma joutui taas (tahtomattaan) ottamaan ohjat äidillisiin käsiinsä. Hän sähisi vaivihkaa suunpielestään kipakoita ohjeita Pertille, kun tämä ei tietenkään tiennyt ollenkaan miten toimia, missä asennossa seistä/kävellä/olla, millä äänellä puhua ja mitä juttuja kertoa. Eihän nyt puolitutun wt-perheen ja noiden muiden silminnähden alemmasta yhteiskuntaluokasta olevien kanssamatkustajien edessä saanut nolata itseään.

Mamma desinfioi käsiään kiivaasti ja huutelia lapsiaan tarpeettoman kuuluvalla äänellä tulemaan myös ottamaan turauksen käsidesiä pikkusormiinsa. Samalla hän silmäili muiden matkaajien käsiä ja inhotuksen väreet kulkivat läpi hänen koko rehevän vartalonsa. Ilmeellään hän pyrki tuomaan ilmi paheksuntansa noita bakteeripesiä kohtaan. "Mutta me akateemiset perheet nyt vaan olemme vähän tarkempia näissä hygienia-asioissa", hän pohti itseriittoisena mielessään ja puristi tiukempaan Guessin käsilaukkuaan kainaloonsa (mutta piti tarkasti huolen, ettei logo peittynyt).

Mamma tarkkaili sivusilmällä Marjukkaa, arvioi tuhahdellen tämän vaatetusta, mittaili kriittisenä tämän vartaloa ja mietti miltä Marjukka näyttäisi bikineissä uima-altaan reunalla, ja ennen kaikkea miltä hän itse näyttäisi Marjukan vieressä. "Tollanen anorektikkohan tuo on, ihan hullu akka, ei syö mitään ja jos syö niin pelkkiä eineksiä, lapsilleenkin niitä vaan antaa, kato nyt kun luut törröttävät ja nahka roikkuu, ei oo lastenkaan kiva tollasta äitiä halata, eiks se tajuu että on rumaa olla noin laiha ja että hiukset pitäis kyllä kyniä lyhyeksi kun ikää on yli 30 vuotta mittarissa, mikä se luulee olevansa, kato nyt Pera, eiks oo hirvee?"

Sitten av-mammaa alkoi panettaa ihan hirmuisesti ja hän ei enää mahtanut itselleen mitään vaan alkoi tyydytellä ahnaasti perheensä läsnäollessa.

Sitten olikin taas kriisin paikka, kun mamma tunsi pakottavaa tarvetta lähteä kakkoshädälle lentokoneen vessaan. Jonossa seistessään mamma mietti, miten noloa olisi, kun seuraava jonottaja kuulisi klosetin oven taakse pöntöstä kuuluvat molskahdukset. Niinpä neuvokas mamma keräsi kämmenelleen kerroksen vessapaperia, antoi pökäleiden laskeutua paperin päälle ja liu´utti lastin sitten äänettömästi pöntön pohjalle. Hajua mamma ei kuitenkaan saanut peitettyä, koska muotiblogistin inspiroimana hankittu parfyymi ei ollut feikki-Mulberryssa. Niinpä mamman oli pakko astua ulos ovesta, jonka takana seisoikin... Marjukka.

Mamma oli käärmeissään, kun Marjukan perhe sai matkalaukkunsa ennen heidän perhettään. "Hitto, miten niillä on varaa tollasiin Samsoniten laukkuihin" mietti mamma odotellessaan perheen omia keinonahkaisia kapsäkkejä tavarahihnalle ilmaantuvaksi. Meni vielä hyvä tovi ennekuin laukut tulivat ja mikä nolointa, Pertin laukun vetoketju oli revennyt ja sieltä pilkistivät esiin Pertin kirjavat kalsarit. Mamma tunki vaivihkaa trikoota takaisin laukkuun ja komensi perheensä seuraamaan perässään ulos matkatavarahallista.

Vaalea kaunis opasneitonen seisoi vastassa matkalaisia ja kertoi heille bussin numeron ja ohjasi kihti ulko-ovea. "Katsopas vain, mitäs Marjukka perheineen tuossa taksitolpalla seisoo" hykerteli mamma, eikös se reppana löydä oikeaa bussia? "Hei Marjukka, väärä suunta, bussit lähtevät täältä", kailotti mamma hyväntahtoisesti kuvitellen nolaavansa toisen. "Voi kuule, me ei koskaan käytetä noita transferbusseja, odottelussa ja hotellipysähdyksissä menee niin tuhottomasti kallista loma-aikaa hukkaan" sanoi Marjukka ja kiipesi taksiin. Mamma höristeli epäuskoisena korviaan kun kuuli Marjukan sujuvulla espanjalla ilmoittavan osoitteen ja taisipa vielä jotain vitsaillakin, kun tumma taksikuski naurahteli niin innokkaasti? "minä kun luulin, että Marjukan koulu on jäänyt peruskouluun, vai onkohan se käynyt työväenopistossa kielikursseilla" pohti mamma istuessaan tulikuumassa turistibussissa ja kuunnellen samalla lasten vinkunaa kuumuudesta ja janosta.

Tunnin kuluttua lopen uupuneina sai mamma perheineen vihdoin nostaa laukkunsa bussin ruumasta ja suunnata kohti huoneistohotellin vastaanottoa.

Huoneistohotelli oli valittu hinnan perusteella, koska kukas sitä nyt lomaa huoneessaan viettää. Niinpä Mamma ja Pertti majoittuivat ahtaassa studiohuoneistossa, jonne mahtui juuri ja juuri parisänky ja avattava sohva lapsille. Keittiönurkkauksessa oli pari hellanlevyä ja äänekkäästi huriseva jääkaappi, tiskiallas ja muovilaari astiain kuivatusta varten. "kas kun ei nämä espanjoolit ole kuivauskaapista kuulleet" tuumi mamma ja tarkastellessaan astiakaappia. Ei ollut hääppöistä, muutama eriparinen lautanen ja kahvikuppi ja klommoinen kattila ja paistinpannu. "Kaipa se noilla on pärjättävä" mietiskeli mammamme, ei kai sitä nyt joka ilta ravintolaan mennä.

Oli aika lähteä tutustumaan hotellin alueeseen. No alueeseen ja alueeseen, takapihalla oli pari kukkaistutusta ja pieni uima-allas, ne oli nopeasti nähty. Perhe lähti kävelemään kohti merenrantaa ja kurkistelu samalla ylellisten luksushotellien puutarhoihin ja allasalueille, joissa ruskettuneet ihmiset loikoilivat mukavilla lepolasseilla ja nauttivat elämästään.

Yhtäkkiä mamma pysähtyi, ei perskules, Marjukka perheineen istuskeli erään upean hotellin allasbaarissa. Tarjoilija kantoi seurueelle juuri juomia ja näköjään olivat ehtineet jo jotain syödäkin pöydällä olevista lautasista päätellen. Marjukka huomasi aidan lävitse kurkistelevan mamman ja tuli tervehtimään."taas tavattiin, me ollaan jo ehditty uida ja lounastaakin, aivan ihana tämä meidän hotelli" sirkutti Marjukka. Marjukan ranteessa oli joku kumma muoviranneke, jota mamma tuijotti ihmeissään. "ai sä katot tätä ranneketta, meillä on all inclusive tässä hotellissa, tosi näppärää,miun voi vaan hakea ruokaa ja juomaa niin paljon kuin napa vetää" selvitti Marjukka. "Tulkaa joku päivä uimaan tänne meidän altaalle niin lapset saavat peuhata vedessä yhdessä". " joo katotaan, jos ehditään" mutisi mamma."meidän täytyy nyt mennä, luvattiin lapsille jäätelöt"

Mamma kiristeli hampaitaan ja mietti kaikkea sitä ruuan ja juoman määrää, joka Marjukalla perheineen oli vapaassa käytössä. Vielä enemmän häntä harmitti kauppareissun jälkeen. 30 euroa minimarkettiin ja kassissa ei ollut kuin vähän juustoa, makkaraa, jugurttia ja leipää ja muutama San Miguel Pertille näin loman alkajaisiksi ja vähän banaanililööriä mammalle. Ja ne jätskit tietty lapsille ja uimarenkaat. Kalliiksi taitaa tulla viikko!

Mamman otsa kiilsi jo hiestä ja paidan kainoloissakin oli hikilaikut. Paksu meikkivoide, jolla hän oli huomaamattomasti häivyttäen siloitellut kasvojensa pienet epätasaisuudet, valui hien mukana kaulalle ja paidankaulukseen. Urheasti mamma kuitenkin seistä pönötti rinta rottingilla insinööri-miehensä rinnalla tämän sönköttäessä vähän ruostunutta englantiaan. Muiden pariskuntien miehet taisivat olla jotakin duunareita vaan, aika rennosti olivat pukeutuneetkin, sormustakaan ei ollut yhdellä (eli ei ollut edes naimisissa lastensa äidin kanssa!), kas kun tällaiseen vähän parempaan perhehotelliin ovat raaskineetkin tulla. "Passeja et sitten anna niille, ei noista ulkomaalaisista tiedä, ja onhan huoneessa sitten varmasti mikroaaltouuni, syöttötuoli ja merinäköala, josta maksettiin", mamma huolehti ja tarkkaili salaa, minkälaisen kateellisen reaktion tuo merinäköalan mainitseminen saisi ympärilläolijoissa aikaan.

Silloin hänen katseensa eksyi tenniskentän suuntaan, joka näkyi kauempana. Voi perhana! Siellä Marjukka (lyhyessä tennishamosessa) jo pelasi tennistä miehensä kanssa. "Että viittiikin tolla tavalla tuolla pomppia, aikuinen nainen, karmee hame, sitä paitsi nythän on Suomessa kello kolme ja lasten välipala-aika, ei noi wt:t paljon lapsistaan huolehdi", tuhahti mamma närkästyneenä. Hän suoristi hiuksissaan koristeena olevaa turkoosia tekogerbera-klipsiä ja nosti leukansa pystyyn. Hänessä oli sentään jotakin tyyliä ja sivistystä, kyllä se akateeminen sivistys ja keskimääräistä paremmat tulot vaan paistavat ihmisestä.

Ensimmäinen lomapäivä alkaa vaipua iltaan. Marjukan hotellissa pukeudutaan vähän paremmin illalliselle ja nautiskellaan pitkän kaavan mukaan. Mamma päättää viedä oman pesueensa ravintolaan loman aloittamisen kunniaksi. Ravintolaa on vain vaikea valita, niissähän voidaan tarjota vaikka mitä kissanlihaa ja höynäyttää hyväuskoisia turisteja. Vihdoin he uskaltautuvat ravintolaan, jonka mainostaulussa on pieni Suomen lippu ja lukee Tervetuloa. Ruokalistakin on onneksi suomeksi ja listalta löytyy kaikkia miellyttävä vaihtoehto, lihapullat ja muusi. Ruuan jäljeen uni alkaa painaa lasten silmiä ja on aika palata majapaikkaan. Lapset nukahtavat saman tien ja mamma ja Pertti istahtavat parvekkeelle iltahömpsyille. Näköala ei ole kaikista parhain, viereisen hotellin takapihalle, josta löyhähtelee etelän illan kuumuudessa roskakorien lemu ja jossain tappelee ja sähisee pari kissaa, heinäsirkat siritävät.  On jo pimeää ja tähdet loistavat ja mammasta tuntuu kovin eksoottiselta olla ulkomailla. Hieman vain kaivelee Marjukan fiini hotelli kaikenkattavine ruokatarjoiluineen ja juonineen. "Onneksi ei tullut kerrottua oman hotellin nimeä sentään" miettii mamma. " toivottavasti ei paljoa törmäillä viikon aikana ja mitään yhteisiä uimatuokioita ei kyllä pidetä. Mamma suunnittelee vielä sängyssä unta odotellessaan kipaisevansa tutustumassa johonkin parempaan hotelliin niin että voi sitten kertoa olleensa siellä. Oudosti kaivelee mamman sydänalassa kateus: miten Marjukan perheellä on varaa asua niin hienossa hotellissa, miten Marjukka osaa vielä espanjaakin? Ei kai Marjukka vaan ole joku sala-akateeminen, joka esittää työläisperheen äitiä?

Seuraavana aamuna mamma kokkaa keittiönurkkauksessaan aamiaista perheelleen ja saa kuningasidean, vuokrataanpa auto ja käydään katsomassa nähtävyyksiä, vaikka nahkatakkitehtaanmyymälää ja likööritislaamoa, se olisi niin kultturellia. Perttiä ei huvittaisi istua autonratin takana koko aurinkoista päivää, mutta kun mamma on saanut jotain päähänsä, se myös toteutetaan.  Perhe marssii lähimpään autovuokraamoon ja valitsee kulkupelikseen pikkuisen Fiat Pandan. Ohhoh, taas näkyy tuttuja, Marjukka perheineen on tullut myös samoille asioille ja katkerana mamma katsoo, kun Marjukan perhe hurauttaa vuokraamosta kiltävänpunaisella avoautolla. Mamma kiristelee hampaitaan Pandan etupenkillä ja on niin kateellinen, että ei huomaa edes jälkikasvun tappelunnujakkaa takapenkillä. "tuota menoa Marjukan rahat ovat finito parin päivän jälkeen, mehän voimme sitten lainata heille hieman" pohtii mamma ja saa omanarvontuntonsa takaisin kuvitellen kuinka jäähallilla voi sitten muistuttaa Marjukkaa velastaan lapsilisäpäivänä.

Aamun vihdoin valjetessa mamma heräsi hieman hitaasti. Niska oli jäykistynyt huonon tyynyn takia ja päätäkin jostain kumman syystä hieman särki.

Ei auta, hän huokasi. Perheen on saatava aamiaista eli Elovena-paketti esiin ja puuron keittoon. Mamma itse  tyytyi vain hedelmiin ja raikkaaseen juomaan (huom. pullovettä), koska vatsa tuntui hieman oudolta, oksettikin hieman.

Ja jo kello kahdeksan perhe marssi uima-altaalle varaamaan allastuolit  ja Perttikin kävi mamman käskystä pienellä pulahduksella.

UP!

Terveellisen ja kotoisan turvallisen puuroaamiaisen sekä lähes sotilaallisen hyvin organisoidun aamu-uinnin ja allasoleilutuokion jälkeen olikin sitten aika lähteä hieman kaupoille läheiseen uuteen ostoskeskukseen. Av-mamma käski lasten pukeutua niihin tänne lomamatkallekin mukaan otettuihin parhaisiin edustusvaatteisiinsa, vaikka niiden naamat alkoivatkin heti vääntyä kiukkumutrulle kuumuudesta ja epämukavuudesta niissä tärkätyissä kauluksissa ja ihan liian paksuissa materiaaleissa. "Ei mutinoita!" kivahti mamma, koska appearance is totally everything, ja mehän ei tultu tänne näyttämään miltään, hyvänen aika sentään, junteilta. Perttikin puki nöyränä päälleen jäykän beessin kauluspaidan, riistanruskean villa-akryylisekoite -slipoverin, silkkisen ja hassuttelevilla kuvioillaan hillitysti iloittelevan joululahjakravatin kolmen vuoden takaa sekä harmaat suorat housut, aivan kuten hän säntillisesti tekee joka päivä töihin mennessäänkin, paitsi casuaalina perjantaina, silloinhan saa kraka olla joko huolettoman löysättynä tai jopa kokonaan kätevässä säilytystelineessään kotona. Pikkutakki oli nyt saanut jäädä kotiin, se oli ollut lempeä myönnytys, koska eihän mamma nyt sentään mikään kotitalousnatsi ole. Hui, onpa se vähän kamala ihan sananakin.

Mamma itse pukeutui uusimpaan Burberryn viileän vaaleaan kotelomekkoonsa sekä siihen oikein mainiosti sopivaan näpsäkkään jakkuun ja pyörähti vielä kerran tyytyväisenä (harmillisesti kyllä halkeilleen ja hieman tahmaisen utuisen) hotellihuoneen peilin edessä.

KUUMA, mulla on ihan tosi kuuma, yääh! - huusi poika kurkku suorana jo hotellin pihassa, mutta yksi tuima mulkaisu mammalta riitti vaimentamaan uppiniskaisen lapsen. Siispä ihanan tyylikäs ostosreissu alkakoon! Nyt oli jo hieman kiirekin, koska ennen siestaa pitäisi ehtiä niin moneen liikkeeseen. Näillä täällä Kanarialla on niin merkillisiä tapojakin, että siis siestakin. Ja mitähän ihmeen virkaa sillä sellaisellakin muka on...

"Kuulkaa lapset, nyt asennetta hei!" mamma huudahti kannustavasti ja hymyili pirtäen aurinkoisesti "Ei teillä voi olla kuuma, Reimatec-toppahaalarit on hengittäviä vaikka ne sietääkin kosteutta."

Toppakenkien kanssa mamma hieman myöntyi, onneksi mukana on myös järkevät ja anatomiset kävelykengät koko perheelle, joten ne vaihdettiin jalkaan.

up

Kaikki tärkeät ostokset saatiin suoritettua ongelmitta, koska lapset ovat tottuneet että karkkien ja jäätelöiden kinuaminen ei milloinkaan johda tulokseen. Samoin mies ei saanut itkupotkuraivaria oluthyllyn kohdalla. Pari pahvipakkauksessa olevaa sangriaa ostettiiin ihan säästömielessä (Ajatella! Litra juomaa vain 1,99. Tämähän on pakko ostaa kun on niin halpaa.

Hotellilla kun ostokset oli purettu, niin lähdettiin lounaalle. Mamma puki koko perheensä yhteensopiviin marimekon tasaraitapaitoihin ja sävyihin sopiviin tennareihin. Sopivan paikan etsintään siis: onneksi lähellä oli paikka jossa oli suomalainen ruokalista.

Ravintolassa siellä vastaan tuli kuitenkin ongelma: jälkiruuaksi mammamme halusi pirtelön, mutta jos siihen on piilotettu lohifile?  Muistan lukeneeni linkistä http://www.vauva.fi/keskustelu/3811279/ketju/yrittaako_joku_sukulainen_ystava_syottaa_salaa_teille_allergisoivaa_ruokaa/sivu/2#comment24237391

anopista joka sellaista harrastaa (viesti 27+28). Yksi tarjoilijoista vaikutti jotenkin epäilyttävältä...

up!

Haluan kuulla miten kalapirtelön kanssa käy. Entä hyvin koulutettu aviomies Pertti? Vieläkö kestää pokka?

No oikeastihan akateeminen av-mamma olisi hetken aikaa tyottomana patkatoiden valilla, joka antaisi siivooja-Marjukalle oikeuden pakottaa tama vaativia kansainvalisia projektihommia tehnyt VTM siivoojaksi myoskin, ettei mamma vahingossakaan elele siivoojan rahoilla..

Ravintolassa mamma muutaman ruokajuoman innoittamana otti jälkiruokapirtelön tilalle jäätelöannoksen.Lapset saivat tyytyä katselemaan vierestä (lapset eivät siis syö makeita ruokia kuin vain kerran viikossa, eikä nyt ollut herkkupäivä). Mies sai juoda kupin kahvia.

Ravintolan tarjoilija oli valepukuinen inha anoppi, joka murskasi suklaakastikkeen joukkoon pari marinoitua sardellia ja valutti tuon ihanuuden annoksen päälle. Herkun kruunasi kiiltävä punainen kirsikka, jonka mammamme ojensi viettelevin elein Pera-kullalle.

Viekoittelu meni kuitenkin hukkaan, kun mammamme kasvot alkoivat punottaa, huulet turvota ja  iho alkoi muuttua omituisen kiiltäväksi ja hopean hohtoiseksi. Aivan kuin ihon tilalla olisi suomuja?