Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus, auttakaa. Pohdintaa lapsen isästä.
22.04.2013 |
Vaikka lapseni isällä ja mulla menikin poikki, niin ex on kuitenkin aina vannonut lapsen olevan tärkeintä elämässään. Jonkin aikaa meni ihan kivasti, vaikka exän omat menot menevätkin aina edelle. Lasta tapasi kuitenkin, ja otti luokseen parikin kertaa viikossa ja yökylään n. kerran viikossa. Lapsemme selvästi ilahtui isänsä näkemisestä, vaikka muita vierastaa. Tästä siis päättelin, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja tapaamiset miellyttäväksi.
Pääsiäisen aikoihin alkoi tulla ihmeellistä käytöstä. Oltiin sovittu että lapsi menee isälleen yöksi. Kun soitin, että tuleeko hakemaan, niin ex oli kärttyisän oloinen; hän oli terassilla käymässä ja siellä oli kavereita, "pitääkö nyt jo lähteä?". Hän haki lapsen, mutta parin tunnin päästä soitti vihaisena kun lapsi vaan kiukkuilee koko ajan. Oli siitä mulle vihainen (!). Ihan kuin mulla olisi joku kaukosäädin millä pystyisin vaikuttaa lapsen mielialoihin.. Sanoin että jos perustarpeet on täytetty, niin sitten ei voi mitään. Lapset on välillä huonolla tuulella ja itkee. Sanoin että jos on hankalaa, niin tuo lapsen kotiin takaisin. Ex sanoi katsovansa vielä hetken, hänelle kun tuli nyt vaan "kuppi täyteen". Meidän reilu 1-vuotias ei todellakaan ole mikään hankala tapaus, vaan rauhallinen poika. Tietysti itkee välillä väsymystään tms. niin kuin muutkin lapset. Sitten tuli viestiä että poika nukahti. Ok. Seuraavana aamuna mies soitti ovikelloa ja työnsi pojan vaunuissa eteiseeni, että "tässä tämä nyt on, päin vittua meni".
En ymmärrä. Ex on kuitenkin verrattain hyvin vähän vastuussa lapsesta, vaikka toinen huoltaja onkin. Minä hoidan kaikki käytännön asiat ja pyöritän arkea. Lapsi menee isälleen vain lyhyiksi ajoiksi, jonkin tunnin kerrallaan tai on yökylässä iltapäivästä seuraavaan iltapäivään. Miten voi mennä "kuppi täyteen" noin herkästi? Ja sitten hän vielä jokin aika sitten puhui että voitaisiin siirtyä jossain vaiheessa vuoroviikkoasumiseen. Miten hermot sitten kestää? Saan olla varpaillani täällä, että milloin tulee kiukkuista viestiä tai tuleeko ex pahantuulisena tuomaan lasta ennen aikojaan. Erään kerran puhelin soi aamulla 5.30 ja lapsi tuotiin kotiin, kun ex nukkui huonosti lapsen yöheräilyjen takia.
No, pääsiäisen jälkeen tapaamisissa on tapahtunut radikaali muutos. Isä näkee lasta ehkä kerran viikossa jonkin tunnin ja sitten tuo pojan kotiin ja tekee kiireesti lähtöä. Lisäksi on ruvennut tekemään ohareita, eikä edes ilmoita mitään. Ikinä ei ole sentään suoranaisia ohareita tehnyt, vaikka on sanellut aina etelänlomansa ja muut lukuisat virkistysreissut etukäteen, jolloin tapaamisiin on tullut pidempiä taukoja. Mä en soitellut perään, koska ajattelin että aikuinen mies kyllä tietää että täällä odotetaan. Annoin hänen itse ottaa yhteyttä. Viikonlopun jälkeen laittoikin faceen viestiä, että meni viikonloppu vähän vituiksi, niin kuin edellinenkin kerta (jonka laitoin vielä epähuomion tms. piikkiin), mutta parin päivän päästä voisi sitten tavata poikaa. Kysyin sitten, että mikä tuli, kun täällä odotettiin. "Väärät lääkkeet tuli otettua flunssantorjuntaan". Eli kännissä meni koko viikonloppu, niin kuin meni se edellinenkin oharikerta. Sitten morkkisteltiin ja hän pyysi syömään kanssaan. Meninkin, koska halusin tietää miten mies selittelee näitä muutoksia käytöksessään. Lounas meni vaivaantuneissa tunnelmissa ja ex selitti kaikkea ympäripyöreää kuinka on niin flunssassa ollut jne. Koko olemus oli kuitenkin viinan pöhöttämä ja epäsiisti.
On hän aina ollut kova juomaan, mutta on pitänyt kuitenkin tapaamisista kiinni, jos on jotain sovittu. Tältä "flunssaiselta" viikonlopulta näin kuitenkin erään kuvan, jossa ex notkuu baarissa puolitiedottomana. Samalla selvisi, että kuvioon on astunut nuori mimmi, jonka kanssa nämä ohareiden känni-illat on vietetty. Alko maistuu exälle, ja nyt on kuvioissa nuori lapseton nainen, joka juhlii harva se päivä. Exäni on yli 30 v. ja hengasi tässä kuvassa naisen ikäluokkaa olevien kanssa. Eli nyt on sitten bileseuraa aina tarjolla.
Ex oli niin katuvainen silloin lounaalla ja yritti halailla sovinnoksi. Sanoin, että mikäli aikoo ryypätä, niin ilmoittaa edes jatkossa ettemme odota turhaan. Normaali ihminen olisi kai sanonut, että moinen ei toistu, olen pahoillani, mutta tämä ihana isi lupasi vain joviaalisti ilmoittaa jatkossa, jos ryyppy maistuu. No hyvähän se on edes se.. Mietinkin tässä, että tuleekohan ohareita jatkossakin? Ja voiko olla että miehellä on paha alkoholiongelma? Vai johtuuko se nyt vaan tästä uudesta misusta?
Äsken isä haki lapsen. Nyt vaikuttaisi skarpanneen taas. Olis kiva vaan tietää kuinka kauan tämä hyvä tuuli jatkuu. Edelleen kaihertaa myös suru, että jos mies löytää (ja ilmeisesti on jo löytänyt) mua jonkun paljon paremman, simpsakan ja älykkään naisen, vaikka en itsekään hullumpi ole. En ole kuitenkaan rakastunut mieheen enää, tai haluaisi häntä takaisin. Viisas ystäväni sanoi, että olen rakastunut siihen mieheen, jollainen hän OLISI VOINUT olla. Menetetyt haaveet siitä, kuinka hän olisi kanssamme ja korjaisi vaikka rikkinäistä seinää tai paistaisi perheelle makaronilaatikkoa. No joo, hieman helpottaa etten ole menettänyt miestä, joka oikeasti olisi hyvää perheenisätyyppiä. Jos mies olisi ollut sellainen; osallistuva ja sitoutunut, voisin todella oikeasti sanoa menettäneeni jotain arvokasta. Ystäväni sanovat ettei mies ole ollenkaan mun tyyppiä; on kouluttamaton, alkoholisoituneen näköinen ja epäluotettava. Miksi sitten mietin hänen asioitaan.. ja sitä että jos se vika kuitenkin on minussa. Että olen niin huono, ettei mun takia kannata tsempata. En kelpaa edes juopolle!!
Kommentit (4)
on ihan luonnollista tuntea luopumisen tuskaa, kun exä löytää uuden naisystävän, vaikka itse ei exää edes huolisi takaisin. Kai se johtuu siitä, että tajuaa exällä olevan kohta joku yhtä tärkeä tai jopa tärkeämpi henkilö elämässään kuin itse on ollut, eli kyllä siinä joutuu luopumaan asemastaan. Ja varsinkin kun uusi naisystävä on sellainen, joka ei taida edistää lapsesi yhteyttä exään (vaikkei ehkä sitä kielläkään tms), niin luopumisen tuska on pahempaa.
Mutta sure ihan rauhassa tuo asia loppuun, anna itsellesi siihen lupa, ja sen jälkeen ehkä pystyt näkemään asiassa hyviäkin puolia. Jos ei muuta, niin ainakin sen, että nyt voit laittaa myös henkisesti pisteen suhteellesi exään, hän ei ole sinulla enää muuta kuin lapsesi isä, ja voit alkaa kohdella häntä sellaisena.
Lapsesi on vielä aika pieni, joten max yhdeksi yöksi hänet voikin antaa isälleen, joten älä edes yritä alussa enempää, se ei ole lapsenkaan edun mukaista. Jos tarvitset itsellesi enemmän omaa aikaa, niin yritä saada apua muualta, isovanhemmilta (myös exän vanhemmilta, jos he ovat kiinnostuneita asiasta), tädeiltä,sediltä, kummeilta jne.
Anna isän ja lapsen luoda keskenään oma suhteensa, ei ole sinun tehtäväsi hoitaa sitä puolta, riittää kun annat isälle mahdollisuuden siihen. Sopikaa tapaamisista ajoissa etukäteen, tai tehkää vakiopäivät, jolloin lapsi menee isälleen, ja mahd. peruutuksista on ilmoitettava/sovittava ajoissa. Sovi, että jos isä tahtoo nähdä lasta enemmän, hän voi tulla käymään sinun luonasi katsomassa lasta (ja jos pystyt, niin voisit sanoa, että hän voi tulla naisystävnäs kanssa, sinä voit mennä siksi aikaa vaikka kävelylle, shoppailemaan tms.) .
Jos isä ei pysty pitämään kiinni sopimuksistaan, voisi olla helpomaa, että et edes odota hänen tapaavan lasta muuten kuin sopimalla siitä aina erikseen kanssasi silloin, kun tahtoo/pystyy tulemaan, se säästää sinut pettymyksiltä. Kuitenkin kannattaa antaa exälle mahdollisuus kaikissa tapauksissa tavata lasta, vaikka harvemmin ja omilla ehdoillaan, jotta jonkinlainen side säilyisi - kun aikaa menee, lapsi kasvaa, exä ehkä selviää erostanne, pääsee taas jaloilleen, vähentää juomistaan jne, niin isän ja lapsen suhde on helpompi palauttaa kiinteämmäksi. Lapsesi on vielä niin kovin pieni, jos tapaamisia ei ole ollenkaan, niin suhde isän ja lapsen välillä näivettyy ja sitä on myöhemmin vaikea enää luoda.
Toki tällainen ei ole helppoa, mutta lapsen kannalta ehkä olisi parasta, jos hänellä olisi edes jonkinlainen suhde isäänsä, olkoonkin että isä voi olla alkoholisti. Mutta jos exäsi on myös ihan kusipää ihminen, niin unohda tämä kirjoitus, ajattelin nyt tilannetta jossa exäsi on ehkä alkoholin, eron tai jostain muusta pois raiteiltaan, ja hän ehkä vielä joskus kuntoutuu ja paranee. Tai vaikka ei paranisi, niin hän ei kuitenkaan varsinaisesti paha ihminen olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista, ja erityisesti sulle 3, kun jaksoit noin perusteellisesti vastata. Ajattelinkin niin, että jos nyt näyttää siltä, että tapaamiset näivettyvät minimiin, niin en rupea vaatimaan siitä miestä tilille, vaan annan tavata sitten kun hänelle käy.
Näin pienen lapsen ollessa kyseessä mietin kuitenkin sitä, että kuinka nopeasti isä unohtuu. Jos tulee vaikka viikkojen taukoja, ja sitten yhtäkkiä isä haluaakin viedä lapsen sukulaisille näytille. Sukulaiset asuvat pitkän matkan takana, ja sillä reissulla menee aina päivä pari. Tuntuu että lapselle tulisi kohtuuton stressi olla yhtäkkiä käytännössä vieraiden ihmisten kanssa pitkiä aikoja. Aiemmin ollut samanlaista, ja mies suuttui silmittömästi, kun edellytin että jos meinaa viedä lapsen kauas sukuloimaan, niin tapaamisten täytyy olla säännöllisiä, jotta lapsi ei vierasta isäänsä. Selvisi vielä, että isä on itse lähtenyt noilla vierailuilla ryyppäämään ja lapsi on jäänyt vieraiden ihmisten luo yksin.
Ap
MIkä mielenhäiriö saa lisääntymään..j kas..kummaa..hetken..päästä...ei enää voida olla yhdessä??? Olisipa Luoja tuhonnut nekin siittiöt, jotta tämä ihmispolo olisi säästynyt tältä kurjalta elämältä.
Jep, olinkin sanomassa, että sillä on joku nainen. Se on 99% se syy miksi isukeilla alkaa olla muuta puuhaa. Mitä nuorempi ja lapsettomampi sen hankalammaksi käy isyys. ja sen hirveämpi äitipuoli on tulossa.
Älä ota itseesi, tuollaisiksi idiooteiksi ovat vajonneet monet "paremmatkin perheenisät". Huolehdi itsestäsi ja lapsestasi, kyllä elämä tuo vielä sullekin kaikkea ihanaa ja lapsi kasvaa:) Vastuuta ei isän toilailuista kannata ottaa. Toivottavasti löytää jonakin päivänä naisen joka jaksaa laittaa sitä vähän ruotuun.