Uskoontulo pelottaa!!

Ei hätää. Usko Jumalaan ei tule muuttamaan sinua ihmisenä! Ei uskovaisuus tai usko ole sitä, että muutat itsesi johonkin muottiin. Arvomaailma nyt saattaa mennä uusiksi, ja ajattelutapa joistakin kohdin (ajattelet joistakin asioista eri näkökulmasta) mutta sinä olet edelleen sinä, pelkoinesi, toiveinesi, haluinesi jne. Uskoon tulo on kuin rakastuminen!  Se on ihana, uusi ja riemastuttava asia, josta saa iloa ja onnea elämään. Huomaat, että Sinua Rakastetaan. Vaikka elämässä on vaikeuksia jne. niin saat nojata Jumalan huomaan. Hengellisyyden löytäminen omassa elämässään on järisyttävää. Kun huomaa, että on olemassa jotakin enemmäin kuin järkemme pystyy selittämään. Näkökulma Raamattuun muuttuu, kun ymmärtää, että Jumala on olemassa ja hän on on itse monin tavoin lähestynyt ihmisiä, antanut Poikansakin, jotta jokainen joka uskoo, pelastuisi.

Ei hätää, Uskoon tulo on ihan normaalia ja voithan odottaa, että Usko tulee ennen sua.

Rakas ap,

Ymmärrän sinua, että ns. uskoontulo ja hiljattain kokemasi asiat voivat tuntua pelottavilta, mutta älä anna sen säikäyttää sinua pois sen uuden ääreltä, jota olet kokenut :) Luulen, että sinä olet kokemassa elämäsi ehkä tärkeintä muutosta, ja vilpittömästi haluaisin rohkaista sinua katsomaan, että mitä tämä uusi vaikka hämmentäväkin voi sinulle antaa! Ja tuo mainitsemasi pelko... uskon, että pelko tai hämmennyksen ei tarvitse olla päällimmäisenä, vaan sinäkin voit kokea uskoontulon paljon positiivisemmallakin tavalla: rakkauden, Jumalan läheisyyden ja armon kautta. Nämä kaksi pientä videota sekä teksti voivat auttaa sinua "astumaan sisään" uskoon ja pelastukseen, siis sinua RAKASTAVAN Jumalan lähelle :)

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=3219 

http://www.healingrooms.fi/?sid=118

http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html

Kiitos kaunis näistä linkeistä. Kyyneeleni valuivat vuolaasti, oli niin tunteellinen hetki. Olen tuntenut olevan eksyksissä ja uskoontulo kans mielessä. Ei tosin pelottanut, vaan mietityttänyt miten Jumala ottaa minut vastaan. Nyt toivon että rauha on sydämessäni ja saan tuntea rakastavan Jumalan. Mietin vain missä on Raamattuni jota luin vuosia sitten vai ostaisiko ihan uuden?.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 01:07"]

Rakas ap,

Ymmärrän sinua, että ns. uskoontulo ja hiljattain kokemasi asiat voivat tuntua pelottavilta, mutta älä anna sen säikäyttää sinua pois sen uuden ääreltä, jota olet kokenut :) Luulen, että sinä olet kokemassa elämäsi ehkä tärkeintä muutosta, ja vilpittömästi haluaisin rohkaista sinua katsomaan, että mitä tämä uusi vaikka hämmentäväkin voi sinulle antaa! Ja tuo mainitsemasi pelko... uskon, että pelko tai hämmennyksen ei tarvitse olla päällimmäisenä, vaan sinäkin voit kokea uskoontulon paljon positiivisemmallakin tavalla: rakkauden, Jumalan läheisyyden ja armon kautta. Nämä kaksi pientä videota sekä teksti voivat auttaa sinua "astumaan sisään" uskoon ja pelastukseen, siis sinua RAKASTAVAN Jumalan lähelle :)

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=3219 

http://www.healingrooms.fi/?sid=118

http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html

[/quote]

Mahtavaa että olet löytänyt Jumalan,olen onnellinen puolestasi. Tosiaan, onhan se pelottavaa, varsinkin se että mitä ihmiset ajattelevat "hurahtamisesta". Tai muutos yleensäkin, sitä alkaa ajatella että mitä sitten uskovana saa tehdä ja mitä ei saisi, itse ainakin ajattelin että minun on muututtava suuresti...

No, oma elämäni ei ole muuttunut kovin radikaalisti, uskon Jumalaan, luen vähän raamattua ja hengellistä kirjallisuutta, kuuntelen radio Deitä, käyn harvakseltaan kirkossa....ehken ole niin kovaa muutosta hakenutkaan, koska en kokenut helluntailaisuutta omakseni. Kävin hellareitten tilaisuuksissa ja alfa-kurssilla, mutta jotenkin se oli liian lakihenkisyä minulle. Aion pysyä luterilaisena, koska olen enemmänkin keskitien kulkija, enkä niin intohimoinen kuin ehkä niissä piireissä odotetaan.

Kirjoja joista olen itse saanut paljon ovat esim. Ten Boom: Kätköpaikka, ja nyt vasta luin pienen pojan taivaskokemuksista kirjassa "Taivas on totta" (Burpo).

Siunausta sinulle, uskovien yhteys olisi todella tärkeää. Koita löytää oma paikkasi. 

Aina silloin tällöin ihmiset "törmäävät" ongelmaan, kuinka ihminen voi tulla uskoon, siis uudestisyntyä ylhäältä. He tahtovat tulla uskoon, mutta eivät tiedä kuinka se tapahtuu. Raamatussa uskoon tulemista verrataan luonnolliseen syntymään (Joh. 3). Harva meistä ymmärtää, mitä kaikkea lapsen syntymiseen liittyy, mutta jokainen aikuinen tietää, kuinka lapsia "tehdään". Aivan samoin on uskoon tulemisen laita. Ei tarvitse ymmärtää kaikkea, mutta tulee "toimia" oikealla tavalla.

Aina silloin tällöin ihmiset "törmäävät" ongelmaan, kuinka ihminen voi tulla uskoon, siis uudestisyntyä ylhäältä. He tahtovat tulla uskoon, mutta eivät tiedä kuinka se tapahtuu. Raamatussa uskoon tulemista verrataan luonnolliseen syntymään (Joh. 3). Harva meistä ymmärtää, mitä kaikkea lapsen syntymiseen liittyy, mutta jokainen aikuinen tietää, kuinka lapsia "tehdään". Aivan samoin on uskoon tulemisen laita. Ei tarvitse ymmärtää kaikkea, mutta tulee "toimia" oikealla tavalla.

Mitä sä pelkäät? Että Jumala onkin olemassa ja joudut pyörtämään puheesi ja uskomuksesi? :)

Ei siinä ole mitään pelkäämistä. Jumalan kanssa eläminen on ihmisen normaali olotila, erossa oleminen sen sijaan ei. Lähesty Häntä vaan rohkeasti.

En pelkää puheitteni pyörtämistä, vaikka aina olen mieltänyt itseni ateistiksi ja puhunutkin halventavaan sävyyn uskovista jne. Nyt jo häpeän tuota, vaikka en tiedä mikä olen!

Vähennä päihteiden käyttöä viikonloppuihin.

No, mitä jos odottaisit että se menisi ohi? Tai miettisit syitä näille unillesi?

Minä olen myös saanut tuollaisia kokemuksia lapsien syntymän jälkeen, mutta olen ajatellut, että ne menevät odottamalla ohi, ja aina ne ovat meneet. Kun itsensä pitää puuhakkaana, ei mieti liikoja eikä hötkyile, niin kohta on taas oma itsensä.

Silläpä varmaan tullutkin siivottua koko koti täysin, kun en haluaisi ajatella :) mutta tosiaan tässä on liikaa muutakin, selvinnyt rukoilut minun puolesta että tulisin uskoon (tytär), jne. Vai haluaisinko vain uskoa.. en tiedä, mutta avuton ja outo olo :(

Onneksi olkoon vaan, Uskoontulemisesta siis :) Itse olen 12-vuotias lapsi, ja olen tullut uskoon. Se alkoi kun aloin näkemään enkeleitä unissani. Enkelin läsnäollessa koin/koen mieletöntä turvan tunnetta, ja herätessäni olin "valaistunut". Sun ei tarvitse alussa tehdä kuin pari pientä muutosta elämäntyyliisi, jos siis jossain vaiheessa koet oikeasti, että olet tullut uskoon. Esim. Raamatun lukeminen ja rukoileminen viikoittain ovat hyviä keinoja aloittaa Jumalan lähestyminen :)

Jumala antaa kyllä voiman ja halun, jos vain itse tahdot. Ei sinun tarvitse sinnitellä. Sen verran kehoitan tarlkaavaisuuteen, että kuuntele tarkkaan sisintäsi ettet siirry eksytyksestä toiseen. Maailma on täynnä myös väärää profetiaa ja ihmisen oman halun mukaan saarnaamista. 

Mikä motiivi luulevaisella on tekeytyä ateistiksi ja tehtailla tuollainen aloitus?

Pelkäätkö kuolemaa?