Auttkaas siskot juonimaan (raskaudesta kertominen) !

Eli tilanteeni on se, että odotan neljättä (4) lastani. En ole vielä kertonut sukulaisille juurikaan, mutta ennen kesän sukujuhlia olisi kaiketi järkevää kertoa. Ongelma tässä on se, että sain aika lailla p***aa niskaani jo edellistä odottaessani. Päätin, ettei minua kohdella enää näin vaan lasten määrä, motiivit, taloudellinen tilanne, jopa mielentilani on aivan oma asiani, jota ei raskausuutisen yhteydessä kuulu kommentoida. Hyviin tapoihin kuuluva onnittelu olisi ok ratkaisu tällaiseen tiedotusluontoiseen asiaan, mutta kun se ei riitä...

Jos "säästän" kertomisen kesään, on tilani niin ilmeinen, että se selviää yhdellä silmäyksellä ja joudun helposti muutaman ihmisen kanssa keskustellessani auttamatta alakynteen. Pöydälle vaaditaan perheemme tulo- ja menoarviota (olen siihen mennessä kyllä selvittänyt välini KELAn kanssa, joten "huoli" on aiheeton), terveystietojani (olen jo 39 ja voin aivan mainiosti) ja tietoa tulevan vauvan mahdollisista rakennepoikkeavuuksista(tämäkin "huoli" on aiheeton). Näitä hyeenoita riittää minun ja mieheni suvussa muutama. Oikein hämmästyttää, miten suvaitsemattomia ja tahdittomia normi suomalaisnaiset ovat näinkin henkilökohtaisissa asioissa. Jos lapsia on enemmän kuin 2, olet heti sosiaalitapaus, jonka tilannetta on oikeus analysoida julkisesti. En kiellä selän takana puhumista, siellähän kiehuvat. Perheellemme asia on iso onni, kaikki odottavat tulokasta innoissaan.

Miten olette siskot klaaranneet tällaiset piinapenkit? Korostan, että porukoissa tulee olemaan tyyppejä, joille uutinen on yhtä iloinen kuin meillekin.