Ahdistuneisuushäiriö ja lievä maksennus. Miten sairasloma?

Ota niitä pameja. 

Miten ap kotonasijamuuten elämässäsi, miten menee? Mietin vaan, ettäonkose työ ainoa asia,  jossa mättää, vaimeneekö muutenkin huonosti?

Itse kestin ihan hirveää painetta työssä siihen saakka, että yksityiselämässäkin alkoi mennä päin peetä. Siinä vaiheessa menetin sitten yöuneni, ahdistuin kroonisesti ja masennuin. Siihen auttoi vaan vuosia kestänyt totaalimuutos kaikilla elämänalueilla. nyt kolmen vuoden jälkeen pärjään jo ilman lääkitystä ja koen olevani "normaalitilassa", joka on siis paljon parempi tila kuin ennen. 

Mene ihmeessä psykiatrille, jos kerran pääset! Minä kun en pääse, vaikka masennus on diagnosoitu ja sitä on jo kohta kolme vuotta hoidettukin lääkkeillä. Mussa ei kuulemma ole mitään vikaa, kun kerran syön ja käyn töissä. Siinäkö se on elämän tarkoitus? Entä ilo? Onni? Niitäkö ei tarvita?

Miten se sairasloma parantaa masennuksen tai ahdistuksen? Tarvitset lääkkeitä ja terapiaa. Lääkkeillä yleensä aloitetaan. Minulla on masennukseen ja ahdistuneisuuteen Sepram. Mielialalääkkeisiin ei jää koukkuun.En tiedä mikä lääke sinulle sopii, mutta psykiatrisi tietää. Rohkeutta!

Sepramia käyttävä vieä vastaa: olen päässyt myös psykoterapiaan. Minulla on kolmas masennusjakso meneillään.Aikaisemminkin minulle suositeltiin terapiaa, mutta en jaksanut hakeutua. Nyt jaksoin kun oli kunnon lääkkeet jotka tekivät minusta toimintakykyisen. Psykiatria ei tarvitse pelätä, se on vaan lääkäri.

Olen eri mieltä sairaslomasta. Olen kärsinyt todella voimakkaasta ahdistuksesta (ollut ihan sairaalahoidossa viikkoja) ja sairaslomat ovat tulleet todella tarpeeseen. Nykyäänkin teen vaan osa-aikatyötä, koska pidemmässä työputkessä väsyn ja ahdistus- ja paniikkioireet tulevat taas. Ota ap lääkkeet vastaan. Mieluummin mielialalääkitys kuin pameja! Vaikka pamitkin on joskus paikallaan.

Ei tuohon sairasloma auta, se voi tehdä töihinpaluusta entistäkin vaikeampaa ja lamaannuttaa sinut kotiisi.

Mene sinne  psykiatrille, kun kerta pääset. Psykiatrin kanssa voit keskustella siitä, mitä lääkitystä ja mahdollisesti psykoterapiaa hän suosittelisi, jotta pääsisit eteenpäin kuntoutumisprosessissasi. Keskustele hänen kanssaan myös peloistasi lääkitystä kohtaan. Pelkosi kuulostavat turhilta tai liioitelluilta.

Ei tuollainen ole elämää, että normaalit sosiaaliset tilanteet ahdistavat, eikä tuosta ylensä omin neuvoin nousta tai varsinkaan saikuttamalla. Se vain pitkittäisi ongelmaa. Hae aktiivisesti apua ja ota kaikki terveyspalvelut vastaan, mitä saat. On harvinaista, että saat noin helposti ajan psykiatrille. 

Voimia ja jaksamista, ole sitkeä. Tuosta on täysin mahdollista kuntoutua ja jopa jatkossa saada nautintoa sosiaalisista tilanteista, jotka ennen ahdistivat. Et todellakaan ole yksin kokemustesi kanssa.

Terveisin toinen samantyppisestä tilanteesta loistavan työterveydenhuollon avulla noussut ja nykyisin entistä vahvempi nainen

Lääkäri oli ihan oikeassa. Töihin ja toimeen niin ei ole aikaa miettiä masennusta.

Tee kuten lääkäri sanoo: mene psykiatrille ja syö lääkkeesi. Tarvinnet terapiaakin jatkossa. Turha ruikuttaa jos et ota mitään apua vastaan. Sairausloma ei ratkaise mitään. Usko, tiedän mistä puhun..

Kannattaisi varmasti kokeilla vaikka puolikkaalla diapamilla, että auttaako akuuttiin ahdistukseen vaikka siinä nukahtamistilanteessa. Rauhoittaisi sinua sitten yönyli ja saisit levättyä. Ei ne lääkkeet oikeasti mitään niin hurjaa sinulle tee, rauhoittavat ja poistavat ahdistusta hetkellisesti. Diapam on todella monen käyttämä lääke ja voit kokeilla vaikka 1/4 tabletista/kerta-annoksesta ensin ja jos ei auta yhtään, niin sitten 1/4 lisää. Vaikutus on hetkellinen, muutamia tunteja, ja kohtuullisen mieto. Koita sitä lääkitystä, sillä se on suunniteltu ja sen on todettu toimivan juuri ahdistuneisuuteen.

Jos sinulla on ollut pitkään ja paljon tuota ahdistusta ja masentuneisuutta, niin todennäköisesti sinulle ehdotetaan jotain mielialalääkitystä, kuten Cipralexiä tai muuta SSRI-lääkettä. Niistä on hyvä keskustella pidempään sen psykiatrin kanssa, niin voitmiettiä aloitatko lääkityksen. Vaikutus on näissä erilainen, sillä ne tasaavat pidemmällä aikavälilläsitä mielialaa ja auttavat sietämään ahdistuneisuutta. Pitkäkestoisempi apu löytyy varmaankin joko psykoterapiasta + lääkityksestä tai jostain omaehtoisesta muutosprosessista, jossa pystyt muokkaamaan omaa uskomusjärjestelmääsi ja siihen liittyviä käsityksiä itsestäsi, muista ihmisistä ja maailmasta yleensä.

Hae apua, tuo on hyvin yleinen ongelma Suomessa. Uskon, että voit vielä paremmin ap.

Opamox olisi "miedompaa"... tai siitä ei tule sellaista humausta kuin diapamista.

Lääkkeet ja terapia.

kyllä se lepo on nyt myös tarpeen. ota diapamia vaikka 1/2 tablettia ihan reippaasti nyt ja jatkossa katsot sitten ei siihen heti kiinni jää. oit huoletta pari viikkoa helpottaa oloasi niillä jos tarve on. mutta helpompi vaihtoehto on ottaa saikkua pari viikkoa ja aloittaa kenties ssri lääke joka auttaa noihin oireisiin plus miettiä mikä sua ahdistaa töissä. terveys ennenkaikkea, eli jos työ on syynä niin mieti ihan elämän muutosta. toivottavasti saat apua kotona tähän. olen käynyt saman läpi. tarvitsee saikkua saadakseen itsensä rauhoittumaan. ei ole työkykyinen jos on paniikki päällä.

Syö ne lääkkees, ne poistaa ahdistuksen ja pystyt tekemään töitä normaalisti. Samalla alat tajuta ettei ollut mitään syytä olla ahdistunut, se on vain mielen kuvitelmaa. Psykoterapiaa vielä samalla joka vahvistaa tätä ajatusta ja muutenkin auttaa keskittymään positiiviseen.

Olen myös eri mieltä tuosta sairaslomasta. Kyse ei ole ensisijaisesti siitä, auttaako pelkkä sairasloma vai ei, vaan siitä, että ahdistus voi tehdä työkyvyttömäksi ja silloin sairasloma on välttämätöntä. Terv. nimim. Tyyppi, joka vaan sitkeästi kävi töissä, vaikka saikulle ois pitänyt jäädä jo 15 v sitten, ainakin hetkeksi. Nyt olen riipinyt itteni niin loppuun, että kolmen vuoden terapia ei riittänyt ja nyt näyttää siltä, että työkyky on mennyt iäksi.

Ap, ota ihmeessä sitä lääkettä ja mene vaan töihin. Diapam on tosi tehokas poistamaan sen ahdistuneen olon, ja pystyt menemään sinne töihin ja jatkamaan normielämää. Siitä ei mene mitenkään sekaisin, käytin itse nuorena tarvittaessa sitä lähes 10 vuotta. 

Sairaslomissa on vähän se vika, että niillä yleensä kammo ja ahdistus työtä kohtaan vaan lisääntyy eikä vähene. Työuupumustapaukset ja totaaliset burnoutit on eri asia, niissä voidaan tarvita lepoakin alkuun, mutta lievä masennus ja ahdistuneisuushäiriö on sellaisia joissa ahdistus pitää vaan saada alemmas ja jatkaa normaalia elämää. Lääkkeiden, terapian, kaiken mahdollisen avun avulla.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös eri mieltä tuosta sairaslomasta. Kyse ei ole ensisijaisesti siitä, auttaako pelkkä sairasloma vai ei, vaan siitä, että ahdistus voi tehdä työkyvyttömäksi ja silloin sairasloma on välttämätöntä. Terv. nimim. Tyyppi, joka vaan sitkeästi kävi töissä, vaikka saikulle ois pitänyt jäädä jo 15 v sitten, ainakin hetkeksi. Nyt olen riipinyt itteni niin loppuun, että kolmen vuoden terapia ei riittänyt ja nyt näyttää siltä, että työkyky on mennyt iäksi.

Mutta entä jos sen Diapamin syömällä olisi täysin työkykyinen? Ja sitäkin todennäköisesti tarvitsisi vain hyvin tilapäisesti, kunhan keskustelu- ja muu apu, ja hyvät kokemukset töissä pärjäämisestä lääkkeen tukemana alkavat vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mene ihmeessä psykiatrille, jos kerran pääset! Minä kun en pääse, vaikka masennus on diagnosoitu ja sitä on jo kohta kolme vuotta hoidettukin lääkkeillä. Mussa ei kuulemma ole mitään vikaa, kun kerran syön ja käyn töissä. Siinäkö se on elämän tarkoitus? Entä ilo? Onni? Niitäkö ei tarvita?

Mulla ei oo koskaan oikein ollut iloa ja onnea.