Lue keskustelun säännöt.
Defensiivinen argumentointi
06.05.2013 |
Me ollaan kaikki törmätty tähän jossain vaiheessa. Ihminen käsittää perin hyvin että jokin asia on ei ole hänen saatavilla merkitsevässä määrin, ja hän menee sen jälkeen puolustuskannalle raivokkaasti perustellen muille miksi hän ei sitä haluakaan.
Muutama esimerkki.
AMK vastaan yliopisto (poislukien ne alat joita ei ole yliopistossa). AMK-opiskelija tai sieltä valmistunut saattaa korostaa että hän valitsi amkin koska se tarjoaa koulutuksen jossa yhdistyy käytännönläheisyys ja teoria, ja haukkuu (kenties enintään muutaman avoimen yliopiston kurssin perusteella) yliopistotaustaisia akateemisiksi tyhjäntoimittajiksi jotka ei varsinaisesti osaa mitään.
Merkkivaatteet. Henkilö saattaa haukkua voimakkaasti jonkun kalliin merkin huonolaatuiseksi sukkien tai kalsareiden (!) perusteella, ja haluaa ottaa etäisyyttä (oman näkemyksen mukaan) mainostoimistojen luomaan imagoon ja sen perusteella rahastamiseen. Henkilön mielestä "marketti" tarjoaa saman laadun kun kolme kertaa kalliimpi merkkivaate. Saman voi ajatella koskevan autoja, BMW ja Audi vastaan VW, Opel, Ford ja Fiat ja muut vastaavat.
Tällainen argumentointi on niin yleistä että sitä on takuulla tutkittu ja sillä saattaa olla hieno nimikin. Haluaako joku kertoa mistä voin lukea lisää aiheesta, mielummin painetussa muodossa? Saa olla myös suoranaista tieteellistä kirjallisuutta.
Kiitos etukäteen.
Kommentit (20)
Tutkin kognetiivista dissossanssia kun sen mainitsit, mutta Wikipedian perusteella kyse ei ole samasta asiasta. Mielenkiintoinen ilmiö jokatapauksessa ja jatkan lukemista.
Kuten sanoin, minun esimerkeissä henkilö käsittää hyvin ettei ole mahdollisuutta hankkia merkkivaatteita, bemaria tai yliopistokoulutusta, ja sen takia keksii (näennäisiä) syitä miksi omat ratkaisut on sitä paremmat. Ei ole kyse merkin fanittamisesta eikä AMK:n vahvoista puolista.
Ja ennenkun alatte trollaamaan niin AMK-koulutus voi olla parempi kun yliopisto, mutta nämä on todellakin poikkeustapauksia. Lähestulkoot poikkeuksetta korkeampi koulutus antaa paremmat edellytykset työllistyä ja menestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuota kyllä on ihan ihmisiä, jotka oikeasti uskovat että halvempi on vähintäänkin samanlaatuinen, kuin kalliimpi jne. Varsinkin Suomessa, jossa marketissakin pyydetään ylihintaa kaikesta. Olemme sillä tavalla oppineet hinta/laatu-suhteen aika hyvin, koska hinnat ovat tosiaan maassamme erittäin korkeita. Se taas ei tarkoita sitä, etteikö olisi myös olemassa ihmisiä jotka sanovat "en olis halunnutkaan", vaikka oikeasti halusivat. Mutta vähän yleistävä tuo sinun ajatusmaailmasi.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 21:26"]
Ja ennenkun alatte trollaamaan niin AMK-koulutus voi olla parempi kun yliopisto, mutta nämä on todellakin poikkeustapauksia. Lähestulkoot poikkeuksetta korkeampi koulutus antaa paremmat edellytykset työllistyä ja menestyä.
[/quote]
Riippuu täysin missä päin maailmaa olet. Tiedät varmasti että ylikoulutettuna ei ole yhtään sen helpompaa kuin vailla koulutusta olevalla.
Mä nyt yritän ihan hirveesti olla provosoitumatta :) Olen AMK:n käynyt ja varmaan koskaan ei ole bemariin varaa, eikä bossin mekkoihin vaikka sellaista kuolaankin.
Minusta kyse on osittain siitä, miten on soveliasta keskustella ja vain osittain siitä, että todellakin on (itselle) helpompaa sanoa, että skoda on ihan yhtä hieno ja samalla tehtaalla tehty ku audi kuin myöntää, että sitä audia nyt kuitenkin tekisi mieli. Yleisesti ottaen keskustelussa ei ole mielestäni aina edes kivaa haikailla sellaisen perään, mitä ei voi saavuttaa. Esimerkiksi silloin kun opiskelin sairaanhoitajaksi, potilaat melko usein "kannustivat" jatkamaan opintoja ja opiskelemaan vielä lääkäriksi. No joo, se oli aikanaan mun ensisijainen haave ja oli aika tylyä lukion jälkeen todeta, etten pääse lääkikseen ja pitää sitten keksiä jotain muuta, mutta en nyt ehkä halua jossain satunnaisessa keskustelussa kauheasti tuoda edes esille sitä, että oikeasti olisin sinne lääkikseen halunnut ja että joinain päivinä vieläkin harmittaa olla hoitsu. Keskustelussa tuon esille oman työni hyviä puolia ja koulutuksen hyviä puolia, ja ehkä joskus senkin, että lääkärin työ voi olla aika kuormittavaa ja velvollisuus melko raskas. Hoksaatko, ap?
Ja vielä loppuun ihan pakko kauhean defensiivisesti puolustaa sitä omaa alavalintaa: todellakin mulla on sairaanhoitajana paljon parempi työllisyystilanne kuin jos olisin biologi, kemian opettaja tai biokemisti, mitkä oli mun ensisijaiset vaihtoehdot sen lääkishaaveen kaatumisen jälkeen. Tajusin onneksi, että on parempi olla työllistetty sairaanhoitaja kuin työtön maisteri.
Teidän ei tarvitse perustella tai selittää kulutustottumuksia tai koulutusta minulle. Haluan vain tietää jos joku muu on törmännyt ilmiöön mitä kuvailin ensimmäisessä viestissä, ja mikä nimi sillä on.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo on kuule ihan peruspsykologiaa. human nature ja meissa kaikissa sisaanrakennettu. etsit kasiisi jonkun paksun psykologian kirjan ni eikohan se sielta loydy.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2013 klo 21:26"]
Tutkin kognetiivista dissossanssia kun sen mainitsit, mutta Wikipedian perusteella kyse ei ole samasta asiasta. Mielenkiintoinen ilmiö jokatapauksessa ja jatkan lukemista.
Kuten sanoin, minun esimerkeissä henkilö käsittää hyvin ettei ole mahdollisuutta hankkia merkkivaatteita, bemaria tai yliopistokoulutusta, ja sen takia keksii (näennäisiä) syitä miksi omat ratkaisut on sitä paremmat. Ei ole kyse merkin fanittamisesta eikä AMK:n vahvoista puolista.
Ja ennenkun alatte trollaamaan niin AMK-koulutus voi olla parempi kun yliopisto, mutta nämä on todellakin poikkeustapauksia. Lähestulkoot poikkeuksetta korkeampi koulutus antaa paremmat edellytykset työllistyä ja menestyä.
[/quote]
Tarkoittanet "kognitiivista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun mielestä on ihan aidon naurettavaa ostaa merkkivaatteita merkin vuoksi. Itse ostan mieluummin vastaavaa "nimetöntä", saan halvemmalla. Joo, ei ehkä olisi varaakaan osta jokaista vaatekappaletta "merkillisinä", osa toki olisi, mutta silti en omista yhtäkään.
Vähän ot, sori kauhiast ;)
Sanoisin juuri tuota kyseistä ilmiötä kateudeksi ja sen kieltämiseksi.
Sen sijaan mielenkiintoista on, että kuka määrittää milloin on kyse kateudesta ja milloin vain esim. periaatteesta, mielipiteestä jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiossa puhuttiin tuontapaisista asioista "arvon kieltämisenä".
Niin eikö tuo ole niin sanottu defenssi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmahan tuossa on se, että ulkopuolinen ei pysty määrittelemään mikä on kyseessä. Ei ole mitään ärsyttävämpää kuin se, että joku rupeaa väittelemään "kyllä sä oikeasti haluaisit xx", "älä selittele, ei tarvi ruveta puolestelemaan, kyllä mä tiedän, että sä haluaisit..." kun ihan oikeasti joskus ei halua vaan tosiaan on oikeasti sitä mieltä mitä sanoo.
Uskon, että suurin osa ihmisistä on sitä mieltä mitä sanoo aidosti ja vain ne, jotka kuvittelee kaikkien käyttävän tällaisia puolusteluja, on niitä, jotka niitä käyttää (ja ylemmyydentunnossaan kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia kuin he itse)
Ongelmahan tuossa on se, että ulkopuolinen ei pysty määrittelemään mikä on kyseessä. Ei ole mitään ärsyttävämpää kuin se, että joku rupeaa väittelemään "kyllä sä oikeasti haluaisit xx", "älä selittele, ei tarvi ruveta puolestelemaan, kyllä mä tiedän, että sä haluaisit..." kun ihan oikeasti joskus ei halua vaan tosiaan on oikeasti sitä mieltä mitä sanoo.
Uskon, että suurin osa ihmisistä on sitä mieltä mitä sanoo aidosti ja vain ne, jotka kuvittelee kaikkien käyttävän tällaisia puolusteluja, on niitä, jotka niitä käyttää (ja ylemmyydentunnossaan kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia kuin he itse)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmahan tuossa on se, että ulkopuolinen ei pysty määrittelemään mikä on kyseessä. Ei ole mitään ärsyttävämpää kuin se, että joku rupeaa väittelemään "kyllä sä oikeasti haluaisit xx", "älä selittele, ei tarvi ruveta puolestelemaan, kyllä mä tiedän, että sä haluaisit..." kun ihan oikeasti joskus ei halua vaan tosiaan on oikeasti sitä mieltä mitä sanoo.
Uskon, että suurin osa ihmisistä on sitä mieltä mitä sanoo aidosti ja vain ne, jotka kuvittelee kaikkien käyttävän tällaisia puolusteluja, on niitä, jotka niitä käyttää (ja ylemmyydentunnossaan kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia kuin he itse)
Koulupsykassa puhuttiin arvon kieltämisenä "happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" -ilmiöstä. Vaikeahan ulkopuolisen on asiaa tietää, ja ihmiset ovat varmaan hyviä peittämään itseltäänkin saavuttamattomat toiveet. Kun ihminen tekee jonkun valinnan, on tapana hakea jälkikäteen sitä vahvistavia näkemyksiä ja mielipide muuttuu vankemmaksi.
Nettikeskusteluissa kateuskortti on kuluneempi kuin natsikortti. Kuitenkin kyse voi olla vain omien arvojen vastaisen toiminnan paheksunta ja tuomitseminen. Av:lla on teilattu esim. bloggareiden kerskakulutus, lestadiolaisten kiihkeä seksielämä, taulu-tv:t, virikehoito, kotiäitiys, työssäkäyvät äidit, akateeminen / amk-koulutus, sosiaalituilla eläminen ja miljoona muuta asiaa. On karkeaa yleistystä väittää, että suuri osa mielipide-eroista selittyisi sillä, että itsellä ei ole mahdollista tehdä samoja valintoja.
On lähtökohtaisesti väärin olettaa, että muilla ihmisillä on samat tavoitteet ja onnistumisen mittarit elämässä. Minä haluan esimerkiksi ehdottomasti elää ilman autoa. Autottomuus on minulle parempi kuin Audi tai Skoda.
Periaatteesta ja mielipiteestä on kyse silloin kun löytää hyvää sanottavaa myös kalliista käyttötavarasta, mutta löytää kuitenkin aitoja syitä päätyä halvempaan. Tässä tapauksessa vastapuoli haukkui kalliita tavaroita paskaksi nimellisen kokemuksen perusteella.
Sekin on kyllä käynyt mielessä ettei kaikki halua elää kalliisti, mutta siinä tapauksessa oltaisi tuskin lähdetty niin raivokkaaseen puolustukseen ja mustamaalaukseen.
Mutta okei. Arvon kieltäminen johtuen kateudesta. En koskaan käynyt lukiota joten joudun siksi kysymään näitä asioita nyt jälkijunassa. Kiitokset kaikille vastanneille.
Sinähän se osaat poimia oleellisen keskustelusta, ap. Olet pahoittanut mielesi kun jotain sinulle tärkeää asiaa on netissä joku haukkunut, ja sehän tarkoittaa tietysti sitä, että kaikki ovat hirveän kateellisia juuri sinulle. Mistään muusta mikään mielipide-ero ei voi johtua. Vaikka häviäisit argumetoinnissa, olet kuitenkin parempi ja voittaja, koska sait muut kateelliseksi. Onneksi olkoon.
Joo, arvon kieltäminen oli se avainkäsite. Se ei ole mikään argumentaation heikkous vaan ihan aito näkemysero väittelijöiden välillä. Jonkun mielestä on järjetöntä maksaa rannekellosta satasta enempää, kun toiselle kolmen tonnin kello on halpa. Yksi ei näe liikunnassa mitään järkeä, toisen on pakko päästä joka päivä lenkille. Meillä on erilaisia arvoja, mutta sen ei pitäisi olla kai yllätys kellekään.
Ja ennen kuin joku sanoo, että entäs ne tilanteet, joissa toinen vain esittää, ettei arvosta jotakin asiaa (vaikka sitä hienoa koulua tai akateemista koulutusta)... Järjellisessä keskustelussa täytyy aina odottaa, että toinen tarkoittaa mitä sanoo. Siinä vaiheessa, kun ollaan tietävinään toista paremmin, mitä tämä todellisuudessa arvostaa, tuntee ja ajattelee, kannattaa keskustelu lopettaa ennen sen kateuskortin pelaamista. t.2
Tämä ilmiöhän toimii molempiin suuntiin. Esimerkiksi ihmiset voivat tehdä kalliita hankintoja ja keksiä kaikenlaisia hyviä puolia selitelläkseen itselleen ja oikeuttaakseen hankintansa, vaikka halvempi samanlainen hankinta olisi ajanut aivan saman asian. Eiköhän se ole ihan normaalia ihmismielen toimintaa, että ihminen pyrkii löytämään oikeutuksen valinnoilleen.
Eikö tuo ole ihan normaalia oman kannan ja omien valintojen puolustamista? Ammattikorkeakouluun hakeutumista kun voi tosiaan perustella eri syillä kuin yliopistoon hakeutumista, ja tietyn automerkin fani pystyy varmasti keksimään valinnastaan paljonkin etuja muihin nähden. Myös heikkouksien osoittaminen muiden valinnoissa on väittelyssä ihan hyväksyttävää, kunhan ei sorruta argumentaatiovirheisiin kuten kohtuuttomiin yleistyksiin tai epätosiin premisseihin.
Eri asia olisi, jos väittelijä olisi niin voimakkaasti puolustuskannalla että kieltäytyisi näkemästä ilmeistä ristiriitaa omissa puheissaan. Tällaista kutsutaan kognitiiviseksi dissonanssiksi, ja sitä kyllä näkee väittelyissä tavan takaa.