Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsia ei saa inhota?
05.05.2013 |
Minä inhoan useimpia lapsia. En kestä lasten kitinää, julmuutta, väkivaltaisuutta, avuttomuutta, huonoa käyttäytymistä, äänekkyyttä, sottaisuutta, rumuutta ja arvaamattomuutta. En löydä lasten käyttäytymisestä hellyyttäviä piirteitä. Minusta syntymä ei ole ihme (koska kaikki nisäkkäät siihen pystyvät) eikä lapsen hankkiminen ole minkäänlainen saavutus. En halua pidellä vieraiden lapsia, enkä ole mielelläni lasten lähellä.
Silti pidän suuni kiinni ja hymyilen väkinäisesti, koska lapsista on yhteiskunnassamme pakko pitää. Koirista, kissoista, juopoista ja kokoomuslaisista saa olla pitämättä, mutta lapsia inhoava ihminen saa heti hirviön maineen. Älyllisellä tasolla ymmärrän, miksi lapsilla on tällainen erityisasema, mutta kyllähän se turhauttaa, kun itselleni täysin luonnollisten tunteiden ilmaiseminen on mahdotonta muuten kuin anonyymisti internetissä.
Miksi emme voisi sopia, ettei lapsista ole pakko pitää?
Kommentit (59)
Ainakin kaikki lapset, mitä olen lähipiirissäni nähnyt, sotkevat aivan uskomattoman paljon. Onko se nykykasvatuksen syytä vai mitä, en tiedä.
t. poikamies ilman lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs pakko niistä ois pitää, mutta aika vahva sana toi inhokin... En mä inhoa jotain tiettyä ikäryhmää ainakaan. Inhoan joitain käytösmalleja joka ikäryhmässä (tosin 2v. ja 20 v. toteuttavat samaa käytöstä eri tavalla, mutta yhteneväisyyttä löytyy, hemmoteltu kakara on aina hemmoteltu kakara vaikka ois viiskyt).
Miksi sun pitää päästä purkamaan sitä inhoasi? Muuten kuin päiväkirjaan tai anonyyminä? Tyrkkäävätkö ihmiset lapsensa aina sinulle? Etkö osaa kieltäytyä muuten kuin kertomalla että lapset ovat ällöjä räkänokkia ja rinnastat ne koiriin, kissoihin tai juoppoihin...
Ei minulla ole tarvetta kertoa kellekään jos inhoan jotakuta, se kun ei mitään muuta. Jos joku käyttäytyy aasimaisesti, siitä voin rakentavassa hengessä sanoa, mutta mitä se muuttaa jos menee lasten vanhemmille kertomaan että mä sitten vihaan kaikkia maailman lapsia... Muuttaako se mitään? Eivät ne lastaan syliisi enää tyrkkää, sen se voi muuttaa. Mutta mitä jos joku tulisi kertomaan sinulle että vihaa sun ulkonäköä tai että sun asunto on hirveen ruma, tai että inhoaa sinunlaisiasi (ainiin, sen olet varmaan lukenut näiltä palstoilta jo).
Turha loukkaaminen ilman mitään lopputulosta... hmm. KOIRAN omistajana sanoisin, että en mä kyllä enää pyytelis kylään jos joku meillä käydessään kertoisi inhoavansa koiria yli kaiken. Kai koirien inhoaminen on hyväksyttävää, mutta mä en leiki niiden inhoajien kaa.
Samoin kuin ne joilla on lapsia, ei leiki niiden kaa jotka kertoo inhoavansa heidän lapsiaan koska inhoavat lapsia yleisesti.
Minä suhtaudun lapsiin aika välinpitämättömästi, mutta joitakin lapsia inhoan. En vain jaksa kiinnostua niistä. Haluan elää lapsettomassa ilmapiirissä.
oletko kenties tuhkamuna, se selittäisi suhtautumisesi
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:46"]
Ihanaa ap! Joku on kanssani samaa mieltä! Mielestäni suurin osa lapsista on ärsyttäviä nimenomaan lapsellisten piirteidensä takia. Asioista joita he eivät vielä ymmärrä ja jotka kasvavat heistä pois iän myötä. En siedä uhmaikäisiä lapsia, siskollani on yksi parivuotias joka on pahassa uhmassa ja voin kertoa että vierailuni heidän kotonaan ovat harventuneet.[/quote]
Lapsellinen lapsi on aika luonnollinen asia. Mua ärsyttää lapselliset aikuiset, enkä muunlaisia olekaan tavannut, lapsellinen olen itsekin. Mitä jos inhottais tasapuolisesti sitten kaikkia jos lapsellisuus riittää syyksi?
Tietysti lapsiltakaan en mitä tahansa kätöstä katsele, mutta heillä sen yleensä jotenkin ymmärtää sentään. Jos kolmikymppinen on vielä uhmaiässä, niin ei ole ollenkaan toivoa siitä että se olisi ohimenevää tai kasvatuksella kitkettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 21:40"]
On erikoista, ettei pidä jostain tietystä ikäryhmästä eikä osaa nähdä ihmisissä persoonallisia piirteitä. Muutama tämäntyylinen ihminen, jonka olen tavannut, on olleet aika itsekeskeisiä, eikä heillä itsellään ole ollut sisaruksia tai sisarukset ovat olleet huomattavasti vanhempia. Ei siis ehkä ole päässyt syntymään kontakteja lapsiin, joten ne tuntuvat erilaisuudessaan epämiellyttäviltä. Kysehän on lopulta kyvystä sietää erilaisuutta. Tämä on ollut aikoinaan hyve, mutta nykyään on niin individualismia korostava ilmapiiri, että jopa lapsista on tullut häiriötekijöitä.
[/quote]
Individualismin myötä monista lapsista on myös tullut sietämättömiä minä-minä-minä-tyyppejä.
Lapset persoonattomia?? Mä tulen päivittäin iloiseksi ihan ventovieraistakin lapsista, minusta lapsissa on niin ihanaa huumoria, vilpittömyyttä, hauskoja juttuja. Lasten haavoittuvuus ja se että heille voi antaa rakkautta on liikuttavaa ja ihanaa. Onkohan ap itse jäänyt pahasti vaille rakkautta ja hyväksyntää? Jos kokee lapset noin epämiellyyttävinä, tulee mieleen että sulla itselläsi on vielä lapsen tarpet, joita kukaan ei ole täyttänyt ja siksi näet muut lapset epämiellyttävinä kilpailijoina. Toivottavasti itselläsi ei ole lapsia, sillä lapset tarvitsevat aikuisen joka pystyy nimenomaan täyttämään heidän tarpeensa ja antamaan rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoaminen ei kuulu terveen tunne-elämän piiriin aikuisella.
Tosi kypsää. Pitäähän sulla olla kaikkien antama lupa ja täysi oikeus avoimesti inhota lapsia? En mä avoimesti ketään inhoile. Sanon kyllä asiat asioina ja jotkut siitä loukkaantuvat, mutta en käytä sellaisia sanoja kuin "mua ärsyttää" "mä inhoan"...
Se on tosi hyvä diili ettet sä halua lapsia koska voi sitä lapsiparkaa joka saisi äidin, joka kiukuttelee kun ei saa tarpeeksi avoimesti kiukutella eikä koko maailma ymmärrä sitä että nyt inhottaa ne paskapöksyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisyys on mm. sitä, että jälkeläiset syntyvät avuttomina ja tarvitsevat vahvempien suojaa prosentuaalisesti aika suuren osan elämästään. Olemme osa luontoa ja meidän osamme on olla jälkeläisiämme (ja laumamme lälkeläisiä) hoivaava laji. Tämän vuoksi kai lapsia inhoavat aikuiset herättävät suurimmassa osassa ihmisiä inhoa: he ovat luonnottomia ja siksi vastenmielisiä. Minusta tulisi pyrkiä siihen, että ymmärtää lapsissa sen rasittavuuden, vaativuuden ja tylsyyden (kyllä, lapset on useimmiten aivan saatanan tylsää seuraa) lisäksi sen perustavaa laatua olevan hekkouden ja suojelun tarpeen. Myös tulisi noudattaa suojelun periaatetta ja olla lapsille ystävällinen, lämmin ja pyrkiä ilahduttamaan heitä. Omien mieltymysten kuuluttaminen on paskapäistä "individualismia" ja matalaotsaista erikoisuuden tavoittelua.
Itseasiassa vihaaminenhan kuluttaa enemmän energiaa kuin jostain pitäminen.. Että ei se ihan laiskojen touhua ole ;) Tuskin kukaan vihaa jotain tiettyä asiaa siksi että jotain "pitäisi inhota", sitä tunnetta ei yleensä kytketä päälle se vaan sattuu kehittymään erinäisistä syistä (ja toki myös ilman syitä..).
Keskustelun aloittajan ideana on saattanut olla se, että nykymaailmassa on lapset ja perheelliset nostettu jollekkin ihmeelliselle jalustalle, ja negatiivisiä mielipiteitä ei saa julkisesti sanoa tai saa hirveää paheksuntaa ja p*skaa niskaansa, niikuin tässäkin keskustelussa on saanut huomata.
Asiat pitäisi aina nähdä ja ymmärtää perheellisten näkökulmasta, muut näkökulmat ovat täysin vääriä ja huonoja. Joka paikassa mennään AINA lasten ehdoilla, jopa toisen kodissa vierailevien lapsellisten ihmisten takia täytyy omat tottumukset ja tavat muuttaa! Toki pienet lapset nukkuvat päiväunia ja syövät välipaloja jne., mutta kun ei edes sen vierailun hetken voi rutiinejaan muuttaa! Se pentu tuskin kuolee siihen! Koirat kaappiin, kissat ulos ja tv kiinni ettei vahingossakaan lapsi satu kuulemaan eikä näkemään mitään tai ettei lapsi nyt vaan saata loukata itseään jos koira makaa rauhassa omalla pedillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia inhoavat ovat alemmalla kehitysasteella, vaikka usein valitettavasti uskovat ja toivovat olevansa erityisenkin teräviä ja särmikkäitä. On äärimmäisen lapsellista inhota lapsia ja olla heille kylmä ja tyly. Tällainen käytös kertoo myös nuoresta ja kulttuurista, välimeren maissa tälalista pidettäisiin käsittämättömänä ja ihan vajaan ihmisen toimintana.Aikuisen velvollisuus on pitää huolta lapsista, yleiseti, ei vain lähimmistään.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 11:46"]
Ihanaa ap! Joku on kanssani samaa mieltä! Mielestäni suurin osa lapsista on ärsyttäviä nimenomaan lapsellisten piirteidensä takia. Asioista joita he eivät vielä ymmärrä ja jotka kasvavat heistä pois iän myötä. En siedä uhmaikäisiä lapsia, siskollani on yksi parivuotias joka on pahassa uhmassa ja voin kertoa että vierailuni heidän kotonaan ovat harventuneet.
itselläni ei ole lapsia, enkä halua tehdä niitä pitkään aikaan. Haluan elää elämäni, tehdä kaikki asiat mitä lasten saamisen jälkeen ei voi enää tehdä. En ollut iloinen ystäväni raskausuutisesta, mietin vain miksi hän jo nyt haluaa ryhtyä moiseen??! Jotkut ihmiset ajattelevat että lapset tulevat siinä kaiken muun sivussa mutta itselleni se olisi koko elämän mullistava juttu ja asia jota haluan lykkää mahdollisimman myöhäiseksi. En myöskään voi ymmärtää äitejä jotka ajattelevat(näitäkin löytyy lähipiiristä) että heidän elämällään on tarkoitus vasta nyt kun he ovat äitejä, omalla itsellään ei ole enää mitään merkitystä kunhan lapsilla on kaikki hyvin. Jos minusta joskus tulee äiti en halua menettää omaa itseäni, täytyyhän äidinkin pitää huoli itsestään. Naiset eivät saisi alistua vain synnyttäjän/imettäjän rooliin, meistä on niin paljon muuhunkin!!
Kiitos että sain purkautua, helpotti kummasti tätä outoa ahdistusta!
[/quote]
miksi vietät aikaa vauva-lehden palstalla? Eikös sulle enemmän sopisi vähän toisenlainen vertaisryhmä? Kenekään ei ole pakko hankkia lapsia, eikä siinä ole mitään kummallista jos ei lapsia halua. Mutta luonto on myös tehnyt niin, että jos niitä lapsia ei ole, sulla ei ole aavistustakaan siitä mitä menetät:) Tietenkään kaikilla ei ole edes valmiuksia vanhemmuuteen. Nauti ihmeessä elämästäsi ilman lapsia. Muista myös, että sähän et todellisuudessa tiedä mistä on kyse, sulla ei ole kokemusta. Voit vaan tehdä omia tulkintoja asiasta, mutta et kuitenkaan voi tietää. Eli puhut jostain, mistä et tiedä, omien ennakkoluulojesi pohjalta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin ei saa? Kyllä minäkin voin avoimesti sanoa pitäväni lapsettomia aikuisia lapsellisina, kypsymättöminä uhmaikäisen minä-minä-minä-tasolle jääneinä aivokääpiöinä. Ja minulla on mielipiteeseeni täysi oikeus.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:31"]
Ihmisyys on mm. sitä, että jälkeläiset syntyvät avuttomina ja tarvitsevat vahvempien suojaa prosentuaalisesti aika suuren osan elämästään. Olemme osa luontoa ja meidän osamme on olla jälkeläisiämme (ja laumamme lälkeläisiä) hoivaava laji. Tämän vuoksi kai lapsia inhoavat aikuiset herättävät suurimmassa osassa ihmisiä inhoa: he ovat luonnottomia ja siksi vastenmielisiä. Minusta tulisi pyrkiä siihen, että ymmärtää lapsissa sen rasittavuuden, vaativuuden ja tylsyyden (kyllä, lapset on useimmiten aivan saatanan tylsää seuraa) lisäksi sen perustavaa laatua olevan hekkouden ja suojelun tarpeen. Myös tulisi noudattaa suojelun periaatetta ja olla lapsille ystävällinen, lämmin ja pyrkiä ilahduttamaan heitä. Omien mieltymysten kuuluttaminen on paskapäistä "individualismia" ja matalaotsaista erikoisuuden tavoittelua.
[/quote]
Omien mieltymysten tunnistaminen on erittäin tärkeää. Kannattaa pohtia huolella kykeneekö ja erityisesti, haluaako ryhtyä lapsen vaatimaan hoiva-jja kasvatustyöhön omassa elämässään. Lapsia ei ole pakko hankkia.
On vanhempia, jotka tappavat omia lapsiaan. Perhesurmat, tapaus Eerika jne. Ihmiset eivät luontaisesti ole hoivaavia, vaan väkivaltaisia.
Onneksi lapsettomista aikuisista ei löydy ainoat ameeban tasolle jääneet yksilöt, kuten tämäkin ketju todistaa.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:31"]
Ihmisyys on mm. sitä, että jälkeläiset syntyvät avuttomina ja tarvitsevat vahvempien suojaa prosentuaalisesti aika suuren osan elämästään. Olemme osa luontoa ja meidän osamme on olla jälkeläisiämme (ja laumamme lälkeläisiä) hoivaava laji. Tämän vuoksi kai lapsia inhoavat aikuiset herättävät suurimmassa osassa ihmisiä inhoa: he ovat luonnottomia ja siksi vastenmielisiä. Minusta tulisi pyrkiä siihen, että ymmärtää lapsissa sen rasittavuuden, vaativuuden ja tylsyyden (kyllä, lapset on useimmiten aivan saatanan tylsää seuraa) lisäksi sen perustavaa laatua olevan hekkouden ja suojelun tarpeen. Myös tulisi noudattaa suojelun periaatetta ja olla lapsille ystävällinen, lämmin ja pyrkiä ilahduttamaan heitä. Omien mieltymysten kuuluttaminen on paskapäistä "individualismia" ja matalaotsaista erikoisuuden tavoittelua.
[/quote]
Omien mieltymysten tunnistaminen on erittäin tärkeää. Kannattaa pohtia huolella kykeneekö ja erityisesti, haluaako ryhtyä lapsen vaatimaan hoiva-jja kasvatustyöhön omassa elämässään. Lapsia ei ole pakko hankkia.
On vanhempia, jotka tappavat omia lapsiaan. Perhesurmat, tapaus Eerika jne. Ihmiset eivät luontaisesti ole hoivaavia, vaan väkivaltaisia.
[/quote]
Ei, ihmiset eivät luontaisesti ole yhtään mitään, kyse on eetoksesta ja pyrkimyksistä. Jotta elämässä mikään tarkoitus täyttyisi, on pyrittävä, jos ei pitämään tai rakastamaan, niin ainakin kunnioittamaan lapsia ja heidän heikkouttaan. Näin sitä näppärästi välttää jäämästä ameban tasolle.
Se ettei siedä lasten "heikkoutta" kertoo karua kieltä asianosaisen omasta mielenterveydestä
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:31"]
Ihmisyys on mm. sitä, että jälkeläiset syntyvät avuttomina ja tarvitsevat vahvempien suojaa prosentuaalisesti aika suuren osan elämästään. Olemme osa luontoa ja meidän osamme on olla jälkeläisiämme (ja laumamme lälkeläisiä) hoivaava laji. Tämän vuoksi kai lapsia inhoavat aikuiset herättävät suurimmassa osassa ihmisiä inhoa: he ovat luonnottomia ja siksi vastenmielisiä. Minusta tulisi pyrkiä siihen, että ymmärtää lapsissa sen rasittavuuden, vaativuuden ja tylsyyden (kyllä, lapset on useimmiten aivan saatanan tylsää seuraa) lisäksi sen perustavaa laatua olevan hekkouden ja suojelun tarpeen. Myös tulisi noudattaa suojelun periaatetta ja olla lapsille ystävällinen, lämmin ja pyrkiä ilahduttamaan heitä. Omien mieltymysten kuuluttaminen on paskapäistä "individualismia" ja matalaotsaista erikoisuuden tavoittelua.
[/quote]
Omien mieltymysten tunnistaminen on erittäin tärkeää. Kannattaa pohtia huolella kykeneekö ja erityisesti, haluaako ryhtyä lapsen vaatimaan hoiva-jja kasvatustyöhön omassa elämässään. Lapsia ei ole pakko hankkia.
On vanhempia, jotka tappavat omia lapsiaan. Perhesurmat, tapaus Eerika jne. Ihmiset eivät luontaisesti ole hoivaavia, vaan väkivaltaisia.
[/quote]
Ei, ihmiset eivät luontaisesti ole yhtään mitään, kyse on eetoksesta ja pyrkimyksistä. Jotta elämässä mikään tarkoitus täyttyisi, on pyrittävä, jos ei pitämään tai rakastamaan, niin ainakin kunnioittamaan lapsia ja heidän heikkouttaan. Näin sitä näppärästi välttää jäämästä ameban tasolle.
[/quote]
Ei elämällä ole tarkoitusta. Ja ihmiset ovat lajina väkivaltaisia ja aggressiivisia ennemmin kuin hoivaavia ja suojelevia.
Ihanaa ap! Joku on kanssani samaa mieltä! Mielestäni suurin osa lapsista on ärsyttäviä nimenomaan lapsellisten piirteidensä takia. Asioista joita he eivät vielä ymmärrä ja jotka kasvavat heistä pois iän myötä. En siedä uhmaikäisiä lapsia, siskollani on yksi parivuotias joka on pahassa uhmassa ja voin kertoa että vierailuni heidän kotonaan ovat harventuneet.
itselläni ei ole lapsia, enkä halua tehdä niitä pitkään aikaan. Haluan elää elämäni, tehdä kaikki asiat mitä lasten saamisen jälkeen ei voi enää tehdä. En ollut iloinen ystäväni raskausuutisesta, mietin vain miksi hän jo nyt haluaa ryhtyä moiseen??! Jotkut ihmiset ajattelevat että lapset tulevat siinä kaiken muun sivussa mutta itselleni se olisi koko elämän mullistava juttu ja asia jota haluan lykkää mahdollisimman myöhäiseksi. En myöskään voi ymmärtää äitejä jotka ajattelevat(näitäkin löytyy lähipiiristä) että heidän elämällään on tarkoitus vasta nyt kun he ovat äitejä, omalla itsellään ei ole enää mitään merkitystä kunhan lapsilla on kaikki hyvin. Jos minusta joskus tulee äiti en halua menettää omaa itseäni, täytyyhän äidinkin pitää huoli itsestään. Naiset eivät saisi alistua vain synnyttäjän/imettäjän rooliin, meistä on niin paljon muuhunkin!!
Kiitos että sain purkautua, helpotti kummasti tätä outoa ahdistusta!