Elämä tympii
Olen työtön.
Mies tekee pitkää työpäivää ja matkustelee paljon työn takia.
Muutin tälle paikkakunnalle miehen työn takia, tuttuja täällä ei ole. Tosin ei minulla muillakaan paikkakunnilla olisi töitä.
Ainoa sisältö elämässäni on liikunta ja parisuhde. Parisuhteessa yhteistä aikaa on tosi vähän. Lisäksi mies pitää itsestäänselvyytenä, että odotan häntä ja menot sovitetaan hänen aikatauluihin.
Kommentit (21)
Ei kai sitä ainakaan niihin tappamiinsa ihmisiin enää voi tutustua?
APUA, siis mä tarkoitin tietenkin että tapaat, äh mikä sählä mä olen... :D
2
Niin, liikunta on yksinäistä vaikka käyn ryhmäliikunnassa.
Jotenkin tuntuu, että pitäisi olla töissä jotta olisin ns. joku. Pelkään, että sosiaalisissa tilanteissa työttömyyttäni ihmeteltäisi ja minua välteltäisi.
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 22:03"]
Jotenkin tuntuu, että pitäisi olla töissä jotta olisin ns. joku. Pelkään, että sosiaalisissa tilanteissa työttömyyttäni ihmeteltäisi ja minua välteltäisi.
[/quote]
Ei kai sentään. Useimmille ihan ihminen itse on tärkein tuollaisissa tilanteissa, ei se onkä hän työtön tai mitä hän tekee työkseen.
Kannattaa esim. ajatella, mitä itse pitäisit tärkeänä vaikkapa jossain harrastuspiirissä kohtaamassasi ihmisessä, sitä millainen hän yleisesti on ihmisenä vai sitä, onko hän työtön?
Itselleni olisi ainakin ihan sama, onko kyseessä esim. pitkäaikaistyötön vai ison firman johtaja. Tuskin sitä paitsi edes juuri lähtisin puhumaan työ-, perhe- ja vastaavista jutuista jos vaikuttaisi että henkilö itse ei niistä olisi kiinnostunut kertomaan.
Kyllä ammattia/asemaa kysytään melko usein ensin tutustuessa.
olen itse työtön. Enkä ensisijaisesti haluaisi alkaa kavereeraamaan toisen työttömän kanssa, koska siinä pian tulee mieleen se, että mitä voisit tehdä ihmisen kanssa, jolla on paljon aikaa eikä rahaa. Maksaisinko minä ne kahvilakäynnit tai leffareissut, vai tulisiko se kaveri minun luokseni aikaa viettämään... näin alkoi käydä jo silloin kun olin äitiyslomalla, ja toinen mammalomalainen tuli vauvoineen päiviksi luokseni lojumaan, kun sitten pitkämatkalaiselle vieraalle laitoin lounaankin hänen ja lastensa ruokarajoitteiden takia erikseen. Mutta en saanut koskaan vastakutsua.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2013 klo 01:13"]
Kyllä ammattia/asemaa kysytään melko usein ensin tutustuessa.
[/quote]
Juuri näin. Työ/mitä teet on uusiin ihmisiin tutustuttaessa yksi ensimmäisistä kysymyksistä. Ja kyllä reaktiot ovat erilaisia, jos sanon olevani työtön kuin jos sanon olevani töissä. Moni kyllä valitettavasti arvottaa työttömyyttä/työssäkäyntiä, ja työttömän otsaan lyödään luuserileimaa, ehkä vähän tiedostamattakin.
Ja vaikkei lyötäisikään, kun itse saa sen työttömyytensä kanssa päivittäin elää ja rasittua, on todella ahdistavaa, kun sitä joutuu ensimmäisenä jakamaan uusia ihmisiä tavatessakin.
Niin, ja aivan liian usein harrastuksissa muut ihmiset puhuvat töistään. Eikö ne työt voisi sen harrastushetken ajaksi unohtaa? Viimeksi jo melkein ehdin lähteä zumban jälkeen pois, ennen kuin kuulin jonkun mainitsevan taas jotakin työstään. Itse olen pitkäaikaistyötön enkä jaksaisi kuunnella muiden työjuttuja. Itsekin haluaisin kovasti töihin, mutta en vain pääse.
Kyllä tälläkin palstalla on tullut selväksi, mikä se työttömän leima on.
Opiskelemaan sitten jos työtä et halua aktiivisesti hakea tai kelpuuta sitä mitä olisi saatavilla. Koulussa tapaat ihmisiä ja saat sisältöä elämään.
tiedän tunteen, itsekin yli vuoden työttömänä, kyllä sitä rupeaa imisiä välttelemään ja kaikki pikkuasiat alkaa ärsyttämään¨, kun ei niinku tänäänkään ole mitään , ei siis mitään.Päivän tapahtuma voi olla kun vie pahvit kierrätyspisteeseen.että kyllästyttää.oon hakenut työtä aktiivisesti, ollut haastattteluissa , vaan mihinkään ei kelpaa.siivoan ja laitan ruokaa.tulen hulluksi jos viellä kesälläkin täällä roikin. mies , lapsi on ja yksi kaveri, menestyvä uraohjus, on jaksanut minun uikutusta kuunnella ja tukea. vaan ei mikään onnistu.pelkään törmätä entisiin myös irtosanottuihin kollegoihin, kun heillä kaikilla on jo uutta yötä, hävettää tää olotila.
Piileskelen tälläkin hetkellä kotona, verhot kiinni ettei naapurit näe minun olevan kotona. Odottelen aina tuonne klo 16-17, että kehtaan liikkua vaikka kauppaan, ettei kukaan ihmettele miten liikun virka-aikaan.
Olisitko valmis muuttamaan toisella paikkakunnalle toiden perässä? matkaatte sitten viikonlopppuisin omaan kotiinne? ei sun elämän pitäisi olla 'tauolla' miehen takia, sillä lailla jäät vain nuolemaan näppejäsi
entä opiskelu?
[quote author="Vierailija" time="09.04.2013 klo 14:29"]Olisitko valmis muuttamaan toisella paikkakunnalle toiden perässä? matkaatte sitten viikonlopppuisin omaan kotiinne? ei sun elämän pitäisi olla 'tauolla' miehen takia, sillä lailla jäät vain nuolemaan näppejäsi entä opiskelu?[/quote]
"Muutin tälle paikkakunnalle miehen työn takia, tuttuja täällä ei ole. Tosin ei minulla muillakaan paikkakunnilla olisi töitä."
heheh, minäkin luikin ja piileskelen.Sitten oli huvittavaa, kun naapurin mies piileskeli, kun oli eronnut ja sittten törmättiin luikkimisreissulla ja sekin relas kun huomasi, etten kysele erosta ja ihan juteltiin.ihankun sitä ihmistä ylenkatsois ihmistä joka on eronnut. mutta niinhän itsekin ajattelen, että minua halveksitaan kun olen työtön. nyt on tullut vappujuhlakutsu, v####taa menneä, kun ovat rikkaita menestyjiä..
Pitäis perustaa joku luusereiden päiväkerho, ei tartteis hävetä.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2013 klo 14:42"]
Pitäis perustaa joku luusereiden päiväkerho, ei tartteis hävetä.
[/quote]
Käyn sellaisessa ma-pe 8-16. Siitä vieläpä maksetaan.
Ala harrastaa, siis muutakin kuin liikuntaa. Jotakin missä tapat muita ihmisiä siten että tutustuminen on jopa mahdollista.