20 vuotias on liian nuori itsenäistymään.
Ihminen itsenäistyy vanhemmistaan vasta 27-30 vuotiaana. Itsenäistymiseen tarvitaan elämänkokemusta ja harvalla parikymppisellä sitä on.
Kommentit (12)
Mielestäni Suomessa itsenäistytään liian aikaisin.
Minulla on 34-vuotias poika, joka asuu kanssani. Eikä hänelläkään ole vielä mikään kiire itsenäistyä, kun ei ole työtäkään ja ei tykkää muutenkaan lähteä kotoa mihinkään. Millä edes elättäisi itsensä ja hoitaisi jokapäiväiset asiat?
Sitäpaitsi, miten määrittelet itsenäistymisen?
Itse muutin kotoa pois 16-vuotiaana. Olen perheen vanhin lapsi, yksi nuoremmista siskoistani on kehitysvammainen joten aina olen joutunut käyttäytymään ikäistäni "vanhemmin". En ole kotoa pois muuton jälkeen hölmöillyt tai tehnyt mitään typerää, vanhempien rahallista tukea en ole tarvinnut sen jälkeen kun täytin 18 ja koen itseni varsin itsenäiseksi, tasapainoiseksi ja onnelliseksi. Kohta valmistun yliopistosta ja minulla on jo oman alani työ. Ja nyt olen siis 24.
Mielestäni Suomessa itsenäistytään liian aikaisin. Minulla on 34-vuotias poika, joka asuu kanssani. Eikä hänelläkään ole vielä mikään kiire itsenäistyä, kun ei ole työtäkään ja ei tykkää muutenkaan lähteä kotoa mihinkään. Millä edes elättäisi itsensä ja hoitaisi jokapäiväiset asiat?
Olet kastroinut poikasi henkisesti, jee!
lapsipoikaani muuttamaan yhteen tyttöystävänsä kanssa, pitää asua vielä äidin kanssa ainaskin 5 vuotta. Täytyy toivoa vaan ettei poika tee itsemurhaa tänä aikana.
lapsipoikaani muuttamaan yhteen tyttöystävänsä kanssa, pitää asua vielä äidin kanssa ainaskin 5 vuotta. Täytyy toivoa vaan ettei poika tee itsemurhaa tänä aikana.
Muista sekaantua kaikkiin poikasi ja hänen tyttöystävän asioihin. Senkin jälkeen, kun he asuvat kahdestaan ilman sinua.
Mielestäni Suomessa itsenäistytään liian aikaisin.
Minulla on 34-vuotias poika, joka asuu kanssani. Eikä hänelläkään ole vielä mikään kiire itsenäistyä, kun ei ole työtäkään ja ei tykkää muutenkaan lähteä kotoa mihinkään. Millä edes elättäisi itsensä ja hoitaisi jokapäiväiset asiat?
Nykyään puhutaan paljon syrjäytyneistä ja ns.kovaa yhteiskuntaa pidetään tähän syyllisenä. Mutta sä olet itse syrjäyttänyt poikasi! Huh
Ihminen itsenäistyy vanhemmistaan vasta 27-30 vuotiaana. Itsenäistymiseen tarvitaan elämänkokemusta ja harvalla parikymppisellä sitä on.
Mene jo pois!
Eiköhän se itsenäistyminen ala jo murrosiässä.
Jos mun 18 vuotias poika ja 21 vuotias tytär, käyttäytyisi edelleen, kuin kymmenvuotiaat. Niin olisin viennyt heidät ja itseni jonkinlaiselle terapeutille.
Ite muutan pois kotoa ens kesänä ja hyvin tulen pärjäämään :)
t. 15v
ei siksi, että aikuisena vanhempiensa luona asuminen olisi kenellekään hyväksi.
Suomessa me kansalaiset yhteiskuntana mahdollistamme liki jokaisen normaalikäytöksisen ihmisen asumisen ja perustoimeentulon. Eli veronmaksajina olemme tavallaan iso perhe. Toki ymmärrän mt-tapaukset ja eri tavalla kehityksessä vajaavaiset, jotka tarvitsevat pidempään kotinsa tukea, mutta vaikea kuvitella, että ns. normaalit aikuiset vetelehtisivät kumppaneineen lapsuudenkodissaan.
20-vuotiaana olin useamman läheisen arkkuun pessyt, 18 maassa matkannut ja 7:ssä asunut, ensimmäisen yrityksen perustanut, pari ekaa asuntoaan jo ostanut, kolmen lapsen äiti ja yliopisto-opiskelija (eka kandi kun olin 21).
Jotenkin tuntuu, että sinulla on elämä jäänyt elämättä ja siksi mittaat sitä vuosilla?
Vaikkakin tavallaan on totta tuo kommenttisi. Hoidin pahasti alkoholisoituneita vanhempiani 15-vuotiaasta lähtien (siinä sivussa elätin ja hoidin myös itseni) eli ostin ruuat, siivosin, pidin huolta heistä ja hoidin kelan ja sossun asioita. Kun olin 25, isäni kuoli ja kun olin 29 kuoli äitini eli lopullisesti "itsenäistyin" vanhemmistani. Kaikki eivät voi leikkiä olevansa villejä ja vapaita teinejä kolmikymppiseksi asti. Joillekin elämä heittää märän rätin naamaan ja käskee aikuistumaan ja hankkimaan duunin yläasteikäisenä.
P.S. ls-ilmoitusta en halunnut tehdä koska perheen pään roolin ottaminen oli parempi vaihtoehto kuin lastenkoti tai huostaanotto, ainakin silloin ajattelin niin.