Hyvä vastine kakkajournalisteille

Suomessa on tuhansia ja tuhansia vaipoissa makaavia vanhuksia. Jos Kaarenoja ja Rämö olisivat halunneet aidosti herätellä tätä yhteiskuntaa ja panna itsensä peliin, he olisivat voineet testata, miltä tuntuu olla täysin toisten ihmisten armoilla. He olisivat voineet mennä viikoksi palvelutaloon ja kirjoittaa, millaiseksi elämä muuttui. Miltä tuntuu maata tuntikaupalla liikkumattomana sairaalasängyssä ja odottaa, että joku ehtisi auttaa? Miltä tuntuu toivoa, että joku vaihtaisi märät ja kakkaiset vaipat? Miltä tuntuu vain loputtomasti odottaa – koska ei itse enää ehkä edes pysty ilmaisemaan tilaansa?



"Mutta Kaarenoja ja Rämö eivät tehneet tätä. Heitä eivät kiinnostaneet muut ihmiset bussissa, saati sen ulkopuolella, vanhainkodeissa. Heitä kiinnosti pelkästään oma, hihii, kakataan housuihin bussissa –tempauksensa. Mitä tämä sitten kertoo yhteiskunnallisista näkemyksistään tunnetun Ylioppilaslehden nykyjournalismista, on hyvä kysymys. Toivottavasti ei mitään."



http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288537903962.html