Lue keskustelun säännöt.
Auttaisitko minua vähän, ssri (cipralex) lopetus
04.05.2013 |
Olen käyttänyt SSRI (cipramil/cipralex) lääkettä 20 vuotta, suurinta annosta, nyt tunnen itseni vahvaksi ja uskallan aloittaa lopetuksen. Tänään ensimmäinen päivä, leikkasin tabletista murusen (noin 1/5 osan) pois, ajattelin nyt jatkaa tällä annostuksella 2-4 vk.
Olen toiveikas, mutta pelkään kovasti, mitä tästä tulee, selviäänkö, onkohan mulla helvetti edessä.
Jos sinulla on kokemusta, pyydän että kertoisit niistä, mikä on hyvä tapa edetä, miten selviydyit, onko konsteja, mikä oli pahasta, mikä hyvästä. Olen kiitollinen jos saisin teiltä aina välillä tukea, mulla ei ole oikein ketään, kenen kanssa voisin puhua. Odotan kovasti että maailma avautuu minulle uudestaan kaikkine sävyineen, vivahteineen ja tunteineen.
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 17:42"]
Oireet ei näin jälkikäteen ajateltuna olleet pahoja, mutta silloin tietty tuntui pahalta. Elämä maistuu ihan hyvälle ilman lääkkeitä :) Lääkkeiden kanssa oli vähän turra olo koko ajan, mutta sen hetkiseen elämäntilanteeseen ne olivat hyvät, kävin silloin läpi rankkoja aikoja ja kuljin terapiassa ja söin Sepramia.
[/quote]
minäkin olen selvillä vesillä, eroasiat on historiaa, syöpä on voitettu, asiat on nyt hyvin, olen muutenkin balanssissa ja itsevarma, tänään en ole vielä tuntenut mitään poikkeavaa (1. päivä leikatulla annoksella). Tuntuu vaan oudolta, kun on ollut lääkitys niin pitkään (20v).
ja kiitos vastauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin lopetus onnistui vasta toisella kertaa. Ensin lopetin vähän liian nopeasti. Kesti viikkoja sähköiskutuntemukset päässä ja lopulta ahdistuin niin paljon että piti ottaa ajoittain unilääkettä. LÄäkäri laittoi 5 mg päälle muutamaksi kuukaudeksi ja siitä sain lopetettua varsin nopeasti. Oireet olivat tosi vähäisiä. Nyt on mennyt nelisen kuukautta kokonaan ilman lääkkeitä. Lopetin myös kahvin juonnin ja sekin on auttanut, saan hyvin unta ja on rauhallisempi olo. ilman terapiaa tuskin olisin voinut lopettaa. Lopetin sen vuoksi, että tietäisin tarvitsenko terapiaa vielä lisää vai olisinko jo niin hyvässä kunnossa että pärjäisin omillani. Nyt näyttää siltä että olen.
Olen myös ollut terapiassa noin vuoden ja on auttanut kovasti, se on yksi syy, miksi olen nyt näin rohkaistunut. Kahvi maistuu hyvin täälläkin, olen vähentänyt noin 2-3 mukiin päivässä, täytyy varmaan sitäkin vähentää lisää, en varmaan osaa lopettaa sitä kokonaan, ainakaan vielä. olisi kiva kuulla, kuinka kauan käytit lääkettä ja millainen olo on ilman lääketta, millaisia muutoksia olet huomannut. kiittäen ap.
Kun aikoinaan lopetin Cipralexin käytön (en ollut kyllä syönyt sitä kuin muutaman vuoden, joten ei ihan sama tilanne kuin sinulla), niin aloitin tosi pienesti. Ihan kuin sinäkin, pienensin annosta maltillisesti jne. Ekalla kerralla ei mennyt ihan putkeen, lopetin lääkityksen liian aikaisin ja liian nopeasti. Toisella kerralla maltoin pienentää annosta tarpeeksi vähän kerrallaan ja kaikki meni tosi hyvin. Mulla kesti varmaan joku muutama kuukausi, että sain lopetettua. Mutta parempi niin kuin lopettaa liian äkkinäisesti.
Tosi mahtavaa, että koet olevasi tarpeeksi vahva lopettamaan lääkityksen. Onnea ja tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 14:27"]
Kun aikoinaan lopetin Cipralexin käytön (en ollut kyllä syönyt sitä kuin muutaman vuoden, joten ei ihan sama tilanne kuin sinulla), niin aloitin tosi pienesti. Ihan kuin sinäkin, pienensin annosta maltillisesti jne. Ekalla kerralla ei mennyt ihan putkeen, lopetin lääkityksen liian aikaisin ja liian nopeasti. Toisella kerralla maltoin pienentää annosta tarpeeksi vähän kerrallaan ja kaikki meni tosi hyvin. Mulla kesti varmaan joku muutama kuukausi, että sain lopetettua. Mutta parempi niin kuin lopettaa liian äkkinäisesti.
Tosi mahtavaa, että koet olevasi tarpeeksi vahva lopettamaan lääkityksen. Onnea ja tsemppiä!
[/quote]
kiitos
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran jouduin lopettamaan ihan "cold turkey". Oli vahva olo ja olin ajatellut muutenkin lopettavani lääkkeen. Sattumalta olin noihin aikoihin reissussa ja reseptin kanssa tuli jotain häikkää. Lääkkeet loppuivat kesken. Voi luoja niitä vieroitusoireita... Oksetusta, huimausta, mielialan vaihteluita (saatoin alkaa hysteerisesti itkeä kun näin söpön koiranpennun kadulla kun oli niin liikuttava näky jne). Noh, pääsin kotiin ja aloitin taas lääkkeet ja kaikki oli hyvin. Nyttemmin olen lopettanut lääkkeet. Mun annos oli aiemmin 20 mg, vähensin aluksi 15 mg, kuukauden kahden päästä 10 mg ja sitten lopulta taas 5 mg. Lopulta jätin kokonaan pois. Hienosti on mennyt. Onnea sulle!! Tee pikkuhiljaa tuo vähennys niin ei tuu sitä pahaa oloa :)
kiitos sullekkin, ihana kun viitsitte jakaa kokemuksenne, on aika epävarma olo, mutta kertomuksenne tuo turvallista tunnetta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös ajoin lääkkeen alas pikkuhiljaa... joten maltti on valttia! Silti tuli jonkin verran viekkareita: "sähköiskuja" päähän, unettomuutta, hikoilua. Kyllä se siitä!
[quote author="Vierailija" time="04.05.2013 klo 14:58"]
Minä myös ajoin lääkkeen alas pikkuhiljaa... joten maltti on valttia! Silti tuli jonkin verran viekkareita: "sähköiskuja" päähän, unettomuutta, hikoilua. Kyllä se siitä!
[/quote]
no, ehkä ei niin kauheeta, kun kuvittelin. kiva kun kerroit. muuttuiko sun tunteet ja maistuiko elämä erille kun olit lääkkeestä vapaa.
Oireet ei näin jälkikäteen ajateltuna olleet pahoja, mutta silloin tietty tuntui pahalta. Elämä maistuu ihan hyvälle ilman lääkkeitä :) Lääkkeiden kanssa oli vähän turra olo koko ajan, mutta sen hetkiseen elämäntilanteeseen ne olivat hyvät, kävin silloin läpi rankkoja aikoja ja kuljin terapiassa ja söin Sepramia.