Ollaan menossa miehen kanssa perheneuvolaan juttelemaan.
Kannattaako mun nyt olla ihan rehellinen vai jättää asioita kertomatta? Tilanne on nimittäin se, että tällä hetkellä en rakasta miestä ollenkaan, en siis vihaakaan, mutta kaikki parisuhderakkauteen kuuluvat tunteet ovat kadonneet.
Kommentit (24)
enempää, kuin kuka tahansa ihminen.
Ap
Turhaan te niitten työntekijöitten aikaa haaskaatte jos ette ole rehellisiä asioista.
mutta onko se liian rankkaa miehelle, jos kerron, ettei mulla ole mitään tunteita häntä kohtaan?
Ap
Tällä hetkellä minusta TUNTUU, että rakkauden tunteet ovat kadoksissa.
Rakkaushan on tahdon asia kuten tiedetään ja tuohan on iso rakkauden teko, että yritätte pelastaa parisuhdetta, vaikka juuri sillä hetkellä ei TUNNU niin hyvältä. Haluat rakastaa ja tuntea rakkauden tunteita, hienoa, pariterapiassa on siihen juuri hyviä harjoituksia.
Kunhan et turhaan loukkaa miestä sekoittamalla käsitteitä: rakkaus ja rakastumisen tunne kun ovat aivan eri asioita keskenään.
Neuvolan psykologi tuskin on oikea henkilö tollasille paljastuksille.
Itse tunnet miehesi parhaiten, pystyykö hän tuntia myöhemmin kävelemään ulos ja elämään seuraavaan terapiaistuntoon asti kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Niinhän siellä neuvotaan eli kaikki käsitellään siellä eikä mitään saa viedä ovien ulkopuolelle.
niin joka toinen liittohan päättyisi eroon.
Ai niin hups - niinhän ne päättyykin :)
Mikä ihmisiä vaivaa nykyään? Oletetaan, että toisen pitäisi jotenkin herättää suuria tunteita ja jos näin ei ole, erotaan. Eikö itse pitäisi tehdä työtä sen eteen, että rakkaus säilyisi? Ja tällä en tarkoita ap sinua, sinähän olet juuri nyt aloittamassa sitä työtä, kun olette hakeneet apua.
Onhan sinulla tunteita miestäsi kohtaan, jos kerran mietit miehesi reaktiota ja tunteita siihen mitä kerrot terapeutille.
Ihan selvästi väität miehestäsi.
Parisuhteessa rakkaus ei riipu pelkästään minusta, vaan meistä molemmista, joten pelkkä toisen osapuolen tahtominen ei riitä.
En puhu nyt rakastumisen tunteen katoamisesta. Mulle tämä parisuhteen pelastamisyritys on ennen kaikkea lapsen kannalta tehty juttu, tällä hetkellä omat tunteeni koko parisuhdetta kohtaan ovat niin välinpitämättömiä, ettei mulla ole oikeastaan edes motivaatiota mihinkään parisuhdeterapiaan. Ajattelen mielessäni niitä asioita, joita mun pitäis miehelle sanoa, mutta kaikkien asioiden kohdalla tuntuu samalta: mitä väliä tälläkään on?
Ap
Ap
ei se aina mene noin huonosti, toisilla ei koskaan mene noin huonosti, mutta toisilla menee. Nyt on kyse juurikin valinnoista. Siitä tahdotko sinä rakastaa. Toista voi oppia myös rakastamaan, jos sille asialle antaa mahdollisuuden. Joskus yhdessä on saatu niin paljon aikaa, on lapset ja talo ja ystävät ja kesämökki ja elämä, että sitä vaan mieluummin valitsee tien, jossa joutuu hieman tekemään töitä sen eteen, että lempi taas leiskuisi. Harva parisuhde säilyttää sen kipinän, ilman että tekee asian eteen mitään. Liian pitkään kun itse hautoo tuommoisia asioita, niin käy niinkuin sinulle, että ajautuu eri leiriin.
Onhan sinulla tunteita miestäsi kohtaan, jos kerran mietit miehesi reaktiota ja tunteita siihen mitä kerrot terapeutille.
Ihan selvästi väität miehestäsi.
mutta jotenkin on niin välinpitämätön olo koko suhdetta kohtaan. Mua on koko suhteemme ajan painanut se, ettei mies voi mitenkään ilmaista arvostavansa mua jollain tavalla, ja nyt kun ajattelin, miten voisin - taas - puhua siitä miehelleni, tulee vain sellainen olo, että ihan sama, arvostaako mieheni mua vai ei.
Ap
Parisuhteessa rakkaus ei riipu pelkästään minusta, vaan meistä molemmista, joten pelkkä toisen osapuolen tahtominen ei riitä.
En puhu nyt rakastumisen tunteen katoamisesta. Mulle tämä parisuhteen pelastamisyritys on ennen kaikkea lapsen kannalta tehty juttu, tällä hetkellä omat tunteeni koko parisuhdetta kohtaan ovat niin välinpitämättömiä, ettei mulla ole oikeastaan edes motivaatiota mihinkään parisuhdeterapiaan. Ajattelen mielessäni niitä asioita, joita mun pitäis miehelle sanoa, mutta kaikkien asioiden kohdalla tuntuu samalta: mitä väliä tälläkään on?
Ap
Ap
Pitää aidosti itse sitoutua etsimään muutosta ja tehdä konkreettisia tekoja sen eteen. Jos odotat aina toiselta vastaliikettä, katkeroidut. Mieheltäsi voi mennä aika pitkäkin aika, ennen kuin näkee aikeesi. Jos petyt jokaiseen väärään liikkeeseen informoit miehelle, että et ole tosissasi, vaan pelaat vaan peliä. Homma pitää viedä läpi sillä asenteella, että edessäsi on saalis ja sinä olet päättänyt kääntää sen miehen pään näkemään sinut. Miehesi ajattelee melko varmasti aivan samoin kuin sinä. Olette pattitilanteessa, josta kumpikaan ei opi mitään, jos kumpikaan ei halua ottaa ensimmäistä askelta.
kuvitella sitä, miten rakastetaan tahtomalla tai miten opitaan rakastamaan. Oon kyllä kuullut nuo fraasit usein, mutta mun on vaikea ymmärtää, mitä se tarkoittaa käytännössä.
Ap
Onhan sinulla tunteita miestäsi kohtaan, jos kerran mietit miehesi reaktiota ja tunteita siihen mitä kerrot terapeutille.
Ihan selvästi väität miehestäsi.
mutta jotenkin on niin välinpitämätön olo koko suhdetta kohtaan. Mua on koko suhteemme ajan painanut se, ettei mies voi mitenkään ilmaista arvostavansa mua jollain tavalla, ja nyt kun ajattelin, miten voisin - taas - puhua siitä miehelleni, tulee vain sellainen olo, että ihan sama, arvostaako mieheni mua vai ei.
Ap
millään tavalla arvostavansa sinua? Etkö huoli siis häneltä mitään arvostusta tai eikö sinua voi arvostaa vai onko miehesi tehnyt jotain niin väärin, että et voi uskoa häntä.
Onhan sinulla tunteita miestäsi kohtaan, jos kerran mietit miehesi reaktiota ja tunteita siihen mitä kerrot terapeutille.
Ihan selvästi väität miehestäsi.
mutta jotenkin on niin välinpitämätön olo koko suhdetta kohtaan. Mua on koko suhteemme ajan painanut se, ettei mies voi mitenkään ilmaista arvostavansa mua jollain tavalla, ja nyt kun ajattelin, miten voisin - taas - puhua siitä miehelleni, tulee vain sellainen olo, että ihan sama, arvostaako mieheni mua vai ei.
Ap
millään tavalla arvostavansa sinua? Etkö huoli siis häneltä mitään arvostusta tai eikö sinua voi arvostaa vai onko miehesi tehnyt jotain niin väärin, että et voi uskoa häntä.
tehnyt mitään erityisen väärin. En ymmärrä, mitä tarkoitat tuolla, etten huolisi arvostusta.
Tarkoitan siis sitä, että mies ei koskaan kommentoi minua tai tekemisiäni mitenkään, ei minulle itselleni eikä kenellekään muulle.
Ap
kuvitella sitä, miten rakastetaan tahtomalla tai miten opitaan rakastamaan. Oon kyllä kuullut nuo fraasit usein, mutta mun on vaikea ymmärtää, mitä se tarkoittaa käytännössä.
Ap
Jos toinen on kertakaikkisen vastenmielinen. Mutta jos kyse on omien tunteiden latistumisesta ja alakulosta, niin treffit ja lähentyminen voi auttaa näkemään toisen taas hyvänä. Positiiviset kokemukset tuo hyviä tunteita, jotka taas lisää hyviä kokemuksia jne
sun mies on tyypillinen suomalainen hetero jota ei ole kasvatettu ilmaisemaan tunteitaan eikä hän ole koko avioliittonne aikana kiittänyt sinua mistään vaan pitänyt itsestään selvyytenä?
Sä tunnet ettei mies arvosta sua eikä sun panostas vaimona ja äitinä?
"hälläväliä ja aiva sama" asenne toisianne kohtaan suhteessa. toinen ei ärsytä muttei enää niin kiinnostakkaan. hyvin tuttua
:/ tiedä sitten mitä tuossa tilanteessa suhteelleen tekee kun se tuntuu merkityksettömältä? osaako sitä yhtäkkiä alkaa tahtoa ja rakastaa?
miehet eivät puhu ja naiset eivät pussaa. Ja kun kumpikaan ei saa mitä haluaa, niin ei anna toiselle sitä mitä se haluaa ja sitten luullaan, että toinen ei välitä. Onko mitään tekoja, joilla miehesi osoittaa välittämistä?
Mitä sun mies sanoi kun ehdotit terapiaa?
Mitä sanoit hänelle syyksi terapian tarpeeseen?
Mies ei saa sinussa aikaan mitään tunteita?
Vai ei vain ruusunpunalasitunteita?