Lue keskustelun säännöt.
Avioliitossa syntynyt lapsi 22 v.sitten, muttei ehkä oma
05.02.2013 |
Epäilen ettei 22 v. sitten syntynyt lapseni ole omani. Lapsi ei muistuta ketään suvustani ja on huomattavasti minua pidempi, vaikka on tyttö.
Olen aina epäillyt asiaa, koska olin paljon poissa kotoa töiden puolesta tuolloin. Ja lapsi syntyi 3-viikkoa yliaikaisena ja oli 5kg painoinen, mikä ei kai kovin tavanomaista ole. Muut lapseni ovat olleet 2-vk yliaikaisinakin 3kg painoisia. Lapsen äitikin sanoi minulle kerran lapsen ollessa 5-vuotias, että olenko varma, että lapsi on edes minun. Onkohan järkeä selvittää totuutta? Jos en selvitä, niin asia jää vaivaamaan minua. Vaikka ei olisi minun lapseni, niin hän on edelleen osa elämääni, niinkuin tähänkin asti, mutta tahtoisin tietää? Miten asiassa kannattaisi edetä?
Kommentit (8)
tämä tyttö pitää sua isänään.
Ala käyttäytyä niin!
Mua säälittää tuo tyttö...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloihan ei tarvitse jättää perintöään tulevaisúudessa jonkun toisen lapselle, vaan ne omat saavat sen, mikä heille kuuluukin.
Isyys täytyy tietenkin kumota oikeudessa, mikäli osoittautuu, ettei lapsi ole sinun.
Sepä oliskin lasta kohtaan tosi reilua. Hänellä kun ei ole ollut elämässään kuin se yksi isä, biologinen tai ei.
Isyys täytyy tietenkin kumota oikeudessa, mikäli osoittautuu, ettei lapsi ole sinun.
tämä tyttö pitää sua isänään. Ala käyttäytyä niin! Mua säälittää tuo tyttö...
Eiköhän hän ole isän hommat tehnyt...
että isä ei olisikaan mun biologinen isä. Ja äidin kans sama juttu. Eipä tarvisi syytellä niitä geeneistäni, ja todeta joka vuosi jotain samaa paskaa itsessäni, kun niillä jo on ollu vuosia. Äitin suku on vielä tosi lyhytikäistä. 70 vuotta täyttäminenkin on niillä huima suoritus...johonka harva vain yltänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahdollista kumota isyys. Näitä tapauksia on ollut, ja tulee olemaan.
Eiköhän 22-vuotias totuuden kestä. Ei syy ole isän, jos äiti on valehdellut molemmille. Ja kyllä isän velvollisuudet on hoidettu suurimmalta osin tuohon ikään mennessä. Tsemppiä!
niin aihe niin kipeä.
Siitä oli ihan klassinen tutkimus jostain vuosikymmenten takaa, että todella iso prosentti aviolapsista ei olekaan miehen.
Naisten uskottomuutta on ollut jo ennen ehkäisyvälineidenkin aikaa ...
mikäli myös lapsi suostuvainen, ja asia vaivaa.
Silloihan ei tarvitse jättää perintöään tulevaisúudessa jonkun toisen lapselle, vaan ne omat saavat sen, mikä heille kuuluukin.
Isyys täytyy tietenkin kumota oikeudessa, mikäli osoittautuu, ettei lapsi ole sinun.