Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon analysoit itseäsi ja ajatuksiasi?
19.04.2013 |
Itselläni ollut koko menneen talven äärimmäisen itsepohdiskeleva kausi ja olen kolunnut oman ajatusmaailmani ihan nurkasta nurkkaan ja katosta lattiaan. Äärimmäisen itsekriittisesti ja toisaalta kuin itseäni ulkopuolelta tarkkaillen arvioin ajatuksiani ja tekemisteni tarkoitusperiä. En siis tekemisiäni vaan juurikin sitä, MIKSI teen niinkuin teen.
Osaan tunnistaa itsessäni ja toiminnassani ne negatiiviset piirteet; kateuden, ilkeyden, mustasukkaisuuden, ahneuden, epäreiluuden, ja jotenkin olen nyt jäänyt junnaamaan ajatustasolla noihin. Pidän itseäni fiksumpana ja syvällisempänä ihmisenä kuin muita, mutta toisaalta ymmärrän tämänkin kuulostavan hirveän mielipuoliselta ja hullulta.
Onko teillä muilla tällaisia kausia ja mihin ne johtavat? Hyvyyteen vai hulluuteen?
Kommentit (6)
Analysoikaa itseänne ja omia tekemisiänne ihan niin paljon kuin haluatte, mutta älkää keksikö merkityksiä ja motiiveja toisten tekemisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, onhan niitä tuollaisia kausia. En ole valitettavasti huomannut, että niiden kautta elämästäni tulisi parempaa, koska minulla on tapana jäädä oikein hellimään sellaisia ikäviä asioita, joita en aikanaan osannut selvittää esimerkiksi parisuhteessa. Itsetuntemus toki kehittyy, mutta minun ongelmani onkin enemmän se, etten osaa asettua toisen ihmisen asemaan, vaan liioittelen omaa osuuttani muiden elämään, käyttäytymiseen ja onnellisuuteen. Rehellisesti voin sanoa, että olen tuollaisten kausien aikana ja niiden jälkeen ärtynyt, etäinen, itseeni ja muihin pettynyt, negatiivinen ja aika rasittava ihminen. Minä en pidä itseäni muita fiksumapana noin yleensä ottaen muutenkaan, mutta niinä hetkinä, kun tajuan selkeästi omat käyttäytymismallini ja sen, kuinka heikosti ymmärrän eri tilanteissa mitkä motiivit vaikuttavat omaan käyttäytymiseeni, tunnen itseni lievästi sanottuna yksinkertaiseksi. Hävettää suorastaan.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2013 klo 23:08"]
Analysoikaa itseänne ja omia tekemisiänne ihan niin paljon kuin haluatte, mutta älkää keksikö merkityksiä ja motiiveja toisten tekemisille.
[/quote]
Mulla taitaa olla ikäviä taipumuksia myös tuohon.. Mutta tarkoitus olisi kohdistaa kriittisyys vain itseeni.
-ap
Mulla on aina aika ajoittain itseni tutkiskelukausia. Ei niinkään niin, että kritisoisin varsinaisesti itseäni (saati muita), mutta lähinnä sellaisia, että päivitän tilannetta ja katson, että en pääse irtaantumaan niistä asioista, joita olen elämäni kriiseissä oppinut. Helposti arjessa sortuu esim. siihen, että alkaa suunnitella tulevaa tai luulee, että itse voi hallita esim. omaa tai muiden elämää. Kun muistaa sen, että tulevaisuutta ei voi hallita eikä sitäkään, että mitä itselle käy, niin ei käytä turhaa aikaa turhien suunnitelmien tai turhien elämän vakuutuksien ottamiseen. Silloin taas voi keskittyä siihen mitä on tässä ja nyt.
Eiköhän se ole terveellisempää kaikille kriittisesti analysoida omaa itteään kuin vain antaa mennä ja porskuttaa mistään mitään ajattelematta..Sitäkin kun nykymaailmassa tapahtuu.
Itsekritiikki ja siitä oppiminen voisi pelastaa monta ihmistä ja monta kansakuntaa näinä päivinä.
Hyvyyteen sekä nöyryyteen eli siihen, etten enää pidä itseäni muita fiksumpana ja syvällisempänä ihmisenä