Reilu esimies on kullan arvoinen

eka kerran vuosiin olen saanut arvotusta esimiehen taholta- kiitos kahden uuden esimiehen

Nimittäin paskoista päälliköistä johtuu 90% Suomen

työpahoinvoinnista.

eka kerran vuosiin olen saanut arvotusta esimiehen taholta- kiitos kahden uuden esimiehen

Nimittäin paskoista päälliköistä johtuu 90% Suomen työpahoinvoinnista.

meillä huono esimies eikä paremmasta ole tietoa. Työhyvinvointi heikko mutta eihän siihen puututa sillä pomon kasvoja ei varmaan sovi nolata. Ilkeilee yms.

Minulla nykyistä edellinen esimieheni oli maailman paras esimies. Samanhenkinen ja reilu. Ei asettanut ketään toisten edelle, ja uhrautui. Hankki minulle suuren palkankorotuksenkin. Ei pelännyt itse heittäytyä ja tehdä hommia. Osasi liata käsiään tarpeen vaatiessa, eikä pakottanut ihmisiä, eikä uhkaillut.



On se vaan niin että työmoraali ja motivaatio on ihan erilaista kun on reilu ja hyvä esimies.



Nykyinen esimieheni on ihan OK. Vähän haahuilija, mutta ihan hyvä tyyppi kuitenkin. :)

Ymmärrän hyvin, että henkilöstöjohtamisessa kyynistyy, koska aina ja ikuisesti, joku on aina tiimin heikoin lenkki.



Aina löytyy ne työpaikan valittajat ja paskanjauhajat, joille ei edes taivaasta löytyisi kyllinhyvää työtä ja työolosuhteita, eikä Jumalakaan olisi kyllin hyvä pomo. Nämä ikivalittajat saisivat mennä itseensä ja miettiä oman asenteen merkitystä ja omaa panostaan asioiden eteen viemiseksi.

Lisäksi työpaikoilla on aina niitä laiskoja, jotka sluipaavat hankalista ja ikävistä jutuista, ja kuormittavat siten muita.

Ja aina on niitä herkkiä hiirulaisia, jotka eivät osaa pitää puoliaan tiimin jyriä vastaan. Ja jyrät taas polkevat ja sortavat surutta heikompiaan ja alistavat muut.



Mutta en ymmärrä sitä, että miksi esimiehen pitää olla tahallisesti ilkeä ja veemäinen? Olen törmännyt pari kertaa tällaiseen henkilöstöjohtamiseen, jossa pahimmat tapaukset ovat olleet keski-ikäisiä miehiä. Puolueen kannatus on Persut ja kuormittavat muita rasistisilla jutuillaan ruokalassa. Ei jaksaisi oikein kuunnella.



Ko. pomo tyyppi saattaa myös arvostella omien alaistensa henkilökohtaisia asioita (paino, perhesuhteet, koulutus, ulkonäkö, vaatetus) jotka eivät kuulu mitenkään itse suorittavaan työhön.



Samoin ko pomot haukkuvat kilpaa toisia samanvertaisia pomoja, ja yrittävät sitäkautta nostaa itsensä toisen pomon yläpuolelle.



Nämä pomot ovat myös hovin ympäröimiä, osa porukoista nuolee pomoa, ja saavat tästä hyvästä etuja ja suosiota. Osa työntekijöistä taas on pomon epäsuosiossa esim. siksi, että sanovat asiat suoraan ja rehellisesti, missä on vikaa ja mikä toiminnassa kaipaa kehittämistä. Tämä tällainenhan on kauhistus heikolle esimiehelle.



Mielestäni kiroilu ja huutaminen ei kuulu fiksuun johtamiseen, mutta vielä sitä näkee. Asiattomuuksiin meneminen on lapsellista ja heikkoa.

ovat reiluus, tasapuolisuus ja alaisten/osaston puolustaminen ylöspäin. Siis työntekijän kannalta noin.



Työnantajan näkökulmasta tilanne onkin sitten ihan toinen. Hyvä esimies on tehokas panemaan toimeen ylimmän johdon päätökset, myös ne ikävät. Hyvä esimies ei intä vastaan (osastonsa puolesta), vaan korkeintaan ehdottaa rakentavia pikkuviilauksia johdon asettamiin määräyksiin. Ja hyyvä esimies ajattelee aina yhtiön, ei työntekijän parasta.



Miettikääpä, millaista on olla siinä hommassa, puun ja kuoren välissä. Kenellekään et voi purkaa harmia, kun joudut toteuttamaan johdon idioottimaisia käskyjä TAI alaiset yrittävät vetää kotiinpäin TAI ovat muuten vaan hankalia.



Alaiset voivat sentään haukkua pomoja, ryhmäesimiehillä ei ole sitäkään purkautumisväylää...



Ei tässä muuta, onhan niitä paskoja esimiehiä, mutta halusin nyt näin reilun parinkymmenen ihmisen esimiehenä tuoda vähän esille tätä toistakin aspektia.

Kyllä ne alaisetkin jokainen omalta osaltaan vaikuttavat. Ja yksi nillittäjä voi pilata kaikkien fiiliksen. On nähty.

Olen samaa mieltä, että esimiehenä oleminen on kaukana kaikesta glamourista... Puun ja kuoren välissä olemista.



Toisaalta mitä muuta voi odottaa? Työnkuvaan kuuluva juttu. On ymmärrettävää, että työntekijät pistävät hanttiin vittumaisille muutoksille, jotka heikentävät heidän asemaansa. Työntekijöillä ei ole juuri valtaa, ainoa keino vaikuttaa on valittaminen. Ja silläkään useimmiten ei ole vaikutusta. Näin se vain menee.



Esimiehen työnkuvaan kuuluu ristiriitojen kanssa eläminen, koska oikeasti on siinä puun ja kuoren välissä. Epärealistista on olettaa, että esim. ikävät muutokset työyhteisössä menee kerralla läpi ja ilman vastustusta. Eri asia on sitten, että ei sen esimiehenkään tarvitse kaikkea kestää ja ottaa vastaan. Työntekijöillä on velvollisuus kohdella esimiestään myös reilusti ja arvostavasti. Esimiehellä on oikeus ja velvollisuus puuttua asiattomaan käytökseen.



Esimiehellä on valtaa, ja valta-asema tuo vastuuta. Esimerkiksi työntekiöiden paskanjauhantaa katsotaan usien läpi sormien, mutta esimiehen ei. Koska esimies on valta-asemassa suhteessa alaisiinsa. Viisaas esimies muistaa tämän. Esimies ei voi käyttäytyä samalla tavalla kuin alaisensa, vaikka kuinka mieli tekisi. Viisaas henkilöstöjohtaja muistaa tämän.

Alaiset eivät kunnioita sellaista esimiestä, joka juoruuaa ja puhuu paskaa seläntakana. Asiat on pystyttävä sanomaan suoraan ja avoimesti, jos jokin asia hiertää, ei seläntakana kuiskuttelua.



Esimiehen homma on yleensä aika epäkiitollista. Tsemppiä vain kaikille esimiehille!

Ei se minullekaan minään yllätyksenä ole tullut, mutta kyllä nyt näin yt-neuvottelujen aikaan kieltämättä on paskan maku suussa aika usein duuniin tullessa.

Ja se pomon henkinen yksinäisyys vähän kyllä yllätti käytännössä, eli että ainoa, jolle voi kertoa veemäisestä työpäivästä on aviomies, eikä sekään loputtomiin jaksa tietenkään kuunnella.

-8-

samoin kuin esimieheltä esimiestaitoja. Ikävä kyllä hankala alainen pystytään varsin helposti savustamaan firmasta pois (nähnyt...) toisin kuin esimies. Kyllä mielestäni on oikeutettua asettaa esimiestä kohtaan suuremmat vaatimukset kuin alaista kohtaan; hänhän se luotsaa alaisiaan ja saa varmaan työstään yleensä ihan kohtuullisen korvauksenkin. Toisekseen esimieheksi ei kenenkään kai ole pakko ryhtyä ellei koe sitä omaksi alueekseen. Vaaditaan ammatillista osaamista mutta myös sosiaalisia taitoja. Törmännyt esimieheen, jolta nämä molemmat puuttuvat.

Yleensä tosiaan sitä esimiehen tehtävää oikein hakemalla haetaan, tosin esim. itse en koe, että pieni palkankorotus korvasi puuttuvia vuorolisiä ja sitä 24/7 saatavilla oloa.



Mutta tuosta ikävän alaisen poissavustamisesta olen kylläkin eri mieltä. Vakinaisen työntekijän irtisanominen on yllättävän vaikea juttu, vaikka hän sabotoisi koko osaston ilmapiiriä. Esimiehiä ainakin meillä arvioidaan jo alaisten toimesta kaksi kertaa vuodessa, ja jos arviot ovat kovin huonot, esimies siirretään herkästi muihin tehtäviin.



-8-