Kertokaapa hyviä ja huonoja puolia 3-lapsisesta perheestä?

Meillä kolme lasta reilu 2v erolla. Mielestäni se on aika vähän. Matkustaminen onnistuu ihan hyvin. Aika kallista kylläkin heti, kun nuorimmainenkin täyttää 4v. Silloin moneen paikkaan pitää hänellekin ostaa lippu jne.

Meillä ainakaan ei jää kukaan koskaan syrjään. Tietenkin on päiviä, että joku haluaa leikkiä eriä kuin toiset ja kinasteluja on, mutta koskaan en ole ymmärtänyt sitä, että yksi jäisi kolmesta aina syrjään. Meillä ei sellaista ole ollut. Kaikki on samaa sukupuolta, niin auttaisikohan se asiassa, en tiedä. Ollaan aina kovasti opetettu, että kaikkien kans pitää olla, että ehkä sekin on vaikuttanut.

Meillä siis on kolmas lapsi tulossa niin, että edelliseen tulee melkein 4 v. ikäero. Kaksi vanhinta on 2 v. ikäerolla. Pelkään kauheasti että nuorin jää tavallaan "porukasta" kun on sen verran pienempi. Uskon että isommat hoitavat kovasti pienintä, tykkäävät vauvoista ja ovat toivoneet meille vauvaa, mutta huolivatkohan leikkeihin sitten aikanaan ja onko yhteisiä leikkejä enää 4 v. ikäerolla...?

Lisää kokemuksia? Nekin jotka ovat itse 3-lapsisesta perheestä voivat vastata!

ap

musta 3 lasta on normaalikokoinen perhe, ei vielä iso. meillä oli kaks 2v5kk lasta, kun kolmas syntyi. mikäs siinä, kun ei ollut koskaan ollut vaan yhtä lasta meni se kolmaskin siinä sivussa. nyt niitä on jo enemmän.

4 jatkaa. olen itse 3-lapsisen perheen keskimmäinen. mulla on isosisko ja pikkuveli. hyvä setti.

Olen itse kolmelapsisesta perheestä. Minä nuorimpana ainakin jäin todella syrjään, vielä kun olin itse tyttö ja kaksi vanhempaa poikia.

No matkustamisessa tuon parhaiten huomaa.. huoneet on 2+2 ja jos mitään muuta haluaa on paras olla valmis pulittaamaan melkein aikuisen hinta reissusta lisää. Ja yllättäen pakettimatkat tulee usein miten halvemmiksi kuin itse hoidetut. Samoin auto on tietty ongelma, meillä vielä mennään normiautoon, mutta kun kuopuksenkin jalat yltää lattiaan, on pakko hommata auto, jossa keskiakseli ei kulje keskellä autoa. Eli jonkun sortin lestadiolaisvaunu tai maasturi. Muuten ei ole valittamista, meillä lapset touhuavat keskenään todella hyvin yhdessä kolmestaa tai sitten jonkun näköisina kahden pareina, kun aina välillä yhtä ei kiinnosta just sen kertainen juttu. Joskus tuntuu, että loppuu kainalot kesken kun kaikilla lapsilla iskee halipula ja isi ei ole saatavilla, mutta isommat kainaloihin ja kuopus mahan päälle:) Ja tämä nyt on positiivinen ongelma...

Meillä 2, 4 ja 6 v.

Ei kyllä ole mitään huonoa sanottavaa, ainoastaan positiivista. Ei tunnu todellakaan paljolta, vaan helpompaa on kuin kahden kanssa. Lasten kemiat kohtaa vaihtelevasti, eli leikkivät milloin kenenkin kanssa. Vaihtelee päivittäin tai kuukausittain. Erityisesti kahdella nuorimmalla menee leikit hyvin yhteen.

Tuo rahajuttu on varmaan totta, etenkin jos tykkää käydä paljon esim. huvipuistoissa tai muissa maksullisissa paikoissa. Meillä retkeillään paljon luonnossa ja käydään kerran kesässä jossain huvipuistossa, eli eipä yksi lippu vuodessa tunnu missään.

Teillä 6 v osaa varmaan jo eri tavalla nauttia pikkusisaruksesta kuin silloin aiemmin kun oli vasta 2v. Toki riippuu luonteestakin, onko sellaista hoivaaja-tyyppiä :)

Meillä kolmannen syntymä oli maailman paras juttu, sattui helppo vauva ja kaikki oli muutenkin niin tuttua ja meni omalla painollaan.

Minä olen kolmelapsisesta perheestä, kaikki samaa sukupuolta.

Meillä taas esikoinen jäi syrjään, koska oli vanhempi, kuin me kaksi pienempää sisarusta ja mulla ja pienemmällä sisaruksella oli keskenämme vähemmän ikäeroa. Eli me nuoremmat leikittiin paljonkin keskenämme, isoimmalla oli omat kaverit ja porukkansa ja oli muutenkin niin kehittyny ja "pikkuvanha", ettei jaksanu innostua sillä tavoin leikkii meidän kanssa.

Mun kokemuksen mukaan jos ikäeroa on 4 v tai enemmän, yhteisiä leikkejä ei sillä tavoin ole, kuin jos ikäero olisi pienempi. myös luonne vaikuttaa paljon. Eli taipuuko vanhempi leikkimään liian pienten leikkejä yms. vaikka olisi kasvanu niistä ulos.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 11:12"]

Olen itse kolmelapsisesta perheestä. Minä nuorimpana ainakin jäin todella syrjään, vielä kun olin itse tyttö ja kaksi vanhempaa poikia.

[/quote]

Just näin kävi mullekin. Kaiken lisäksi minut on kasvatettu ihan eri tavalla kuin veljeni. Minusta on tehty alistuva tyttö. :(

Emme olleet koko perheen voimin juuri muualla kuin automatkoilla, koska kaikki perhetarjoukset, laivahytit yms. olivat aina 4 hengen perheille.

Itselläni on kaksi lasta ja kolmas saisi olla korkeintaan koko perheen lemmikki-iltatähti, ei todellakaan mikään parin vuoden ikäerolla joukon jatkona.

Tiedän, että minä olen ollut toivottu lapsi, mutta minä en todellakaan olisi halunnut syntyä. Minun mielipidettäni vain ei kysytty!

8 jatkaa.

Ei meillä kyllä ole lisähintaa hotellissakaan tullut, kun on otettu kahden hengen huone lisävuoteella ja pinnasängyllä. Tuo lisävuode on ollut aina se leveä vuodesohva, jossa kaksi isompaa on nukkuneet vierekkäin joko päät samalla puolen tai toisella pää toiseen päähän. Ja pinnasängyn jälkeen nuorin on nukkunut meidän välissä parisängyssä, kuten usein kotonakin kömpii aamuyöstä viereen. No problem, ellei siitä halua tehdä ongelmaa!

Parasta on jotenkin se perheen tunne, kun kaksi lasta oli sellanen ..mm.. pieni tavanomainen perhe, mutta kolmanne myötä meistä tuli kokonainen eläväinen perhe :D

Meitä oli kolme lasta: minä ja kaksi vuotta nuorempi sisko sekä veli minua viisi vuotta nuorempi. Ei jäänyt meidän veikka ainakaan syrjään yhtään, kovasti tykättiin olla sen kanssa ja sitten kun minä aloitin koulun ja 2-vuotias veli oli kova menemään, niin puuhasivat sitten siskon kanssa enemmän sillä aikaa kun minä olin koulussa. Maaseudulla asuttiin, jä äiti hoiti meidät kotona - kukaan ei ollut päiväkodissa, joten se saattoi tietysti vaikuttaa siihen, että oltiin tosi läheisiä koko katras.

Meillä on esikoisen ja kuopuksen ikäero 6v ja nyt kun ovat 4v ja 10v, niin edelleen leikkivät yhdessä. Leikit ovat muuttuneet, mutta kuitenkin vielä yhdessä hyvin viihtyvät. Toisinaan tuntuu, että heillä menee leikit paremmin yhteen mitä kuopuksella ja keskimmäisellä.

Meillä 3 lasta. Ja kaikki tuntui muuttuvan juuri sopivaksi, kun 3. lapsemme syntyi. Hän tavallaan yhdisti perheemme ja on kaikkien lemmikki, hyvällä tapaa. Hän kun sattuu olemaan luonteeltaan sellain "hyväntuulen lähetti". Meillä lapset syntyivät kaksi ekaa 2 vuoden ikäerolla ja sitten keskimmäisen ja viimeisen lapsen ikäero on 5 v.

Matkustaminen onnistuu hienosti ja mutkattomasti. Kun on 3, minusta lapset eivät niinkään riitele kun kaikki tehdään periaatteella yhdessä, eli ei ole sitä mun tavalla ja sun tavalla-juttuja.

Minä itse kannatan sitä, että lapsia tehdään oman maun mukaan, inhottaa jotenki sellaiset "mustapekka-perheet", jos ymmärrätte, tyttö, poika, äiti ja isä. Luovuutta peliin, ihan kaikille!

3 on hieno luku ja meille riittävä. Toki ymmärrän isommatkin perheet ja miksei pienemmätkin...jotenkin suruttaa silti 1-lapsiset...mulla on monta ystävää, jolla ei ole lainkaan sisaruksia, ja vanhemmiten he kyllä niitä kaipaavat kovin. Ymmärrän kuitenkin, että yksikin on joillekin se ainut vaihtoehto syystä tai toisesta!

Itse olen kolmilapsisesta perheestä esikoinen ja väliä kahteen suht saman ikäiseen sisarukseen todella monta vuotta. Lapsena ja nuorena en asiaa mitenkään miettinyt eikä ikäero vaivannut, mutta nyt aikuisena huomaan, että pikkusisaruksilla on ollut yhteys, josta en ollut tietoinen aikanaan. Hyvin etäisiä ovat mulle nykyään. Keskenään pitävät enemmän yhteyttä.

Itselläni on samaten kolme lasta, mutta ovat syntyneet pienin ikäeroin, ja tällä kokoonpanolla elämä sujuu kivasti: välillä leikkivät kaikki yhdessä, joskus taas vaihtelevalla kokoonpanolla kaksi keskenään ja joku heistä on joko itsekseen, kaverilla tai kotipuuhissa mun kans. Esikoisen lähestyvä esimurrosikä saa välillä kuviot kiehumaan, mutta pääosin ollaan vielä leppoisissa tunnelmissa.

Meillä kolme lasta: 10, 8 ja 5 -vuotiaat.

Matkustaminen on hankalaa: kaikki paketit on neljälle eikä kotimaasta tahdo löytyä viidelle hengelle hotellihuoneitakaan (tai ainakin ne on kaikki varattuja jo kuukausia etukäteen).

Toinen kompastuskivi on auto: meillä on Toyota Verso, jossa on kolme yhtä suurta istuinta takapenkillä ja tasainen jalkatila. Mahdutaan hyvin mutta nyt haluttaisiin vaihtaa nelivetoiseen. Aivan mahdotonta. Joko keskellä on sellainen käsilaukulle tarkoitettu penkinpuolikas tai sitten kardaaniakseli töröttää puoli metriä lattiasta.

Perheenä meillä menee kyllä hyvin, ongelmat ovat vain noissa toissijaisissa käytännön asioissa.

Meille auto ei ole tuottanut ongelmaa. Liikumme tosin niin lyhyitä matkoja että jalat menee vähän huonommassakin asennossa. 

Kotimaanmatkailua emme harrasta joten hotelleista en osaa sanoa, mutta ulkomailta löytyy kyllä ihan hyvin majoitusta 5 hengelle sekä paketti- ettö omatoimimatkaillen.

Meillä lapset 14v, 12v ja 8v (poika, tyttö ja tyttö). Nuorimman syntyessä tuntui että se erotti perhettä, kun toinen vanhemmista pystyi tekemään jotain isompien kanssa, niin toinen oli vauvan kanssa. Kun lapset kasvoivat, niin enemmän menee asiat yhdessä koko perheenä.

Meillä kaksi nuorinta viihtyvät parhaiten yhdessä, tulevat hyvin toimeen keskenään ja ovat kavereita keskenään. Vanhin jää vähän ulos, erityisesti nuorin dissaa vanhinta (joko luonteet eivät natsaa, mutta tuntuu että enemmän kyse on ikäerosta). Keskimmäinen kyllä menee kummankin kanssa.

Ainoat hankalat asiat kolmen kanssa on matkustaminen (kaikki on tosiaan maksimissaan 2+2) ja päällekkäiset lasten harrastukset (ei riitä jokaiselle lapselle omaa vanhempaa). Mutta nämä ovat yleensä jotenkin ratkaistavissa olevia käytännön ongelmia. Matkustamisesta selviää rahalla ja harrastuksista kuljettamalla nuorinta mukana, tykkäsi tai ei.

Meillä 3 niin että vanhempien välillä 2 vuotta(poikia molemmat) ja keskimmäisen ja nuorimman välillä 2,5 vuotta(nuorin tyttö). Meillä tilanne on sinällään erikoinen, että keskimmäisellä lievä kehitysvamma. Nuorin leikkii mielellään keskimmäisen kanssa, koska ovat "samalla tasolla". Keskimmäinen leikkii myös vanhimman kanssa, mutta eripuraa tulee koska keskimmäinen ei ymmärrä kaikkea mitä sanotaan. Vanhin leikkii kuitenkin mielelllään nuorimman kanssa, koska hän ymmmärtää ohjeet vaikka leikki onkin hieman lapsellinen vanhimman mieleen.

Meillä on 11 v (edellisestä suhteesta) ja sitten 3 v ja 1 v tästä nykyisestä suhteesta.

Sanonko, että tuo 11 v ei ole kamalan kiinnostunut/innostunut noista kahdesta pienemmästä sisaruksesta. Heillä on niin paljon ikäeroa, että se jo tuntuu.

Että nuo kaksi viimeistä lasta ovat sitten tulevassa oikein "paita ja perse". Ehkä ovat parhaimmat kaverukset keskenään sitten. Mutta sitä aikaa odotellen, nyt tuo vanhempi on tuon nuoremman kimpussa koko ajan. Kaataa  ja ottaa lelut kädestä koko ajan. Toisaalta on raastavaa aikaa heidän kanssaan. Laitan pikkusen aina pinnasänkyyn kun teen hommia etten kerkiä vahtiä näitä kahta pikkusta.  : )

[quote author="Vierailija" time="03.05.2013 klo 19:59"]

Meillä 3 lasta. Ja kaikki tuntui muuttuvan juuri sopivaksi, kun 3. lapsemme syntyi. Hän tavallaan yhdisti perheemme ja on kaikkien lemmikki, hyvällä tapaa. Hän kun sattuu olemaan luonteeltaan sellain "hyväntuulen lähetti". Meillä lapset syntyivät kaksi ekaa 2 vuoden ikäerolla ja sitten keskimmäisen ja viimeisen lapsen ikäero on 5 v.

[/quote]

Meilläkin juuri näin :)