Kauanko kestää "suruaika", kun lapsiluku on täynnä?
Meillä on jo kolme lasta, olen 36-vuotias, lasten kanssa on ihan tarpeeksi tekemistä enkä vieläkään ole kunnolla palautunut viimeisestä raskaudesta. Nuorimmainen on 2-vuotias, ei ole mitään järkeä enää haaveilla vauvoista. Mutta minua niin surettaa, etten enää koskaan saa vastasyntynyttä rinnalleni, en saa imettää, pian meillä ei ole enää ketään pientä nukkumassa vieressä. Surullista, mutta varmaan vain biologiaa... Kauankohan kestää, että lakkaa suremasta vauva-ajan loppumista?
Kommentit (15)
Mä surin niin kauan, kunnes sain neljännen ja tiesin että kaikki on nyt kotona. Nyt tunnen pelkkää iloa ja ootan sitten niitä lapsenlapsia syntyvän joskus 15 vuoden päästä.
t: 44 v
Voi apua. Mun nuorin on 9kk ja odotan, että kasvais nopeesti... En ole surrut. Kolmas ja ehdottomasti viimeinen.
Vaikea sanoa. Mulla se (ehkä) alkaa mennä ohi. Olen yli nelikymppinen ja nuorin on 3-vuotias.
Minuakin kiinnostaisi. :) Meillä kaksi lasta, nuorempi kaksivuotias. Nuoremman raskausaika ja vauva-aika oli aika kamalaa, ja pelkkä niiden ajatteleminenkin nostaa kylmän hien pintaan. Enempää lapsia ei tule, ja järjen tasolla olen tähän ihan tyytyväinen, mutta silti salaa haaveilen vielä kolmannesta, ja tunnen tiettyä surua siitä, että en saa enää enempää lapsia.
Muistan että tuollainen fiilis oli joskus kun lapset olivat ihan pieniä. Kun nuorinkin oli 5 v niin vauvat eivät tulleet mieleenkään. Päin vastoin lähes päivittäin ajattelin että ihanaa kun meidän perheessämme ei ole, eikä tule, vauvoja. Isot lapset ovat ihania.
mulla meni n. 4 vuotta. Kun nuorin oli tuon 4, niin huomasin esim. kaupoissa ärsyyntyväni lasten/vavojen itkusta. _Nyt kun nuorin on 7, niin tiedän, että lapsiluku on täynnä. En enää jaksaisi vauva-aikaa. Kavereiden vauvat on ihanaa ojentaa vanhemmilleen.
Niinhän sitä sanotaan, että joka äidillä jää se viimenen vauva tekemättä/saamatta.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 21:55"]
Vaikea sanoa. Mulla se (ehkä) alkaa mennä ohi. Olen yli nelikymppinen ja nuorin on 3-vuotias.
[/quote]
Tismalleen sama tilanne. Pienempi parivuotias ja ollut hirveän raskasta, mä en ole toipunut näistä vuosista ja tulisin hulluksi ja parisuhde kaatuisi jos vielä tulisi lapsia. Silti niistä haaveilen ja haikailen.. ihan älytöntä. Jotenkin tämä pitäisi saada ajateltua pois:)
Niin, mulla olis sekä tytön että pojan nimetkin ollut vielä yhdelle valmiina, mutta en usko, että enää jaksaisin imettää 10 kertaa yössä ja onhan tätä ikääkin jo.
t. se yli nelikymppinen
HALOO ap ja muut, jotkut ei saa ollenkaan koskaan olla raskaana, eivät saa vastasyntynyttä rinnalleen, ei saa imettää, ei ole ketään pientä nukkumassa vieressä. Surullista, mutta varmaan vain biologiaa(ko)?!
Ole onnellinen että olet saanut oman lapsen, vieläpä kolme!
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 21:58"]
Niinhän sitä sanotaan, että joka äidillä jää se viimenen vauva tekemättä/saamatta.
[/quote]Sanotaan mitä sanotaan, mutta minulla ei ole jäänyt saamatta. Onneksi ei ole enempää lapsia kuin kaksi! tuollainen suruaika on kyllä minulle aivan tuntematon käsite.
Sitä varten on nettipalstat, että saa tällaisia tabuaiheitakin käsitellä. Tätä ei voi välttämättä missään puhua ääneen, ettei loukkaisi ketään.
olen aina ihmetellyt näitä surijoita (vaikka teitä mitä ilmeisemmin on paljon). On ihanaa kun lapset kasvaa ja kehittyy eikä pysy ikuisesti vauvoina. Tokihan se oma rajallisuus ja kuolevaisuus on ilmeistä ja yhä ilmeisemmäksi käy kun tulee ikää eikä enää ole raskaana/imetä tms. mutta syntyyhän niitä vauvoja, vaikkei omasta mahasta, mutta sukulaisille, ystäville ja jos hyvin käy, omille lapsille sitten aikanaan... elämän jatkuvuus ei ole vain mun harteilla, vaan se jatkuu kyllä ilman muakin, ja mä saan tehdä muitakin asioita tällä elämällä... se on haikeaa, mutta iloista myös.
[quote author="Vierailija" time="06.04.2013 klo 21:58"]
Niinhän sitä sanotaan, että joka äidillä jää se viimenen vauva tekemättä/saamatta.
[/quote]
No ei tuo aina pidä paikkaansa. Mun haave oli aina 2 tai 3 lasta ja kun kolmas syntyi niin vauvankaipuu loppui siihen,
Mitä tuota suremaan, ihanaahan se on kun lapset kasvaa.