Miten tästä selviää?
Olen eronnut miehestäni puoli vuotta sitten ja meillä on yhteishuoltajuus. Lapset asuvat puoliksi molempien luona mutta silti, siitä runsaasta vapaa-ajastakin huolimatta olen aivan rikki. Sairastelen jatkuvasti, olen tosi väsynyt, en juurikaan syö kun mikään ei maita ja muutenkin olen huonossa kunnossa henkisesti. Kaikki vaan itkettää. Minulla ei ole kotikaupungissani juurikaan sellaisia ystäviä keneltä voisin pyytää apua yms, vanhemmat asuvat kaukana. Tuntuu että kun lapset ovat luonani, pari ekaa päivää menee siihen kun ajattelen miten jaksan heidän kanssaan, seuraavat pari päivää menee siihen että huudan heille koska toki he peilaavat minusta olotilan...ja pari vikaa päivää meneekin suremiseen että kohta menevät taas isälleen. En kykene siis olemaan edes kunnollinen äiti lapsilleni! Itsetunto on tosi nollissa, olen niin poikki että itku pääsee.....onko tämä katumusta eron takia ...kuitenkin ikävöin paljon sitä kunnollista perhe-elämää mutta toisaalta sielläkin mätti niin moni asia etten halua siihen elämään takaisin. Miksi olo on näin ristiriitainen?? Selviääkö tästä ikinä?
Kommentit (4)
Hei,
en ole itse ollut vastaavassa tilanteessa, mutta haluaisin lohduttaa.
Ystävättäreni äiti kävi avioeron jälkeen työstämässä suruaan ryhmässä, ja uskon että se auttoi häntä yli eron aiheuttamasta masennuksesta. Nykyisin hän on jälleen oma pirteä itsensä!
Suremiselle pitää antaa lupa ja se ottaa aikansa. Suru on surtava pois. Myös muu kuin läheisen kuolemaan liittyvä suru on aitoa surua, ja ansaitsee tulla surruksi. Kuulemani vertaus: Suru on kuin sorakasa, joka on levitettävä. Joku ottaa lapion ja kottikärryt ja tekee urakan hiellä ja vaivalla, mutta asia tulee tehdyksi perinpohjaisesti ja nopeasti. Joku ottaa vain murusen kerrallaan, silloin tällöin, ja se sorakasa on siellä aina vaan, kauan.
Ole avoin itsellesi, ja auta itseäsi selvittämään ajatuksiasi. Jos et halua hakeutua ryhmään tai muuhun, yritä vaikka kirjoittaa tuntemuksiasi paperille, niihin ei tarvitse edes myöhemmin palata. Muista myös helliä itseäsi, älä ole liian ankara itsellesi.
Voimia tulevaan,
Huliana
itse olen käynyt perheneuvolassa keskustelemassa eron jälkeen ja se tekee todella hyvää. kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan tai perheneuvolaan jotta pääset käsittelemään asiaa ja saat apua jotta pystyt taas joku päivä olemaan hyvä äiti lapsillesi. tsemppiä ja pärjäämistä ota rohkeasti vaan yhteyttä kyllä kaikki järjestyy!
murmeliitta
itse olen kutakuinkin samassa tilanteessa! erosin puoli vuotta sitten ja nyt poden kamalaa ikävää vaikka en edes ole varma haluanko siihen suhteeseen takaisin!! Syyllistän itseäni kokoajan, koska ero tuli miehelleni " yllätyksenä" vaikka yritin selvittää asioita. Hän ja hänen sukunsa ovat sitä mieltä että eroon ei ollut mitään syytä-ovathan he kuulleet vain hänen versionsa ,eivätkä tiedä millaista meillä oli.
syytän itseäni myös siitä ettei lapsilla ole ehjää perhettä ja kadehdin kaikkia pareja! Ja kaikki on omaa syytäni! Todellakin ristiriitaista!
odotan koko ajan että pääsisin yli tästä mutta...Ehkä auttaisi jos exäni sanoisi minulle päin naamaa että ei kiinnosta niin enpähän haikailisi enää. en tiedä!! kaikki ihan sekavaa..
Kuulostaa hankalalta tilanteelta. Onko sinulla ollut aiemmin samanlaista voimattomuutta tai oletko aiemmin kärsinyt jostain mielenterveysongelmista? Kuulostaa kovin siltä, että olisit masentunut, mikä ei ollenkaan ole harvinaista eron jälkeen. Suosittelisin, että ottaisit yhteyttä neuvolaan, jos pystyt puhumaan terveydenhoitajanne kanssa ja luulet, että hän olisi ammattitaitoinen osaamaan neuvoa sinut eteenpäin esim. mielenterveystoimistoon. Voit tietysti soittaa mielenterveystoimistoon itsekin ja kysyä mitä mieltä he ovat, minne sinun kannattaisi ottaa yhteyttä.
Erosin avomiehestäni 2,5 kk sitten ja meillä on vajaan vuoden ikäinen tyttö. Ei ole helppoa käsitellä eroa ja pitää samalla huolta lapsestaan. On niin totta, että ensin täytyy pitää huolta itsestään, että pystyy huolehtimaan lapsestaan. Minä sain eroa suunnitellessani terkkariltamme apua ja hän neuvoi meidät vauvaperheyksikköön, jossa sain käsitellä eroa ja kysellä miten suhtaudun vauvaan, mitä puhun hänelle, jos itkettää yms eron takia tai muuten.
Masennuksen oireita ovat mm. väsymys, ruokahaluttomuus, itkuherkkyys... Siihen saat varmasti apua ja jaksat taas hoitaa lapsianne ja olla heille turvallinen äiti. Voimia kovasti sinulle!!!