Perkele kun vanhukset tenttaa toisesta lapsesta!!!!

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 16:33"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 16:02"]

Sain juuri esikoiseni. Olen vieläkin ihan hormoonihöyryissä, uupunut ja pihalla äitiydestä. Ja kurkkuani myöten täynnä vanhempia naisia - ja joskus  miehiäkin - jotka lässyttävät, että "koskas laitetaan pikkusisko/veli alulle/kyllähän se nyt kaverin tarvitsee/nyt sitten teette lapsia, kun on putki auki".

Aluksi jaksoin hymyillen kuitata tuon, mutta nyt olen pari kertaa sanonut, että saa nyt nähdä, tehdäänkö toista ollenkaan. Ja jos tehdäänkin, niin ei todellakaan lähivuosina, koska en haaveile mistään suurperheestä tai jatkuvasta kotiäitiydestä. Mutta ei tunnu menevän perille, vaan lässytys "putken avaamisesta" vain jatkuu.

Esikoiseni oli todella haluttu ja rakastan häntä kaikesta sydämestäni. Lapsenvihaajien ja -rakastajien väliin kuitenkin mahtuu monta välimuotoa. Minä olen niitä ihmisiä, jotka eivät siedä lasten kovaäänistä huutoa ja lasten jatkuvaa vahtimista. Tulisin hulluksi, jos asunnossa olisi useampia taaperoita, ja koko ajan jostain kuuluisi kolinaa, jonkun persettä saisi pestä, jollain olisi oksennustauti ja päiväuniaika. Tämä ei kuitenkaan tee minusta mielestäni pahaa ja kylmää ihmistä. Päinvastoin, olen mielestäni vastuullinen äiti, koska tiedostan rajani ja voimavarani. Minusta ei ole suurperheen äidiksi, joten en sellaiseksi vingu, vaan hoidan ja kasvatan mieluummin 1-2 lasta rakkaudella ja säästän samalla myös lasta, kun en ole sellainen karjuva, pinnat kireällä oleva stressimamma.

Kaverini on suurperheestä, jossa lapsia vain tehtailtiin ihan kuin asiaa ei olisi sen enempää ajateltu. Pelkäsin käydä heillä kylässä, koska äiti oli aina kamalan väsyneen ja vittuuntuneen oloinen. Huusi lapsille, valitti, kuinka paljon näistä on vaivaa jne. Mutta joka hemmetin vuosi vaan uutta tulille, vaikka perhe ei edes ollut lestadiolaisia tai vastaavia. Kaverini on itse sanonut, ettei kokenut itseään halutuksi ja rakastetuksi, kun lapsia vain tehtiin, ja sen jälkeen äiti antoi lasten ymmärtää, että nämä ovat meluisia ja vaivalloisia taakkoja. Tällainen lastentehtailu on mielestäni vastenmielistä ja ihan karseaa jo lastenkin kannalta. Tuokin perhe oli aina persaukinen, vaikka vanhemmat olivat ihan hyvissä töissä, mutta ison katraan pyörittäminen vei voimien lisäksi hulluna rahaa.

Millä nämä kaikkitietäväiset pirkkoannelit saisi lopettamaan tuon lässytyksen pikkukakkosesta ja seuraavista sisaruksista? Vai saako millään? Tuleeko heti vain sellaista kommenttia, että "ei tarttis lapsia tehdä jos ei halua kuin yhden". Koska minä en todellakaan pidä itseäni huonona äitinä tai kylmänä ihmisenä. Olen vain enemmän sellainen hiljaisuudessa, omissa oloissani viihtyvä lukutoukka, joka stressaantuu ja saa raivareita, jos ympärillä on koko ajan hälyä, huutoa ja vaatimuksia. Yhden lapsen kanssa on mennyt tosi kivasti, koska voin keskittää kaiken äidinrakkauteni ja voimani rauhassa häneen, ja saan aina välillä hengähdystauon, jolloin pääsen kirjan ääreen, voin juoda lasillisen viiniä tai mukillisen teetä, suunnitella työjuttuja ja juoruilla aikuisten kavereideni kanssa. Ja sitten kun ollaan lapsen kanssa kaksin, jaksan olla lempeä ja kiva, puuhailemme yhdessä kaikkea ja ihmettelemme maailmaa kaikessa rauhassa.

[/quote]

Näyttää tosiaan hormoonit jylläävän :)

Usko tai älä, mutta ei ne ihmiset noilla lauseillaan ihan oikeasti mitään tarkoita.

Nykyajan mammat vain on niin tietoisia, että ei oikein tiedä, miten niiden kans olisi.

-raskautta ei saa huomioida, kun se on yksityisasia

-jos ei huomioida, kukaan ei välitä 

-jos halutaan kurkistaa vaunuihin, se on ahdistelua

-jos et halua kurkistaa vaunuihin, olet kylmä ja et välitä lapsista

-jos vauvan synnyttyä kysyt, oletteko haaveilleet lisää lapsia, olet ahdistelija ja ikävä ihminen

-jos et kysy mitään, olet tyly ihminen, joka ei ole kiinnostunut teidän perheen asioista

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja anoppina et voi muuta kuin hävitä

[/quote]

No vaunuihin kurkistelu on mielestäni hiukan eri sortin asia kuin luennointi siitä, että kaikke te nyt herranjee sentään teette niitä lapsia enemmän.

Yritän itse aina vähän tunnustella, millaiset vastapuolen fiilikset ovat. Minulla on pari kaveria, joista olen tulkinnut, että he eivät kauheasti välitä lapsista eivätkä itse niitä halua. Tultuani raskaaksi kerroin toki uutisen näille kavereille, mutta en jäänyt jankkaamaan asiaa. Yllättäen he ottivat lapsiasiat välillä itse esille, ja kun he aloittivat keskustelun aiheesta, osallistuin siihen ja olin otettu siitä, että tämä elämäni osa-alue kiinnosti heitä. Mutta varoin heidän seurassaan sellaista jatkuvaa "lapsi edellä keskustelemista". Toisaalta en ollut heidän kanssaan kuin en muka olisi ollut raskaana, koska naurettavaahan sellainenkin olisi ollut. Mutta yritin vähän haistella, kuinka paljon vastapuolta kiinnostaa tietää raskauskuulumisiani ennen kuin aloin itse asiaa pyöritellä.

Vanhojen mammojen kanssa olen yrittänyt olla ymmärtäväinen ja ajatella, että he jankuttavat nämä sama asiat ja pikkukakkosen utelut ihan siksikin, että eivät aina muista puhuneensa näitä asioita kanssani jo kymmeniä kertoja. Ihan vanhalle mummulle en varmaan jaksaisi alkaa asiasta vänkyttämään, vanhukset nyt vain haluavat puhua jostain.

Mutta keski-ikäiset, voi jeesus. Ihmiset, jotka ovat vielä ihan hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Aikuiselta ihmiseltä odottaisin jonkinlaista vastavuoroisuutta viestinnässä. Jos vihjaan parilla lauseella siihen suuntaan, että emme nyt ole ihan samoilla linjoilla tästä asiasta, niin luulisi toisen tajuavan, että pikkukakkosutelut eivät ole hyvä small talkin aihe.

Kuten tosiaan alussa sanoin, ei vaunuihin kurkkaamista voi mielestäni verrata siihen, että tuntematon ihminen aloittaa vaikka terveyskeskuksessa tai työväenopiston kurssilla kauhean paapatuksen siitä, että kyllä se toinen, kolmas, neljäs, sadas lapsi pitää hankkia syiden x, y ja z vuoksi. Se kurkkaus kun on yleensä aika nopeasti ohi, mutta tämä luennointi tuntuu siltä kuin tuntematon ihminen vielä änkeäisi väen väkisin sinne vaunuihin istumaan...

-ap

Onko sillä nyt oikeasti mitään väliä...kunhan juttelevat.

Minä olen "aina" tiennyt etten halua tehdä lapsia "putkeen" jos niitä yl. saan.

Nyt meillä on 2 lasta ja ikäero 4,5v. ja kaikki mennyt todella hyvin ja lapset tulevat mainiosti toimeen keskenään.

Lisää lapsia ei tule.

Sanot, että yritys on ollut kova, muttei ole tärpännyt ja tirautat muutaman krokotiilinkyyneleen...

Tai jos synnytyksestä on niin vähän aikaa, keksit jonkun sairauden.. että kohtusi jouduttiin poistamaan tai miehellä kiveskasvain tms. 

Tuo kiveskasvain on hyvä, tai appivanhemmille sanot että miehesi on todettu tuhkamunaksi, esikoinen on postinkantajan. Me taas yritämme toista (jätin ehkäisyn tammikuussa), mutta mitään ei kuulu, ja pelkään koko ajan milloin sukulaiset äkkäävät aloittaa kyselyn....

En todellakaan tiedä miten siitä lässytyksestä pääsisi, olen samassa tilanteessa ja on muuten ärsyttävää. Sen vaan olen huomannut, että ei muuten kannata alkaa mihinkään järkipuheisiin näiden tyyppien kanssa... Varsinkin monen lapsen äideille se että minä halusin ja haluan vain yhden, ei mene jakeluun. Sieltä tulee mielipiteitä ja eivät itse edes ole kartalla mitä ovat sanoneet, on pakko inttää vaan: sama henkilö saattaa laukoa ensin että "kyllähän sitä tekee asiat itselleen helpoksi jos on vain yksi lapsi" ja seuraavaksi "vaatii vaan sitten sulta iteltäs paljon että siinä voi palaa sitten loppuun"..ookoo :D.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2013 klo 16:02"]

Sain juuri esikoiseni. Olen vieläkin ihan hormoonihöyryissä, uupunut ja pihalla äitiydestä. Ja kurkkuani myöten täynnä vanhempia naisia - ja joskus  miehiäkin - jotka lässyttävät, että "koskas laitetaan pikkusisko/veli alulle/kyllähän se nyt kaverin tarvitsee/nyt sitten teette lapsia, kun on putki auki".

Aluksi jaksoin hymyillen kuitata tuon, mutta nyt olen pari kertaa sanonut, että saa nyt nähdä, tehdäänkö toista ollenkaan. Ja jos tehdäänkin, niin ei todellakaan lähivuosina, koska en haaveile mistään suurperheestä tai jatkuvasta kotiäitiydestä. Mutta ei tunnu menevän perille, vaan lässytys "putken avaamisesta" vain jatkuu.

Esikoiseni oli todella haluttu ja rakastan häntä kaikesta sydämestäni. Lapsenvihaajien ja -rakastajien väliin kuitenkin mahtuu monta välimuotoa. Minä olen niitä ihmisiä, jotka eivät siedä lasten kovaäänistä huutoa ja lasten jatkuvaa vahtimista. Tulisin hulluksi, jos asunnossa olisi useampia taaperoita, ja koko ajan jostain kuuluisi kolinaa, jonkun persettä saisi pestä, jollain olisi oksennustauti ja päiväuniaika. Tämä ei kuitenkaan tee minusta mielestäni pahaa ja kylmää ihmistä. Päinvastoin, olen mielestäni vastuullinen äiti, koska tiedostan rajani ja voimavarani. Minusta ei ole suurperheen äidiksi, joten en sellaiseksi vingu, vaan hoidan ja kasvatan mieluummin 1-2 lasta rakkaudella ja säästän samalla myös lasta, kun en ole sellainen karjuva, pinnat kireällä oleva stressimamma.

Kaverini on suurperheestä, jossa lapsia vain tehtailtiin ihan kuin asiaa ei olisi sen enempää ajateltu. Pelkäsin käydä heillä kylässä, koska äiti oli aina kamalan väsyneen ja vittuuntuneen oloinen. Huusi lapsille, valitti, kuinka paljon näistä on vaivaa jne. Mutta joka hemmetin vuosi vaan uutta tulille, vaikka perhe ei edes ollut lestadiolaisia tai vastaavia. Kaverini on itse sanonut, ettei kokenut itseään halutuksi ja rakastetuksi, kun lapsia vain tehtiin, ja sen jälkeen äiti antoi lasten ymmärtää, että nämä ovat meluisia ja vaivalloisia taakkoja. Tällainen lastentehtailu on mielestäni vastenmielistä ja ihan karseaa jo lastenkin kannalta. Tuokin perhe oli aina persaukinen, vaikka vanhemmat olivat ihan hyvissä töissä, mutta ison katraan pyörittäminen vei voimien lisäksi hulluna rahaa.

Millä nämä kaikkitietäväiset pirkkoannelit saisi lopettamaan tuon lässytyksen pikkukakkosesta ja seuraavista sisaruksista? Vai saako millään? Tuleeko heti vain sellaista kommenttia, että "ei tarttis lapsia tehdä jos ei halua kuin yhden". Koska minä en todellakaan pidä itseäni huonona äitinä tai kylmänä ihmisenä. Olen vain enemmän sellainen hiljaisuudessa, omissa oloissani viihtyvä lukutoukka, joka stressaantuu ja saa raivareita, jos ympärillä on koko ajan hälyä, huutoa ja vaatimuksia. Yhden lapsen kanssa on mennyt tosi kivasti, koska voin keskittää kaiken äidinrakkauteni ja voimani rauhassa häneen, ja saan aina välillä hengähdystauon, jolloin pääsen kirjan ääreen, voin juoda lasillisen viiniä tai mukillisen teetä, suunnitella työjuttuja ja juoruilla aikuisten kavereideni kanssa. Ja sitten kun ollaan lapsen kanssa kaksin, jaksan olla lempeä ja kiva, puuhailemme yhdessä kaikkea ja ihmettelemme maailmaa kaikessa rauhassa.

[/quote]

Näyttää tosiaan hormoonit jylläävän :)

Usko tai älä, mutta ei ne ihmiset noilla lauseillaan ihan oikeasti mitään tarkoita.

Nykyajan mammat vain on niin tietoisia, että ei oikein tiedä, miten niiden kans olisi.

-raskautta ei saa huomioida, kun se on yksityisasia

-jos ei huomioida, kukaan ei välitä 

-jos halutaan kurkistaa vaunuihin, se on ahdistelua

-jos et halua kurkistaa vaunuihin, olet kylmä ja et välitä lapsista

-jos vauvan synnyttyä kysyt, oletteko haaveilleet lisää lapsia, olet ahdistelija ja ikävä ihminen

-jos et kysy mitään, olet tyly ihminen, joka ei ole kiinnostunut teidän perheen asioista

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja anoppina et voi muuta kuin hävitä

Sano niille, että tätä yhtäkin tehtiin hoidoilla, jotka olivat niin kivuliaita ja pitkiä ja stressaavia ja kalliita että ette ryhdy uudelleen samaan rumbaan, kun lopputuloksestakaan ei voi mennä takuuseen. T. Yksi hoidoilla lapsen saanut

Kyllä se EHKÄ ajan kanssa vähentyy, kun ihmiset alkavat ymmärtää, että ihan oikeasti teille ei ole tulossa suurperhettä. Varaudu myös siihen, että jos myöhemmin sisaruksen teette, alkavat kyselyt kolmannesta... Aina pitäisi tehdä vielä yksi, ihan sama kuinka monta lasta jo on. Meillä esimerkiksi on uudisperheessä kuusi lasta ja silti jotkut tenttaavat milloin se yhteinen tehdään?! Ihan kuin ei kuudessa olisi tarpeeksi tekemistä.