Mistä tulee naiseuden itsetunto ja -varmuus?

Mun mielestä se lähtee omasta itsestä, ei koskaan kenestäkään muusta. Sun itsesi pitää oppia rakastamaan sua itseäsi just sellasena kun olet, joka ikisen kilon ja finnin kanssa. 

Mietit millainen ihminen olet omissa kuvitelmissa, millaseksi koet itsesi. Sittet tähtäät siihen ihannekuvaan jossa sun on hyvä olla. 

Ei sitä itsevarmuutta, on se sitten naisen tai miehen, saa muilta, vaan itseltä. Siksipä sitä juuri kutsutaan itsevarmuudeksi.

Aloita pienestä; ihan varmasti sinussa on jotain, mihin olet tyytyväinen. Seiso peilin edessä ja sano itsellesi kehut juuri siitä piirteestä. Tyhmällehän se tuntuu aluksi, mutta tee niin. Itseksesi.

Sitten ajan kanssa, lisää seuraava asia johon olet tyytyväinen ja kerro sekin itsellesi.  

Jos olet tähän asti aina, kun joku kehuu esim. leipomuksiasi, ruokiasi, vaatteitasi jne. sanonut "no ei tää nyt ollut...tämmönen...ei ne nyt ollut millaisiakaan" tms. lopeta se. Ensinnäkin se on kiittäjän arviointikyvyn aliarvioimista ja toiseksi epäkohteliasta. Sanot "kiitos".  ja otat kehut vastaan.

Toki toistenkin kehut auttavat, mutta itsestä se lähtee.

kyllä se lähtee lapsuuden kotoa, tietoisuudesta siitä että on rakastettu juuri sellaisena kun on, oman isän käytöksestä äitiä kohtaan ja siitä että on vanhemmille tärkeä.

Ainakin minulla se on niin, siihen ei tarvita yhdenkään miehen ihailua, asia joka entiselle miehelleni oli kova paikka, hän miehenä tarvitsi kovasti pönkitystä sille että hän on rakastettu ja tärkeä, minua taas jatkuva ylistäminen lähinnä ahdisti, tiesinhän/tiedän että olin/olen "hyvä tyttö".

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 22:29"]

kyllä se lähtee lapsuuden kotoa, tietoisuudesta siitä että on rakastettu juuri sellaisena kun on, oman isän käytöksestä äitiä kohtaan ja siitä että on vanhemmille tärkeä.

Ainakin minulla se on niin, siihen ei tarvita yhdenkään miehen ihailua, asia joka entiselle miehelleni oli kova paikka, hän miehenä tarvitsi kovasti pönkitystä sille että hän on rakastettu ja tärkeä, minua taas jatkuva ylistäminen lähinnä ahdisti, tiesinhän/tiedän että olin/olen "hyvä tyttö".

[/quote]

Saattaa olla. Itse en koskaan lapsena riittänyt vanhemmille, olin "väliinputoaja" ja suorituksiini ei koskaan oltu tyytyväisiä. En koskaan saanut positiivista palautetta vanhemmilta mistään. Aina olisin voinut tehdä jotain paremmin. Nyt aikuisena koen olevani ruma ja pidän kehuja ulkonäöstäni vain kohteliaisuutena ja ajattelen, että eivät kehtaa vain sanoa rumaksi. Koen olevani huono kaikessa.

Ja yritän "järjellä" sanoa itselleni, että olen ihan ok näköinen, osaan sitä ja sitä. Mutta en vain usko. Ja vielä vähemmän muiden sanomisia.

t.5

Sellainen ylenmääräinen yksilöllistäminenkin on vähän typerää mutta tämän ajan ilmiö. Ymmärrän kyllä pointin, että jos ei ollenkaan pidä itsestään niin harvemmin se muiden ihailukaan auttaa. Kuitenkin asia on myös niin että ihminen on sosiaalinen olento ja kyllä ne muilta saadut kehut tai niiden puute nyt vaan vaikuttavat. Ei kukaan ole mikään täysin yksinäinen ja itsenäinen saareke joka vain ihanan itsensä kanssa yksinään rakentaa itsetuntoaan. Sanoisin että molempia tarvitaan, omaa työstämistä ja ympäristön palautetta.

Hyvin tärkeää on tytöille, että oma isä tai joku läheinen miespuolinen aikuinen kehuu ja arvostaa. Sillä on todella tärkeä merkitys naiseuden itsetunnon kehitykselle.

On ihan psykologien oppaissa.

Hyvin tärkeää on tytöille, että oma isä tai joku läheinen miespuolinen aikuinen kehuu ja arvostaa. Sillä on todella tärkeä merkitys naiseuden itsetunnon kehitykselle.

On ihan psykologien oppaissa.

[quote author="Vierailija" time="23.03.2013 klo 23:29"]

Sellainen ylenmääräinen yksilöllistäminenkin on vähän typerää mutta tämän ajan ilmiö. Ymmärrän kyllä pointin, että jos ei ollenkaan pidä itsestään niin harvemmin se muiden ihailukaan auttaa. Kuitenkin asia on myös niin että ihminen on sosiaalinen olento ja kyllä ne muilta saadut kehut tai niiden puute nyt vaan vaikuttavat. Ei kukaan ole mikään täysin yksinäinen ja itsenäinen saareke joka vain ihanan itsensä kanssa yksinään rakentaa itsetuntoaan. Sanoisin että molempia tarvitaan, omaa työstämistä ja ympäristön palautetta.

[/quote]

Aivan. Minulle on käynyt usein niin, että kotona ollessa voin hyvin ja pidän itsestäni, mutta muiden seurassa minäkuvani jotenkin romahtaa ja en edes tiedä, mitä minun pitäisi olla.