Miksi kukaan edes alkaa (nais)ammattinäyttelijäksi Suomessa?

Jos on lahjakas ja nätti ja mukava, niin 20-30- vuotiaana riittää rooleja joka toisessa leffassa, samalla kun vähemmän filmaattiset on jossain köyliön kansanteatterissa. Sitten neljääkymppiä lähestyessä alkaa kaikki entiset huippusuositut naisnäyttelijät heitellä piikikkäitä, katkerahkoja kommentteja haastatteluissa siitä, että enää ei kelpaa mihinkään muuhun kuin raapustamaan omia sketsisarjoja ja ala ja maailma on miesten, se on fakta (kuten tosi hyvä Outi Mäenpää J- gaalassa totesi) ja sitten muutetaan jonnekin maalle ja aletaan kutoa villahuopia tms. Ja rahaakaan ei ole kuin kahteen kuvauspäivään ja vissiin meikit ja vaatteet ja filmikamerat valmistetaan itse ja toimittajatkin raportoi lähinnä uusista miesvalinnoista. Tuntuu vähän hölmöltä uravalinnalta vaikka olisi miten hyvä.