Lue keskustelun säännöt.
Outo suhtautuminen vammaispalveluissa
17.04.2013 |
Minulla on Aspergerin syndrooma ja nuorempana minulla oli vaikeuksia arjen hallinnassa, esim siivouksessa. Oikeastaan muussa ei ollut eikä ole avuntarvetta. Hain vammaispalvelusta itselleni avustajaa.
Mutta se sosiaalityöntekijän suhtautuminen siellä oli outoa. Olen itse suurimmaksi osaksi huolehtinut ja huolehdin edelleen asioistani ja itse päätän, mitä teen, olen osannut itse hankkia työpaikkani, opiskelupaikkani, itse teen ruokia, itse olen etsinyt ja löytänyt esim ryhmät joissa käyn. Ja kaupassakin käyn itse ja itse olen hankkinut ja valinnut myös ystäväni ja oman lemmikkieläimeni olen itse hankkinut ja täysin itse hoitanut. Myös asun yksin.
Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä sitten sanoi: "tämä palvelu on niille, jotka tietää miten paljon heitä pitää auttaa ja missä asiassa heitä pitää auttaa." lisäksi hän yritti minua hallita ja ohjata, esim yritti pakottaa minut joihinkin suojatöihin ja lisäksi hän koetti rajoittaa ja rajata minua siten, että en saa osallistua mihinkään ryhmätoimintoihin yms jos ne ryhmät ei ole yksinomaan aspergereille tarkoitettuja.
Ihmettelen tätä suhtautumista. Miksi sosiaalityöntekijä ei minulle, hyvin pärjäävälle ihmiselle sanonut, että "Olet niin hyvin pärjäävä ja itsenäinen ettet tarvitse vammaispalveluja" koska se olisi ollut oikeampi vastaus. Olen itsenäisesti tehnyt omaa elämääni koskevat päätökset ja siinä onnistunut hyvin ja olen voinut psyykkisestikin paremmin kun itse olen päättänyt asioistani. Muutenkin minun annetaan olla ja asua itsenäisesti ja on vastuutakin jopa annettu. En siis ole mikään avuton saati sitten mikään kehitysvammainenkaan.
Mitä luulisitte, miksi tuolla tavalla se sossu suhtautui? olen kyllä itsenäinen ja pärjäävä, mutta sosiaalinen vuorovaikutus ja joskus järjestelmällisyys esim siivouksen suhteen tuotti nuorempana ongelmia. mutta kävin sitten neuropsykiatrisen valmennuksen johon itse, oma-aloitteisesti hakeuduin ja sen käytyäni olen nyt myös siivouksessa ja kotitöissä ja monessa muussakin nyt entistäkin pärjäävämpi ja omatoimisempi ja yhä kykenevämpi huolehtimaan sekä itsestäni että myöskin toisesta ihmisestä.
Miten näin hyvin pärjäävä muka voi olla kyvytön itsenäisiin päätöksiin yms kun ne kuitenkin on sujuneet hyvin ja minun arki ja elämä menee hyvin eikä ole mitään suurempia ongelmiakaan ollut pitkään aikaan. tukitoimia ja kuntoutusta olen saanut mutta itse olen päättänyt että minkälaisia ja miten ja olen niillä mitkä itse olen tietänyt hyväksi, kuntoutunut kaikista parhaiten ja myös sosiaalisia taitoja on tullut lisää.
Kommentit (11)
Tiedän itse myös oman jaksamiseni rajat ja käyn toki Asperger-vertaisryhmässä, mutta myös muissa, sellaisissa ryhmissä joissa ei vatvota sairautta vaan jotka liittyy muihin asioihin joista olen kiinnostunut. Myös työni olen itse löytänyt ja itse sen etsinyt.
Aikuinen ihminen tietää kyllä oman jaksamisensa rajat ja itse olisin minun tyyppiselle ihmiselle laittanut vain kirjeen kotiin jossa sanotaan "valitettavasti ette täytä vammaispalvelujen saannin edellytyksiä" ja olisin sillä tarkoittanut nimenomaan sitä, että henkilö ei ole tarpeeksi vammainen siihen, että tarvetta vammaispalveluille on.
Vietän aikaa ihan siten miten itse haluan ja hyvin on mennyt, en ole kaivannut enkä tarvinnut pitkään aikaan kenenkään apua eikä sitä onneksi väkisin annetakaan. Läheiset ja myös ystävät on tukena silloin kun tuen tarvetta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on yli kymmenen vuotta asunut itsenäisesti ja hyvin on mennyt ja on tehnyt itse päätöksiä ja niissä onnistunut, niin mitä hittoa se sossu silloin rupeaa luulemaan ettei itse pysty asioistaan päättämään?
Muusta en tiedä, mutta ei henkilökohtaisen avustajan saaminen tarkoita sitä, ettei henkilö ole kykenevä päättämään täydellisesti omista asioistaan. Kaikki tuntemani ihmiset, joilla on avustaja, päättävät tasan tarkkaan kaikesta itse. Avustaja on tiettyjen asioiden mahdollistaja, ei mikään hoitaja tai holhooja tms.
Anteeksi jos tuo kirjoitus näyttää vatvonnalta, ei ollut tarkoitus vatvoa, en vaan osaa asiaa ilmaista lyhyemmin enkä tiivistetymmin enkä saa muuten sitä asiaa tuotua esille. joskus on pakko vatvoa koska minulla ei ole hajuakaan siitä mitä se toinen osapuoli on voinut ajatella minusta, miten muut minut näkee ja kokee ja miten saada itseni ymmärretyksi ja miten te näette ja koette minut.
silti olen ollut itsenäinen ja päättänyt itse omista asioistani, olen asunut yksin jo 19v ikäisestä saakka ja tehnyt itse kaikki omaa elämääni koskevat päätökset jo siitä asti ja nyt olemn 30v. hyvin on mennyt ja elämä on kulkenut hyvin, ilman mitään ongelmia. minulla on ollut myös tukihenkilöitä mutta olen heidänkin kanssa toimiessa itse saanut määritellä apuni määrän, tarpeen, sisällön ja toteutustavan ja hyvin on mennyt. olen itse myös kuntoutusta hankkinut ja saanut.
Minun on vaikea luottaa muihin ihmisiin enkä halua antautua kenenkään varaan enkä kenenkään vallan alle enkä kykene siihen mitenkään olematta huolenpitäjälleni ylivoimaisen hankala taakka. saatan joko takertua ja ripustautua liikaa tai sitten vihata ja karttaa sitä joka koettaaminua holhota. Mutta kun itse päätän ja itse määrään, olen yhteistyökykyisempi ja pärjäävämpi.
Minusta aika eriskummallista tuollainen että yritetään saada omillaan pärjäävä henkilö hoivan ja valvonnan alle ja aletaan kohdella kuin kehitysvammaista, vaikeasti autistia, dementiapotilasta, pikkulasta tai psykoottista. Mikään noista edellämainituista en ole.
Minusta järkevintä on sanoa vaan että "et ole tarpeeksi vammainen siihen että vammaishuoltoa voidaan myöntää" ja sekin olisi ihan ok ja fiksusti sanottu, että "emme näe tarpeelliseksi tuhlata kunnan määrärahoja sinun vammaispalveluihisi koska olet niin lahjakas, pärjäävä ja hyväkuntoinen."
nuo olisi olleet selityksiä joissa on jotakin asiaa ja järkeä.
Niille jotka ei osaa päättää asioistaan, on olemassa palvelukoteja, kuntoutuskoteja ja laitoshoitopaikkoja. Olen pärjännyt ilman niitä tähän saakka.
No ei se jaksanut sua kuunnella. Mun miehelle kävi ihan samoin oli tilaisuudessa, missä mietittiin hänen kykyä osallistua työelämään, niin sosiaalihoitaja rupesi kyselemään meidän asumisesta ja ehdotti, että meidän pitäisi muuttaa edullisempaan asuntoon. Asumme omistamassamme kerrostalokolmiossa yhtiövastikeen maksan minä, joten mistähän se sossutäti löytää miehelleni edullisemman kodin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.04.2013 klo 11:02"]Muusta en tiedä, mutta ei henkilökohtaisen avustajan saaminen tarkoita sitä, ettei henkilö ole kykenevä päättämään täydellisesti omista asioistaan. Kaikki tuntemani ihmiset, joilla on avustaja, päättävät tasan tarkkaan kaikesta itse. Avustaja on tiettyjen asioiden mahdollistaja, ei mikään hoitaja tai holhooja tms.[/quote]
Siinäpä se juuri onkin: minäkin päätän tasan tarkkaan kaikista asioistani itse ja myös kaikki sama osallistuminen on minulle mahdollista ilman kenenkään apua. Minulla ei ole liikkumisessa, näkemisessä, kuulemisessa yms mitään ongelmia ja pääsen hyvin liikkeelle ja pääsen kaikkialle sinne minne normaalitkin pääsee ja käyn kaikkialla siellä missä normaalitkin käy, ilman mitään apua.
Mutta onko joittenkin kohdalla tavoitteena sen vastakohta mikä vammaispalveluissa on yleensä, elikkä se, että pyritään rajoittamaan tai estämään sitä, mikä on minulle mahdollista ilman apua ja jossa käyn ilman apua ja siinä missä varsinaisesti vammaisille pyritään mahdollistamaan niin minulta koetetaan rajoittaa mahdollisuuksia?
Jos olisi olemassa "henkilökohtainen estäjä" jonka tarkoitus olisi rajoittaa ja estää henkilön mahdollisuuksia niin saattasko joku haluta minulle sellaisen?
tietääkseni henkilökohtaisia estäjiä on esim suljetun osaston hoitajat ja vangin vartijat ja nuo on tarkoitettu niille jotka kyllä periaatteessa onnistuvat pääsemään ilman apua vaikka minne mutta joiden kohdalla ei ole suotavaa mennä minnekään ilman valvontaa koska ovat vaaraksi itselleen tai muille.
Muutenkin se sossu oli ihan kauhea. ivallinen ja jotenkin loukkaava minua kohtaan.
mutta olen kohdannut parempiakin sossuja. sen olen huomannut, että yleensä lääkärit ja hoitajat uskovat ja luottavat minunkin kykyyni tehdä itsenäisiä päätöksiä ja kannustavat minua niihin. Mutta jotkut yksittäiset sossut pyrkivät jarruttelemaan. ei tosin kaikki sossutkaan vaan on myös hyviäkin sossuja. Suurin osa kaikista ihmisistä joita tunnen, sekä läheiset että myös ammattilaiset uskovat minun kykyyni päättää itse omista asioistani. ainoat jotka ei siihen usko, ovat ehkä muutama sossu ja yksi naispuolinen psykiatri. he ovat vain pieni murunen kaikista niistä mitkä minun asioita hoitavat. vai ajatteleekohan joku, että nuo ovat niitä harvoja jotka ovat asioissani oikeassa?
jopa terapeuttikin joka on kansainvälisen tason asperger-asiantuntija, on arvioinut että kykenen itse päättämään asioistani ja huolehtimaan sekä itsestäni että myös toisestakin ihmisestä.
Miksi on asiantuntijaakin noin vaikea uskoa ja miksi on vaikeaa uskoa pärjäämiseeni vaikka suurin osa on sitä mieltä muutenkin että pärjään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin tarvitset avustajaa, jos kerran osaat hoitaa hommasi kaikin tavoin?
en tarvitse enää avustajaa, koska olen nyt oppinut ne asiat hoitamaan mitkä ei onnistuneet silloin nuorempana. eli enää en tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi siis tämä jauhaminen? Työtekijän väärästä sanavalinnasta? Unohda.
Jos olet sille sossulle vatvonut asioita samalla tavalla kuin tuossa viestissäsi nyt, niin en yhtään ihmettele, että hän on halunnut varmistua sinun kyvystäsi päättää asioistasi.
Mitä tähän kappaleeseen tulee (lainaaminen palstalla on hankalaa)
"Vammaispalvelun sosiaalityöntekijä sitten sanoi: "tämä palvelu on niille, jotka tietää miten paljon heitä pitää auttaa ja missä asiassa heitä pitää auttaa." lisäksi hän yritti minua hallita ja ohjata, esim yritti pakottaa minut joihinkin suojatöihin ja lisäksi hän koetti rajoittaa ja rajata minua siten, että en saa osallistua mihinkään ryhmätoimintoihin yms jos ne ryhmät ei ole yksinomaan aspergereille tarkoitettuja"
niin sosiaalityöntekijä tekee siinä työtään. Juuri noin niiden kuuluu menetellä. Jos et ole töissä sinulle kuuluu tarjota työtä ja rohkaista menemään sinne ja opastaa sinulle kuuluviin vertaistukiryhmiin (ei niissä muissa käymistä kielletä, mutta kaikkeenhan ihmisen aika ja energia ei riitä, joten täytyy valita , ja USEIN hyöty mistä tahansa toiminnasta on suurempi jos kuuluu toiminnan kohderyhmään. Esimerkkinä vaikka sulkapallon keskitason tavisharrastajan ei kannata mennä alkeisryhmään eikä edistyneiden pro-ryhmään, koska eniten hän saa irti omasta ryhmästään.)