Oletko tyytyväinen anoppiisi?

Oli ensin alkuun todella töykeä ja epäkohtelias minua kohtaan, ja täysin syyttä. Nyt yli 10 vuoden tuntemisen jälkeen on kovasti pehmentynyt ja yrittää kovin olla mukava ja paikkailla välejämme. Valitettavasti olen vain pitkävihaista sorttia, en osaa antaa kokemaani aiheetonta vääryyttä anteeksi, varsinkaan kun ei ole koskaan edes pyytänyt anteeksi!



Samaten on tullut esiin inhottavia puolia anopissa mm. valehtelee päin naamaa, juoruilee, kiristää.

Tämä ei kuitenkaan ole suuri ongelma, sillä anoppi ei myöskään pidä minusta ja lapsista, joten häntä ei tarvitse nähdä edes vuosittain.

Anoppi auttaa, minä voin auttaa anoppia,tai molemmat voidaan olla auttamatta jos ei huvita, eikä mitään ongelmaa.

Mukava ja avulias ihminen. Tälläkin hetkellä meillä kyläilemässä.

Ensimmäistä kertaa ikinä mulla on anoppi, joka on oikeasti ystävällinen minua kohtaan! Oon ihan mielettömän onnellinen sen takia :)



Ex-anoppi aina haukkui minut pojalleen (oikeasti joka kerta kun puhelimessa puhuivat, usein kuulin vierestä tai vähintäänkin mieheltä myöhemmin) ja ei mukamas parin vuodenkaan päästä muistanut esimerkiksi nimeäni, kyläilyreissut oli aina yhtä ahdistavaa piinaa.

sivystätön maalaisjuntti. ei kovin älykäs ihminen,

Alkoholisti, jonka kanssa en juurikaan ole tekemisissä.

Hän on aiva huippuihminen. Varsinkin äitini kuoleman jälkeen anoppi on tullut entistä läheisemmäksi.

Ja onhan hän kasvattanut tuon ihanan miehen, jonka kanssa olen naimisissa!

Haluan sanoa teille, että arvostakaa läheisiänne vielä kun he elävät.

T. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

Halveksii miehiä noin yleensä, on pyytänyt minua suoraankin "kääntämään pään" mieheltäni, pojaltaan, asiassa jossa olivat eri mieltä. Kun ei perusteluilla pärjännyt niin ajatteli että valehtelulla ja huijaamalla sitten.



Muutenkin moraaliltaan melko erikoinen ihminen, vissiin motto on joku "tarkoitus pyhittää keinot". Hirveä ongelma jos joku on eri mieltä mistä tahansa.

Tärkein syy on se, että lapseni tykkää hänestä hirveästi. On mukava nähdä heidän yhteisiä hetkiään ja käydä miehen kanssa jossakin kääntymässä tietäen, että anoppi mielellään hoitaa ainoaa lapsenlastaan (lapsi 4v, max 4 h ollut kerrallaan hoidossa anopilla).

ja haluankin yrittää tulla toimeen hänen kanssaan.

Ja hänkin haluaa, koska ilmeisen selvästi pitää pojastamme.



Pitkään oli "vaikeaa" hänen kanssaan... kun kuuli että ollaan menossa naimisiin, haukkui minut kerran epämiellyttäväksi ihmiseksi eikä tullut häihimme.

(luuli kai että olen ohimenevä tyttöystävä enkä ollutkaan)

Se oli minulle tosi vaikea pala, koska itselle suku on aika tärkeä, vaikka sitä ei aina haluaisi myöntääkään.

Isääsi, äitiisi, sisaruksiisi, mieheesi, lapsiisi, ystäviisi, työtovereihisi, kaupan kassaan ym?

ja joka päivä toivon että kuolee jo pois

Ihan oikeasti toivon ja tulen ihan oikeasti olemaan onnellinen kun niin tapahtuu. Toivottavasti pian!