Abilla ei mitään suurta intohimoa millekään alalle, vaikea päättää mihin hakisi

Välivuodet ei aina ole ratkaisu. Minä pidin niitä 3 tehden tehtaan liukuhihnalla duunia, mutta ei valjennut yhtään paremmin siellä mikä minusta isona tulisi. Ammatinvalintapsykologista ei ollut mitään apua, lähinnä totesi että voin hakea mihin vaan koska mulla ei ole erityisiä heikkouksia eikä vahvuuksia. 

Lopulta käteni opintopäätöksen sen perusteella missä uskoIn olevan hyvin töitä ja ok palkat. Lähdin opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia yliopistoon, vaikkei minua koskaan ollut tietokoneet pätkääkään kiinnostaineet ja lyhyt matikkakIn tullut luettua. En ole ikinä katunut päätöstäni, olen jo viihtynyt alalla duunissa 15 vuotta. Enkä muuten vielä nelikymppisenäkään tiedä mikä olisi joku unelma-ammattini joten ei olisi enemmät välivuodet mitään auttaneet.

Pyydä katsomaan työkkärin sivuilta, mille aloille tarvitaan eniten työntekijöitä. Niistä sitten voi valita sen, joka vaikuttaa mielenkiintoisimmalta. Ja kannattaa huomioida työajat (vuorotyö, arkisin 8-16, miten paljon lomia yms.)

Tuolla tavalla kannattaa lähestyä suuntautumista, jos mikään ala ei ole ylitse muiden.

Joo siis työnteko kannattaa, jos se työpaikka on tiedossa ennen kuin yhteishaku menee kiinni. Muuten on vaarana, että ei saa mitään työpaikkaa ja se on tuossa vaiheessa jo iso syrjäytymisriski.

Jos alavalinta ei ole hirveän selkeä, niin kannattanee ensin karsia pois ne aineet, jotka eivät missään nimessä kiinnosta. Tässä tapauksessa se, ettei matemaattiset aineet ole vahvoja, karsii jo paljon aloja pois. Sitten voisi kysyä, että haluaako mieluummin tehdä töitä enemmän yksin, ryhmässä ja asiakkaiden kanssa vaiko pääasiassa työporukassa. Hoitoala on aina vaihtoehto, ja laajasti ymmärrettynä: pulaa on myös fysioterapeuteista, hierojista, urheiluhierojista, apuvälineteknikoista jne, jotka tekevät vähän keskittyneempää työtä.

Ja viimeisenä, jos alavalinta tuntuu epävarmalta, niin ei kannata sitoutua pitkään tutkintoon vaan mennä sitten amikseen. Menee vähemmän aikaa hukkaan, sillä nuoruudessa hukatut ikävuodet vaikuttavat työnantajien silmissä negatiivisesti kun ensimmäisiä työpaikkoja jaetaan. Tietysti armeijankin kautta voisi työura aueta.

No aikooko se mennä armeijaan?

MOL:in sivuilla on testi, jos siitä olisi jotain suuntaa antavaa?

kyllä, ensi vuoden tammikuussa, mutta olisi mahtavaa päästä johonkin opiskelupaikkaan kiinni

Mikäli ei tiedä mitä tekisi niin välivuosi töissä ennen armeijaa saattaisi tehdä hyvää.

Todellinen työnteko itsenäistää ja antaa realismia rahankäyttöön. Myös sitä kautta saa perspektiiviä siihen mitä mahdollisesti haluaisi tehdä tulevaisuudessa.

Mitkä on olleet vahvimmat aineet lukiossa? Mitä harrastaa? Pojan olisi varmaan hyvä käydä ihan ajatuksella läpi hakuoppaita, harva edes tietää mitä kaikkea onkaan tarjolla.

No ei ainakaan kannata laskea välivuoden ja työnteon varaan. Siinä käy tosi helposti niin, ettei hae mihinkään opiskelemaan eikä sitten saakaan työtäkään. Velttoilee vaan kotona vuoden, nukkuu puoleenpäivään, hengailee illat kavereilla, pelaa pleikkaa tms. Jos on tiedossa joku työpaikka, jossa voisi olla syksyn ja sitten kevääksi menee armeijaan, niin se on eri asia.

Jos lapsi ei osaa valita alaa, valitkaa hänen puolestaan jokin ala, jolla on hyvä palkka. Vaikka lukemaan hammaslääketiedettä tai kaupallista alaa tai kieliä.

Kannattaa varmaan miettiä, millaista elämää haluaa elää. Työ vaikuttaa paljon siihen, miten paljon on aikaa muuhun kuin työhön ja minkä verran on rahaa. Mihin työhön voisi mennä ylpeänä? Millä olisi merkitystä? Millä alalla on todennäköisesti töitä? Poika itse tietenkin päättää, häntä ei pidä vanhempien ohjailla.

Onko esimerkiksi olemassa tietty paikka, missä haluaisi asua? Opiskelu tulee halvemmaksi muualla kuin pääkaupunkiseudulla, muttta toisaalta siellä on eniten töitä tarjolla.

Mitkä on vahvimmat aineet? Pojilla tosiaan armeija on hyvä mahdollisuus pitää vapaavuosi. Suosittelen työkkärin ammatinvalinnan psykologin testejä. Niistä voi saada jotain uusia ajatuksia. Nyt kun itse ajattelen omaa uraani ja koulupolkuja, olisi ollut varmaan järkevää edetä pikku hiljaa korkemmalle sen sijaan että hakkasin useamman vuoden päätä seinään ennenkuin pääsin yliopistoon haluamalleni alalle. Ala tosin on semmoinen että töitä riittää.

Ulkomaille töihin vuodeksi tai pariksi. Ensin englanninkieli kuntoon ja sitten ruotsi, saksa, ranska tai venäjä. Parissa vuodessa hanttihommia alkaa se oma polkukin hahmottua.

nim. yksi tyhmä joka meni lukemaan "jotain" eikä lähtenyt ulkomaille ja kadun sitä joka ikinen päivä elämässäni vaikka ihan ok tilanteessa olen nytkin. Mutta kielitaito on niin ykkösasia nykytyöelämässä että ilman sitä ei ole mitään.