Sinä vähintään 30kg laihduttanut, miten elämäsi muuttui?

Siksi mullakin tuo ihanne paino on n.70-75 koska en ole silloin mikään kukkakeppi, vaan naisellisen hoikka.Ap

Mä en aluksi edes halunnut laihtua normaalipainoiseksi, vaan vähän pienemmäksi isoksi tytöksi vaan. Lähdin liikkeelle yli sadasta, ja ajattelin, että jos vaikka 85 kg olis hyvä paino. Sit kun olin siinä, niin ajattelin, että okei, viis kiloa vielä, mutta sen alle en kyllä anna mennä - no, sitten kun olin siinä, niin aattelin, että vielä pari kiloa pois, mut sit ei enää enempää, ja sitten taas ajattelin, että pari kiloa lisää, kun kokoajan lähti se paino niin helposti ja koin laihduttamisen tosi palkitsevana. Tällälailla jatkui, kunnes olin normaalipainon ylärajalla, johon paino tuntui asettuvan terveellisellä ruokavaliolla ja kohtuullisella liikunnalla. Olisi pitänyt olla tyytyväinen siihen, koska niin oli ihan hyvä ja terve olo. Jotenkin kaiken pahan alku ja juuri oli just se ihan yleinen ajatus, että normaalipaino ei riitä, vaan sillonkin on vielä läski plösö, jos BMI on 24,5 ja pitäis olla vielä paljon hoikempi ja timmimpi. Siitä se syömishäiriö sitten alkoi, kun normaalipainon sisällä yritti keinolla millä hyvänsä laihduttaa lisää, eikä enää normaali, terveellinen ruokavalio tuottanut tuloksia.

Mun viesti siis olis se, että laihduttakaa ihmeessä niitä reippaimpia ylipainoja pois, mutta muistakaa lopettaa ajoissa, älkääkä antako kenenkään saada itseänne uskomaan, ettette olisi riittävän hyviä lievästi ylipainoisina tai normaalipainon ylärajoilla - sellaisessa ei oo mitään terveysriskejä, vaan päinvastoin terveydelle on paljon haitallisempaa yrittää laihtua vain esteettisistä syistä, mikä voi johtaa syömishäiriöön.

mä laihdutin jotain ~20kg tai niillä main. isoimmat muutokset oli jo tuon aikana, kun paino tippui, niin naispuoleiset kaverit alkoivat laittaa välejä poikki. osa koitti jopa "sabotoida" laihdutusta :-). kun paino oli tippunut, niin sitten tietysti alkoi vaatteiden osto. ja vaikka jotkut väittää, että kiva kun vihdoinkin löytää jotain sopivaa, niin ei pidä paikkaansa. suomalaiset on keskimäärin melkosia läskejä. mä olen nyt painoindeksillä just normaalipainossa (eli sen keskivaiheilla) ja vaatteiden osto on yhtä tuskaa. sopivaa kun ei vaan tunnu löytyvän. alennusmyynnit tms kampanjat voi unohtaa saman tien. jos jotain joskus löytyy, niin se pitää ostaa vaikka ei just nyt olisi tarvettakaan.

toinen asia mikä pitää pitää mielessä kun laihdutus loppuu on se että taas pitää laskea kaloreita jonkun aikaa. kroppa kun on tottunut laihdutuksen aikana liian vähiin kaloreihin, niin se ei palaa siitä normaaliin ihan tosta vaan. mulla ainakin oli ähky olo vajaillakin kaloreilla pitemmän aikaa. ei vaan pystynyt syömään niin paljon kun olisi pitänyt.

Mulla on ystävä, joka on jo vuosia jojotellut ylipainon ja lievän pyöreyden välillä, ja mä olen miettinyt, kehunko ja kannustanko häntä enemmän silloin, kun hän on hoikempi. (Siis annan ylipäätään positiivista palautetta, ei vain ulkonäköön liittyen.) En ole osannut asiasta häneltä kysyä, mutta ikävältä tuntuu, jos niin on.

Kun mielestäni on tavallaan hyvä, että ihminen on normipainoinen (lähinnä terveyden kannalta, mutta jotenkin määrittelemättömästi muutenkin), mutta toisaalta jokaisen pitäisi saada olla muodoltaan sellainen kuin on, ja olla yhtä arvokas siitä riippumatta. Pääasia, että viihtyisi omassa kehossaan. (Ettei oma keho tuottaisi surua tai ahdistusta, kuten joissain näissäkin kommentoissa on todettu.)

Monet mainitsette, että olo on jotenkin alaston, ei niin seksikäs tms. kun laihdutatte. Tarkoittaako tämä ehkä sitä, että paino tuo turvallisuuden tunnetta?

Mua kans ahdistaa se, että kommentoidaan jatkuvasti ulkonäköä. Jopa appiukkoehdokkaani "sortui" tähän. Tulee väistämättä mieleen, että enkö kelvannut edes läheisilleni silloin isona.

Ystäviäni en ole menettänyt onneksi. Mun monet ystävät ovat olleet jojoilijoita, joten on joku jonka kanssa jakaa kokemuksia. 

7

Itse laihdutin vain 27kg, mutta vastaan kuitenkin. Koska samalla lisäsin liikuntaa niin minusta tuli hyväkuntoinen, syön myös nykyisin terveellisemmin.

Mutta oikeasti mikän ei muuttunut. Elämästä ei tullut kivempaa tms.

[quote author="Vierailija" time="11.03.2013 klo 01:20"]

Monet mainitsette, että olo on jotenkin alaston, ei niin seksikäs tms. kun laihdutatte. Tarkoittaako tämä ehkä sitä, että paino tuo turvallisuuden tunnetta?

[/quote]Eiköhän kyse ole muutoksesta. Ylipaino kertyy pikkuhiljaa vuosien aikana ja sitten kun siitä hankkiutuu eroon, niin voi hetken tuntua oudolta, mutta äkkiä siihen tottuu. Itse en torsin kokenut mitään suurta muutosta tai vaikeutta totutella kehooni. Oikeastaan en ehkä ollu ehtinyt vielä ottua lihavuuteen, vaikka olin ollut ylipainoinen noin 15 vuotta, BMI pahimmillaan jotain 34.

En juurikaan kaipaa sitä että jouduin pinnistelemään yltääkseni sitomaan kengännauhat.

Tuo on, anteeksi vain, aika huono argumentti olla laihduttamatta. Ihan oikeasti se kuulostaa tekosyyltä, sillä pääsääntöisesti laihduttaminen on kuitenkin iso, iso plussa elämässäsi.

Oma painoni on leikkauksen jälkeen pudonnut 65 kg. Olen normaalipainoinen nykyään.

Omia miinuksian ovat jatkuva paleleminen, luiden hiertäminen eli on pitänyt opetella tiettyjä asentoja uudestaan (esim. istuminen), hieman heikentynyt lihaskunto ja totta kai snadisti roikkuva nahka. Myös se, että ihmiset suhtautuvat normaalipainoisiin eri tavalla, on ollut aika karua kertomaan, joskin harrastan itse kyllä aktiiivsesti sitä täräyttelyä, että joo, olen by the way laihtunut 65 kiloa ja edelleen ihan sama ihminen :-)

Mutta ne plussat, voi että niitä on paljon! Näytän hyvältä. Jaksan mielettömän hyvin ihan kaikkea. Jumppaaminen on ihanaa, vaatteet ovat ihania, minulla on KASVOT - siis oikeat kasvonpiirteet eikä mikään taikinamöntti. Terveyteni on parantunut tosi paljon, diabetesriski häipynyt jonnekin taustalle. En tunnista itseäni valokuvista.

Kaikki nuo negatiiviset asiat jäävät kakkoseksi tämän fiiliksen jäljiltä. Rakkaat ovat pysyneet rinnalla ja miehelle nyt on ihan sama, mitä minä painan - kunhan persoona ei muutu.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2013 klo 20:52"]

Tosi hyviä kommentteja. En ole laihduttanut mutta juuri tämän tyyppiset asiat ahdistavat ja omalla osaltaan estävät laihduttamiseni. 50-60 kg pitäisi pudottaa  ja jos sen teen niin on varma että ihmiset tulevat suhtautumaan eri tavalla.

[/quote]

Mä olen aikaisemmin aina ollut luonnostani hoikka. Söin mitä vaan enkä juuri liikkunut. Kolmen lapsen myötä paino pikku hiljaa kapusi, edelliset raskauskilot eivät ehtineet häipyä kun jo olin uudestaan raskaana ja lopulta painoin +24 kg enemmän kuin ennen lapsia. Tuota painomäärä kannattelin parin vuotta. Kyykistyminen oli hankalaa, polviin sattui portaiden kävely, vaatteita ei meinannut löytää - etenkään housuja kun suurin osa painosta oli reisissä, pyllyssä ja vyötäröllä ja rupesin senkin takia pukeutumaan säkkeihin ettei muhkurat käsissä ja muualla näkyisi.

Viime syksynä havahduin tosissani, että jos haluan elää täysipainoista ja aktiivista elämää itseäni inhoamatta ja häpeämättä, niin pakko on huolehtia omasta kunnostaan. Aloitin kuntokuurin ihan omilla opeilla. Ensialkuun kävelyä vähintään viidesti viikossa ja kaksi kertaa uintia, ruokavaliosta turhat sokerit ja rasvat pois ja tilalle rutkasti vihanneksia ja kasviksia. Aiemman oluen ja viinin tilalle ruokajuomaksi vaihtui vesi. Kun kunto alkoi nousta, aloin pikku hiljaa hölkkäilemään. Uintia jatkoin koko ajan ja talvella myös hiihdin.

Jouluun mennessä painoa oli tippunut 11 kg. Ja eron huomasi jo jokainen! Minä en saanut osakseni muuta kuin pelkkää kannustusta ja ihailua niin sukulaisilta, ystäviltä kuin puolisoltakin. Tämä antoi hurjasti lisää intoa ja voimaa! Nyt painoa on tippunut yhteensä 17 kg. Vielä olisi seitsimisen kiloa jäljellä ja olen siinä painossa, missä ennen lapsia.

Rinnat ovat kyllä pienentyneet, mutta niin on peppu ja vyötärökin! Olen jo tilannut kesäksi ihania shortseja ja muita vaatteita, joita en viime kesänä olisi kehdannut päälleni laittaa. Kunto on kohentunut niin paljon, että taas jaksaa lasten kaa rymytä mäessä tuntukaupalla! Liikunta on todellakin vapauttanut lisää energiaa ja nukunkin paremmin. Myös oma henkinen jaksaminen on parantunut, kun elämää ei hallitse enää sokeri ja sohva. Myös parisuhde voi paremmin, kun itsetuntoni on palautunut ja koen itseni viehättäväksi.

Eli minun tapauksessani ei ole kuin pelkkää positiivista sanottavaa tästä kokemuksesta!! Ylipainoiseksi en aio enää ikinä palata!!

En ole 30kg laihtunut, 20 kg kylläkin marraskuusta 2012. Ensin tulokset tuntuivat mahtavalta, mutta nyt tuntuu, että ahmimishäiriö on muuttumassa toiseksi syömishäiriöksi :/. Olen jo normaalipainossa mutta kokoajan ajattelen mitä saan ja mitä en saa syödä. Pietän kokonaan syömättömiä päiviä jne.

No ei muuttunut elämä mitenkään radikaalisti. Painoin alussa 97 kg (171 cm) ja lopussa 67 kg. Mulla oli tuo läski aika tasaisesti kertynyt joka puolelle, joten muutos ei ehkä ollut niin suuri kuin jos olisi ollut valtava takapuoli ja iso "rengas" vyötäröllä.

Parasta laihtumisessa on ollut se, että löytää kaupasta sopivaa päällepantavaa! Aiemmin oli ärsyttävää, kun ei löytynyt tarpeeksi isoja kokoja.

Laihdutin pelkästään syömisiä vähentämällä. En aiemminkaan ollut mikään himosyömäri, mutta söin törkeän paljon makeaa sekä sipsejä joka viikko...

Laihduttamisestani on nyt 5 vuotta aikaa ja paino on vakiintunut siihen vajaan 70 kilon tuntumaan. Varmaan voisi olla vähemmänkin, mutta olen tyytyväinen.

No,huomasin, että tuntemattomat ihmiset kohtelee ihan erilailla, ja tän takia rupesin jotenkin halveksimaan ihmisiä. Sairastuin syömishäiriöön, ja tajusin, että vaikka laihtuisin kuinka paljon, en enää koskaan ole oikeasti tyytyväinen omaan ulkonäkööni (ylipainoisena olin, huvittavaa kyllä), ja kokisin aina tarvetta laihduttaa vielä vähän lisää.

Positiivisena sitten tietysti se, että voi pitää vaikka mitä ihania vaatteita, ihan mitä vaan haluaa. Vaatteista tulikin yksi elämän suurimmista sisällöistä, ulkonäöstä muutenkin, mikä ei tietysti välttämättä ole niin positiivista. Jotenkin häpeilemätön musta kanssa tuli, siis keskusteluissa - erityisesti jos jossain seurassa keskustellaan jotenkin negatiiviseen sävyyn ylipainosta/ylipainoisista niin nautin heittää jotain juttua siitä, kun itse painoin yli 100 kiloa, ja katsoa ihmisten reaktioita.

Ennen tulin miesten kanssa hyvin toimeen, olin "hyvä jätkä" jne., minkä oletan johtuvan siitä, että ylipainon takia mua ei pidetty seksuaalisesti kiinnostavana, en tavallaan ollut "nainen" useimmille miehille. Nykyään suhteet miehiin tuntuu jotenkin kiusallisilta, koska en osaa reagoida pieneen flirttiin jne., hämmennyn siitä, enkä ollenkaan osaa tulkita sen "vakavuusastetta" tai vivahteita.

Pidän kyllä laihtumista hyvänä asiana, koska kai se sitä terveyden kannalta on, ainakin niin kauan kun osaan pitää syömishäiriön aisoissa, enkä anna itseni laihtua alipainoiseksi. Toisaalta suren sitä, että ylipainoisena mulla oli terve ja mutkaton itsetunto, ja nyt oon ikuisesti epävarma, ja pyrin aina johonkin parempaan, enkä osaa olla tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen.

Itsellä aloituspaino ollut 122.8kg ja nyt painan 115.3 kg ja tavoiteeni on painaa 70-75kg. Eli mulla muutos on varmasti valtava, ihan jo jaksamisessa ja siinä että mahdun normaalikoon vaatteisiin....tällähetkellä kasvotkin on niiiiiiin turpeena ja turvoksissa, tiedän aikaisemmin hoikkana olleena että kasvonikin ovat ihan erinäköiset, kun poskipäät erottuu,silmät erottuvat,kaikki on nyt yhtä taikina massaa..yöks. Kaksari valtava jne. AP

Laihduttuani 30 kiloa tulin raskaaksi ja sain vauvan. Ei muita muutoksia.

Itse en ole varsinaisesti laihduttanut vaan laihtunut noin 30 kg vajaassa kahdessa vuodessa. Näytän paremmalta vaatteet päällä, mutta roikkuva nahka tekee pahaa. Tuntuu, että olen lauta jne. Haluaisin laihtua koko ajan vaan lisää. Nyt bmi n25. Minäkuvani on ristiriitainen ja hyvin tunteiden mukaan vaihtuva. Välillä harkitsen tosissani silikoneja jne.

laihdutin aikoinaan ensin n 10kg itse ja sitten vielä painonvartijoissa n 20kg. 

Olo oli alaston. Ihmiset kommentoi mun ulkonäköä, se tuntui hämmentävältä, olin liikaa esillä laihtuneena.

Rinnat pieneni ja siitä en tykännyt yhtään. En edelleenkään ollut tyytyväinen itseeni, vaikka olin normaalipainoinen, tuntui etten sittenkään löytänyt vaatteita. Seksihalut lopahti, koska tunsin itseni laudaksi ja ruikuksi

Lihoinkin aika nopeasti sittten 10 kg ja se paino tuntui jo hyvältä. Nyt valittettavasti olen taas siellä melkein sadassa kilossa.

Mulle sopiva paino on siellä 80-85 kg. Silloin tunnen itseni seksikkääksi ja normaaliksi ja olen tyytyväisimmilläni itseeni.

Tosi hyviä kommentteja. En ole laihduttanut mutta juuri tämän tyyppiset asiat ahdistavat ja omalla osaltaan estävät laihduttamiseni. 50-60 kg pitäisi pudottaa  ja jos sen teen niin on varma että ihmiset tulevat suhtautumaan eri tavalla.