Missä iässä ihminen alkaa tarvita päihteitä saavuttaakseen ilontunteen?

Itse saavutan ilon tunteen monta kertaa päivässä esim. lapsen seurassa tai vaikka töissä (!). Alkoholia en käytä lainkaan.

Se vaan vahvistaa niitä, sekä surua ja iloa

jotain tekopirteyttä ehkä. Mua ainakin vaan alkaa väsyttää nopeammin kuin ilman alkoholia, siinä ne vaikutukset.

Iloon en ole koskaan mitään päihteitä tarvinnut, enkä kyllä mihinkään muihinkaan tunteisiin.

Onnea ja iloa tunnen päivittäin vaikka en arkisin edes käytä alkoholia. Olen siitä silti henkisesti hyvin riippuvainen ja tarvitsen sitä ihanaa oloa mikä mulla on nytkin. Pullo viiniä ja 5 olutta, se on niin ihana rento tunne ettei sitä mikään korvaa.



Ihana tunne tulee lapsista mittaamattoman monta kertaa päivässä ja urheilusta myös. Alkoholi on siihen aivan ihana lisä mutta äitinä toki en voi ottaa päivittäiseksi tavaksi.

vallitseva käsitys on, että teini-ikäiset alkavat kiinnostua alkoholista ja että se on normaalia. Muu on poikkeavaa ja sitä selitetään ankealla uskonnollisuudella tai muulla ahdistavalla tiukkapipoisuudella. Aikuiseen alkoholia käyttämättömään ihmiseen lyödään leimoja "ilonpilaaja", "tiukkapipo" jne.



Alkoholin haitat yritettään selittää pois jollain pseudohöpinällä, vaikkka niitä on olemassa pilvin pimein ja ne koskevat suurta osaa ihan tavallisia suomalaisia.

kouluttautuu ja yrittää hankkia töitä ja ei saa töitä. On ilman töitä ja onneksi. Onneksi on sosiaaliturva!

Alkaa miettimään mitä muuta haluaisi elämältä, kuin kodin ja perheen. Se harrastus.

Harrastaminen jäi jo nuorena. Tilalle tuli koulu ja unelma työelämästä ja perheestä. Pienokaisista ja tasa-arvoisesta puolisosta.

Vaan se jäi. Se haave. Jäljelle jäi särkylääkkeet ja unelma pilvestä.

Pilven tavatessamme emme enää toivoneet enempää. Se oli kaikki. Se oli perhe yhdessä koossa.

Siihen se sitten jäikin. Kiitos kansallinen liberaali kokoomuksemme.

Riippuu tapauksesta. Olen kokenut vielä tässäkin iässä mielettömiä ilon ja onnen tunteita selvin päin oikeassa seurassa, mutta varsinkin vieraammassa seurassa pari annosta alkoholia tekee taikoja. Yhtäkkiä löytyykin yhteisiä puheenaiheita ja toveruutta.

häviäjien siskoille. Siinä se. Voittajat pukeutuu sateella teksiin ja coreen. Suojautuu paskasateelta, minkä itse ovat meille luoneet. Paskaa sataa suunnasta ja toisesta. Paska on kuin raha. Se kiertää. Paska alkaa kiertämään pian paska saavuttaa huipun. Siitähän huvi saadaan.



.t. surkimuksen sisko

Osa 10-vuotiaasta, osa ei tarvitse siihen koskaan.

Olla nyt iloinen, hyi. Normaali aikuinen miettii itsemurhaa vähintään kerran tunnissa.

Itse saavutan ilon tunteen monta kertaa päivässä esim. lapsen seurassa tai vaikka töissä (!). Alkoholia en käytä lainkaan.

Onnea ja iloa tunnen päivittäin vaikka en arkisin edes käytä alkoholia. Olen siitä silti henkisesti hyvin riippuvainen ja tarvitsen sitä ihanaa oloa mikä mulla on nytkin. Pullo viiniä ja 5 olutta, se on niin ihana rento tunne ettei sitä mikään korvaa.

Ihana tunne tulee lapsista mittaamattoman monta kertaa päivässä ja urheilusta myös. Alkoholi on siihen aivan ihana lisä mutta äitinä toki en voi ottaa päivittäiseksi tavaksi.

Ohhoh mitä tunnustuksia. Ei mulla alkoholi kyllä toimi onnellisuutta lisäävänä. Olen iloisin ja onnellisin selvin päin, myös surullisin. Olen aina ollut tällainen. Enemmänkin alkoholi saattaa riehaannuttaa, mutta syvästi iloinen en ole sen kanssa.

Mä en ole huomannut, että minulla se ikä on vielä alkanut. Olen 40v. En osaa edes ajatella, että alkoholia siihen tarttisin!

Nyt 34-vuotiaana ei ole vielä tullut tällainen vastaan.