Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen hyväksynyt sen, etten koskaan tule olemaan ns. onnellinen ihminen.
16.04.2013 |
En mitenkään valita tämän tästä, en oikeastaan juuri ikinä kenellekään, tai en ainakaan enää. Elelen jotenkin kyllä parhaani mukaan, eli ei se ole niinkään ettenkö välittäisi mistään mitään tai ettenkö eläisi ihmisiksi. Olen vain päätynyt sellaiseen sisäiseen lopputulokseen, että tulen aina olemaan tietyllä tapaa hyvin onneton ihminen, enkä siis enää edes havittele muuta. Niin paljon olen yrittänyt, yrittänyt ja yrittänyt, vain todetakseni että lopputuloshan on periaatteessa aina sama. Onneton.
Kommentit (18)
"Menestys on sitä, että saat, mitä haluat. Onni on sitä, että haluat sitä, mitä saat".
Onko kyse siis tästä? Että et osaa tyytyä? Ei onnea väkisin yrittämällä saa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
otsikko jotenkin kolahti ja kuulosti kyllä ihan mun kirjottamalta. Pidän tosi epätodennäköisenä, että koskaan olisin oikeasti onnellinen. En esimerkiksi osaa nauttia elämästä yksinäisenä, vaikka kovasti tässä yritetään. Muutenkin on päässä n. miljoona asiaa viturallaan, ja paljon asioita, joista ahdistua. Ehkä olen vaan niin ankea.
En tosin ole ilmeisesti täysin luovuttanut, kun tässä vielä toistaiseksi olen.
Voisiko onni vain olla sitä, ettei ole onneton? Joten jos yrittäisit olla onneton, ja siten onnellinen :) Siis ehkä tyytyväinen?
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 15:16"]
Voisiko onni vain olla sitä, ettei ole onneton? Joten jos yrittäisit olla onneton, ja siten onnellinen :) Siis ehkä tyytyväinen?
[/quote]
Hah, sorry, tiistai! Siis yrittäisit olla ei-onneton :)
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 15:12"]
"Menestys on sitä, että saat, mitä haluat. Onni on sitä, että haluat sitä, mitä saat".
Onko kyse siis tästä? Että et osaa tyytyä? Ei onnea väkisin yrittämällä saa...
[/quote]
Ei, ei se tuota ole, ei koskaan ole liiemmin ainakaan ollutkaan. Tavoitteeni eivät ole olleet mitenkään utopistisia millään saralla. Parhaimmillani olin kyllä sellainen ihminen, joka sai ilonsa kaikenlaisesta tosi arkisesta ja joidenkin mielestä niin "mitättömästä".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on synnynnäinen sairaus, joka ilmeni vasta yli kaksikymppisenä ja pilasi kaikki työkuviot. Olen nyt sitten typerässä välitilassa: en kykene työhän, liian terve eläkkeelle. J a se eläkekin oliis surkean pieni, jos sille pääsisi.
Työhaaveet romuttuivat siis täysin. Sitten en onnistunut saamaan kuin yhden lapsen. Toivoin kolmea, kun olen itse mieheni tavoin ainoa. Ei onnistunut sekään. Onnea on vain, että tuli sentään tuo yksi.
Kurjaa, kun en koskaan pääse kunnon tuloille. Ehdin opiskella vaativan tutkinnon, mutta sitten alkoi sairaus haitata.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 15:33"]
Mulla on synnynnäinen sairaus, joka ilmeni vasta yli kaksikymppisenä ja pilasi kaikki työkuviot. Olen nyt sitten typerässä välitilassa: en kykene työhän, liian terve eläkkeelle. J a se eläkekin oliis surkean pieni, jos sille pääsisi.
Työhaaveet romuttuivat siis täysin. Sitten en onnistunut saamaan kuin yhden lapsen. Toivoin kolmea, kun olen itse mieheni tavoin ainoa. Ei onnistunut sekään. Onnea on vain, että tuli sentään tuo yksi.
Kurjaa, kun en koskaan pääse kunnon tuloille. Ehdin opiskella vaativan tutkinnon, mutta sitten alkoi sairaus haitata.
[/quote]
Voisitko tehdä jotain muuta? Ainakaan tuo sairaus ei tunnu haittaavan esim kirjoittamista eikä opiskelua, älyssä ei ole vikaa jne. On monia töitä missä ei tarvita fyysisiä ominaisuuksia, tai päinvastoin jos pää ei kestä voi tehdä hyvää kun on fyysisessä ammatissa...
Ei maailmassa ole yhtään ihmistä joka olisi 100% onnellinen koko ajan. Vaikka olisi rikas, terve, menestynyt, lapsellinen tai lapseton... aina on jotain mitä puuttuu tai on menettänyt lopullisesti joko olosuhteiden, iän, terveyden tai rahan puutteen takia.....
Jos olet vasta 20+ tai 30- sulla on vielä n 50v aikaa tulla onnellisemmaksi:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellinen voi olla vaikka elämäntilanne olisi mikä tahansa. Kehoitan lukemaan aiheen kirjallisuutta ja etsimään itsestänsä onnellisuuden.
Mä olen aina kuvitellut onnen luuraavan jonkin seuraavan saavutuksen takana: jos olisi opiskelupaikka, jos valmistuisin, jos olisi työpaikka, jos saisin toisen tutkinnon, jos saisin uuden alan töitä... Aina sain pettyä, kun se elämän perusvire ei muuttunutkaan miksikään, vaikka elämäntilanne vaihtui. Kaksi korkeakoulututkintoa ja silti riittämätön olo.
Nyt olen onnellinen työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen miettinyt onko minulla joku ikuinen masennus. Selviydyn elämästä kyllä, käyn töissä ja on ihmissuhteita, tyydyn yleensä vähempään, mutta jotenkin tuntuu etten ole koskaan ollut onnellinen. En ole kuitenkaan jatkuvasti alakuloinen ja on niitä hyviä hetkiä, mutta ne ovat yleensä lyhytaikaisia ja pohjimmiltaan olen onneton. Mutta tämmöinen olen ollut teini-iästä lähtien, joten olen kai hyväksynyt tämän ja yritän vain pärjätä päivä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä olisi muutama vuosi sitten voinut olla minun kirjoittamani aloitus. Minusta tuntui, etten oikeastaan edes elänyt, selvisin vain hengissä päivästä toiseen, viikosta toiseen, vuodesta toiseen. Mutta asiat ovat muuttuneet. Ulkoisesti mikään ei ole muuttunut, mutta kun ennen näin vain ne asiat, jotka olivat huonosti, nyt näen ne, jotka ovat hyvin. Onnellisuus lähtee itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14, olet löytänyt onnellisuuden salaisuuden. Onnellisuus on mielentila, asenne, tasapaino. Se ei ole pysyvä tila,jonka voi saavuttaa lähtemättömästi, mutta voi huomata olevansa enimmäkseen onnellinen tai vähintäänkin tyytyväinen siinä välissä, kun elämässä kohtaa myös suruja. Ikä auttaa jo paljon.
Aloin oivaltaa tuota 35-vuotiaana,
nyt 42
Oliskohan masennuslääkitys paikallaan? Itselläni on auttanut, ilman sitä oli jotenkin aina vähän väliaikainen olo. Nyt tuntuu välillä ihan onnen humauksia, vaikkei ulkoisesti mikään ole muuttunut. Elämäkin tuntuu merkitykselliseltä, ei vain ajan tappamiselta.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2013 klo 17:35"]
14, olet löytänyt onnellisuuden salaisuuden. Onnellisuus on mielentila, asenne, tasapaino. Se ei ole pysyvä tila,jonka voi saavuttaa lähtemättömästi, mutta voi huomata olevansa enimmäkseen onnellinen tai vähintäänkin tyytyväinen siinä välissä, kun elämässä kohtaa myös suruja. Ikä auttaa jo paljon.
Aloin oivaltaa tuota 35-vuotiaana,
nyt 42
[/quote]
Näin se menee. Iän myötä olen ruvennut ymmärtämään, millä asioilla elämässä on merkitystä ja mikä taas ei ole niin kovin tärkeätä. Sekin auttaa, kun on oppinut, että epäonnesta, mokista yms. aiheutunut paha olo on tilapäistä. Se yhtenä päivänä maailman romahduttanut epäonnistuminen on hetken päästä muisto vain, yksi kokemus muiden joukossa.
Alue: Aihe vapaa
Se on hyvä että hyväksyt sen. En minäkään tavoittele mitään. Pakko täällä on elää kun ei viitsi itseään tappaakaan, mutta ei tämä juuri mistään kotoisin ole. Merkityksetöntä ja turhaa, mutta tulipahan elettyä.