Lue keskustelun säännöt.
Miten sanoa toiselle äidille, että kasvatat väärin?
15.04.2013 |
Olen sanonut kahdesti. Olen molemmilla kerroilla sanonut nätisti ja rakentavasti ja se siitä. Ystävyys on kadonnut ikuisiksi ajoiksi. Enää en uskalla, mutta kun lapseni parhaan kaverin äiti, joka on myös ystäväni on täydellinen ylisuojeleva kurlaaja, en enää voi olla hiljaa.
Miten sanon ja mitä sanon? Muuten sillä ei olisi väliä, mutta pojat leikkivät paljon yhdessä ja ovat parhaita kavereita. Omani on ujo ja arka poika, heidän poikansa on ilkeä, itsekäs ja inhottava ja muuttuu vuosi vuodelta pahemmaksi.
APUA?
Kommentit (59)
Jos lapsi on ylisuojeltu ja kurlattu, siitä tulee usein varsinainen mamman pikku prinssi, joka luulee olevansa maailman napa ja kaikkein tärkein lapsi maailmassa. JOs lapsi on vielä hemmoteltu ainoa lapsi, jälki on aika rumaa. Tämä prinssi omistaa koko maailman ja kaikki aikuiset on häntä varten. Myös osa lapsista, jotka suostuvat alistua hänen ikeeseensä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voit olla varma, että oma tapasi kasvattaa on ehdottoman oikea?
Siis poikasi paras kaveri on inhottava ja ilkeä? Ei kuulosta kivalta kaverilta. Minkä ikäisiä ovat? Etkö voisi etsiä pojallesi muuta seuraa?
Ap, keskity nyt pikemminkin oman poikasi itsetunnon tukemiseen. Hänen pitää oppia pitämään puolensa, eikä ole mikään pakko olla kaveri ilkeän ja kiusaavan "kaverin" kanssa. Miksi poikasi kaveraa tuon pojan kanssa, jos hän kerran on niin inhottava ja pahemmaksi muuttuu vaan (kuten kerrot)?
Sitä paitsi, et sinä ap voi tietää, mitkä kaikki tekijät ovat tehneet pojasta sellaisen kuin hän on. Asiat ovat usein monimutkaisempia kuin ulos päin näyttää. Faktaa on kuitenkin se, että jos ns. nätisti asiasta puhuminen ei äidin käytöstä ole muuttanut, siitä tuskin on jatkossakaan hyötyä.
Ovatko lapset jo koulussa vai ovatko päivähoitoikäisiä? Onko ko. poika siellä aiheuttanut ongelmia? Jos kiusaa poikaasi ja muita, on henkilökunnallakin velvollisuus puuttua asiaan (ja varmasti ovat asian huomanneetkin jos tämän kaverisi pojan käytös kovin poikkeavaa on).
I feel you... Mä otin etäisyyttä yhteen hyvään ystävääni, kun en kerta kaikkiaan kestänyt katsoa, miten se tekee lapsistaan onnettomia ja pärjäämättömiä. Estää lapsiaan tekemästä mitään, koska kaikki on vaarallista. Opettaa ne pelkäämään kaikkia ihmisiä, kokska ikinä ei tiedä kuka on paha ja vierat voi tehdä ihan mitä tahansa. Toimii eri tavalla kuin sun kaveri, mutta tavallaan syyt on varmaan samat.
Lapsiparat on niin säikkyjä ja äidin helmoihin liimattuja, että eivät uskalla puhua kenellekään tai tehdä mitään ilman äitiään. Ja äiti tuntee itsensä tarpeelliseksi, ihanaa kun on noita lapsia... Yököttävää! Omat lapseni alkoi jotenkin imeä sitä pelokkuutta. Kun toiset pelkää kaikkea, niin alkoivat varmaan olettaa, että jotain oikeeta pelättävää on olemassa. (no on joo joo, mutta lapselle opetetaan perusluottamus ja järkevä itsesuojelu, ei kaiken pelkääminen ihan vaan varmuuden vuoksi)
En osannut sanoa hänelle siitä. Olis ehkä pitänyt. Suojelen omia lapsiani hänen vaikutukseltaan sillä, että lapseni eivä tkyläile siinä perheessä. Näen kaveriani harvoin ja silloin aina ilman lapsia. Ahdistaa nähdä niitä lapsiakaan, raukkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos seiska. Sä tajusit! Kiusaaminen on herkkää puuhaa, koska lapsen älyssä ei ole mitään vikaa, joten se on sellaista hidasta hivuttamista ja mollaamista. Lapset eivät luojan kiitos ole samalla luokalla. Se tästä nyt vielä puuttuisi.
ap
Et kuitenkaan voi sanoa kaverillesi noin ympäripyöreästi, että hän on ylisuojeleva, vaan sinun täytyisi kertoa se täsmällisesti siinä tilanteessa missä koet hänen toimivan väärin että mitä hän tekee väärin. Olisi kiinnostavaa kuulla jokin esimerkkitapaus.
Mitä olet aiemmin sanonut, jos välit on menneet kokonaan poikki? Vaikka yleensä kaikki on hysteerisen herkkiä kritiikille siitä miten kasvattavat lapsiaan, kuulostaa silti aika erikoiselta että välit menisivät heti poikki, eli et kai kuitenkin ole ollut jollain tavalla hyökkäävä tai muuten vain liian äkkinäinen sanomisissasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama tilanne kuin seiskalla eli ystäväni ylisuojelee ja opettaa lapsensa pelkäämään jo valmiiksi kaikenlaista. Hermoilee ja stressaa, puhuu ääneen "toivottavasti x ei nyt pelkää sitä ja tätä..". Huoh. Onhan sekin tietty saavutus, että 3-vuotias pelkää videoita ja vastakkaisen sukupuolen leluja (joille äiti on opettanut "söpösti" yökkimään).
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:50"]
Minulla on sama tilanne kuin seiskalla eli ystäväni ylisuojelee ja opettaa lapsensa pelkäämään jo valmiiksi kaikenlaista. Hermoilee ja stressaa, puhuu ääneen "toivottavasti x ei nyt pelkää sitä ja tätä..". Huoh. Onhan sekin tietty saavutus, että 3-vuotias pelkää videoita ja vastakkaisen sukupuolen leluja (joille äiti on opettanut "söpösti" yökkimään).
[/quote]
:( Kylläpä tuli kurja olo lasten puolesta. Miten jotkut vanhemmat voikin olla noin idiootteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiität tuota seiskakirjoittajaa, mutta mielestäni tuo kuulostaa ihan toiselta tapaukselta. Sinun ystäväsi lapsi on siis ilkeä ja itsekäs, eikö se ole melkein päinvastainen liian pelokkaan lapsen kanssa?
Aiemmin olen kerran ollut ihan avoimessa konfliktissa koskien perhekerhon sääntöjen rikkomista ja ekalla kerralla sanoin nätisti, tokalla jo topakammin, kolmannella oli pakko toimia jo rumasti, koska olin saanut sellaisen ohjeistuksen. Normaaliäiti olisi toki jo tajunnut ekalla kerralla, että nyt rikon kerhon sääntöjä. Tästä äidistä en toki päässyt ikinä eroon kokonaan, koska hän asuu lähellä ja juttelee kanssani usein. Ihan yhtä pihalla hän on vieläkin. KUn lapsi oli ekalla, mietin jo lastensuojeluilmoitusta, koska äiti jätti lapsen pitkiksi ajoiksi yksin. Toinen kerta oli kun silloinen ystäväni kilahti totaalisesti lapselleen, joka oli kadottanut leluja ja sanoin kohtuullisen topakasti, että ei lapselle voi huutaa noin. Äiti raivostui minullekin ja se siitä sitten. Hänellä oli pahoja vihan hallinta ongelmia kuulin myöhemmin ja arvatkaa mitä. Hän on lastensuojelussa sossuna.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden päiväkoti-ikäsen, joka alkaa KIRKUMAAN aina kun näkee koiria. Asuvat kaupungissa, joten siis aika usein... Äiti ja isä reagoi tähän siten, että alkavat hösäämään että älä nyt huuda, mennään pois ettei sua pelota. Ja jos näkevät koiran jossain ennen lasta, niin vievät kersaa mahdollisimman kaukana koirasta, ettei häntä vaan ala pelottaa.
Niin. Ehkä fiksumpaa olis näyttää, ettei ne koirat tee mitään. Pyytää jonkun kiltin pikkukoiran omistajaa vaikka sosiaalistamaan sitä kakaraa vähän. Mutta ei. "Voi ei, tuolla on koira, ei mennä sinne!" Jännä, että lapsi huutaa ja pelkää ihan hysteerisesti...
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:53"]
Kiität tuota seiskakirjoittajaa, mutta mielestäni tuo kuulostaa ihan toiselta tapaukselta. Sinun ystäväsi lapsi on siis ilkeä ja itsekäs, eikö se ole melkein päinvastainen liian pelokkaan lapsen kanssa?
[/quote]
Vanhemmat kurlaa ja ylisuojelee, mutta ehkä vähän eri tavoin, ja lapset reagoi eri tavoin. Periaatteessa kuitenkin on kyse samasta ilmiöstä: ylisuojelemisesta, josta lapsi joutuu maksamaan tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylisuojeltu kurling lapsi on yhtä aikaa ilkeä prinssi ja toisaalta arka ja pelokas. Sitä on vaikea selittää, jos ei ole nähnyt sellaista. Epävarma monessa asiassa, mutta ei kunnioita ketään ihmistä. Joskus 7-vuotiaana kun prinssillä oli vielä apupyörät, joku onneton häntä siitä pilkkaamaan ja prinssi teki pilkkaajasta henkistä perunamuussia haukkumalla ja käymällä henkilökohtaisuuksiin, mutta siitä huolimatta apupyörät olivat seuraavaan kesään saakka. Sellainen on ylisuojeltu kurling-lapsi. Arka monissa perustaidoissa, mutta ei kunnioita mitään eikä ketään ihmisenä eikä tiedä missä menee loukkaamisen raja.
ap
P.s. Siis jos aikuisia on paikalla pikku prinssihän tajuaa, että ketään ei saa alistaa ja kiusata, joten silloin hän on ovelasti hivuttaja, mutta auta armias, jos prinssi jätetään jonkun kanssa kahdestaan, hän ei kaihda mitään loukatakseen toista. Jos ei tarvitse kunnioittaa vanhempiaan, ei tarvitse kunnioittaa ketään muutakaan.
ap
Menkääpä rouvat itseenne. Oma lapsihan tuntuu aina ah niin kiltiltä. Puhu ystävällesi rakentavassa mielessä, sinunkin lapsessa on omat huonot puolensa ja olisi todella naurettavaa osoitella kaverin lapsen vikoja!!
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:55"]
Aiemmin olen kerran ollut ihan avoimessa konfliktissa koskien perhekerhon sääntöjen rikkomista ja ekalla kerralla sanoin nätisti, tokalla jo topakammin, kolmannella oli pakko toimia jo rumasti, koska olin saanut sellaisen ohjeistuksen. Normaaliäiti olisi toki jo tajunnut ekalla kerralla, että nyt rikon kerhon sääntöjä. Tästä äidistä en toki päässyt ikinä eroon kokonaan, koska hän asuu lähellä ja juttelee kanssani usein. Ihan yhtä pihalla hän on vieläkin. KUn lapsi oli ekalla, mietin jo lastensuojeluilmoitusta, koska äiti jätti lapsen pitkiksi ajoiksi yksin. Toinen kerta oli kun silloinen ystäväni kilahti totaalisesti lapselleen, joka oli kadottanut leluja ja sanoin kohtuullisen topakasti, että ei lapselle voi huutaa noin. Äiti raivostui minullekin ja se siitä sitten. Hänellä oli pahoja vihan hallinta ongelmia kuulin myöhemmin ja arvatkaa mitä. Hän on lastensuojelussa sossuna.
ap
[/quote]
Puhutko tässä nyt siis siitä samasta naisesta kuin aloituksessa? Koska aloituksessa puhut ystävästä, ja tässä "Tästä äidistä en toki päässyt ikinä eroon kokonaan, koska hän asuu lähellä ja juttelee kanssani usein". Että onko hän nyt ystävä vai ei?
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:55"]
Aiemmin olen kerran ollut ihan avoimessa konfliktissa koskien perhekerhon sääntöjen rikkomista ja ekalla kerralla sanoin nätisti, tokalla jo topakammin, kolmannella oli pakko toimia jo rumasti, koska olin saanut sellaisen ohjeistuksen. Normaaliäiti olisi toki jo tajunnut ekalla kerralla, että nyt rikon kerhon sääntöjä. Tästä äidistä en toki päässyt ikinä eroon kokonaan, koska hän asuu lähellä ja juttelee kanssani usein. Ihan yhtä pihalla hän on vieläkin. KUn lapsi oli ekalla, mietin jo lastensuojeluilmoitusta, koska äiti jätti lapsen pitkiksi ajoiksi yksin. Toinen kerta oli kun silloinen ystäväni kilahti totaalisesti lapselleen, joka oli kadottanut leluja ja sanoin kohtuullisen topakasti, että ei lapselle voi huutaa noin. Äiti raivostui minullekin ja se siitä sitten. Hänellä oli pahoja vihan hallinta ongelmia kuulin myöhemmin ja arvatkaa mitä. Hän on lastensuojelussa sossuna.
ap
[/quote]
Puhutko tässä nyt siis siitä samasta naisesta kuin aloituksessa? Koska aloituksessa puhut ystävästä, ja tässä "Tästä äidistä en toki päässyt ikinä eroon kokonaan, koska hän asuu lähellä ja juttelee kanssani usein". Että onko hän nyt ystävä vai ei?
[/quote]
Vai onkohan ap varsinainen "vanhemmuuspoliisi", joka ojentaa vähän kaikkia ympärillään..
Jotenkinhan siitä olisi hyvä sanoa, jotenkin ravistella vanhempia (miten isä toimii?). Tuo on hirveä karhunpalvelus lapselle, siitä ei seuraa mitään hyvää. Löytäisitkö jonkun kirjan tai artikkelin, jossa puhutaan asiasta? Sellaisen vois jotenkin ujuttaa keskusteluun ja antaa luettavaksi tyyliin "löysin tästä hyviä vinkkejä meidän lasten kiukkukohtauksiin" tms.
Älä nyt kuitenkaan omia lapsiasi uhraa sen takia, että on vaikea loukata tuota äitiä. Kai olet sanonut heille, että tuo toinen poika toimii väärin? No varmaan olet. Mutta myös lapset saa valita kavereitaan, vaikka kaikkien kanssa periaatteessa pitää toimeen tullakin. Tsemppiä.
Mitä sitten sanoisit tai mistä asiasta? Missä tilanteessa on ylisuojeleva ja miten se on tehnyt pojasta ilkeän ja itsekkään? Ei jotenkin avaudu tuo yhteys noiden asioiden välillä.