Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten sanoa toiselle äidille, että kasvatat väärin?
15.04.2013 |
Olen sanonut kahdesti. Olen molemmilla kerroilla sanonut nätisti ja rakentavasti ja se siitä. Ystävyys on kadonnut ikuisiksi ajoiksi. Enää en uskalla, mutta kun lapseni parhaan kaverin äiti, joka on myös ystäväni on täydellinen ylisuojeleva kurlaaja, en enää voi olla hiljaa.
Miten sanon ja mitä sanon? Muuten sillä ei olisi väliä, mutta pojat leikkivät paljon yhdessä ja ovat parhaita kavereita. Omani on ujo ja arka poika, heidän poikansa on ilkeä, itsekäs ja inhottava ja muuttuu vuosi vuodelta pahemmaksi.
APUA?
Kommentit (59)
Kasvatusalan ammattilaisena ilmaisu "kasvattaa väärin" särähtää aika pahasti korvaan. Ja mustavalkoiset johtopäätökset esim. apupyörien käytöstä osoittavat kyllä näiden maallikkodiagnoosien heikkouden (kuten jokainen tajuaa, syitä apupyörien käyttöön voi olla monenlaisia alkaen motorisista tai hahmotushäiriöistä). Varmasti kyseisen äidin/vanhempien kasvatuksessa on positiivisiakin asioita, vaikka varmasti niitä negatiivisiakin/ ei-toimivia on. Huomiota olisi syytä kiinnittää lapsen vahvuuksiin ja niihin kertoihin, jolloin esim. yhteiset leikit sujuvat hienosti. Sama pätee myös vanhempiin, jotka varmasti hyötyisivät _asiantuntevasta_ avusta, esim. perheneuvolan tai erityislastentarhanopettajan kautta saatavasta.
Tuomitsevat "kasvatat väärin" -kommentit saavat ihmisen valitettavasti pahasti puolustuskannalle, mikä ei ole hedelmällinen lähtökohta muutokselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos keskustelette lapsista, korosta monta kertaa miten Sinä tykkäät että lapsia kasvatetaan. Ota puheeksi aina, jos lapsia keskustelu sivuaa, tyyliin "mä oon opettanut omalle lapselle näin ja näin" ottamatta kantaa hänen toimintaansa. Korosta isoon ääneen poikasi vastakkaita luonteenpiirteitä ja puhu yleisesti, että hieman haastavaa joskus räväkämpien ryyppien kanssa. ;)
Vähänkin vähä-älyistä älykkäämpi huomaa vihjeet. Voi sitten tehdä omat johtopäätöksensä, mutta ei ehkä koe niin suoraksi tunkeiluksi. Välit voivat säilyä, ehkä viiletä vähän, mutta jos mamma saa rauhassa harkita, ehkä ymmärtää.
Jos on vähä-älyinen, suoraa puhetta, vetoat erilaisiin luonteisiin, että "Aika hankalaa, kun noilla ei aina niin synkkaa... mitä olet mieltä?" Pakottaa ottamaan mammankin kantaa asiaan.
Te ette ole kavereita. Et arvosta kaveriasi. Myöskään lapsenne eivät tule toiveen.
Mitä jos itse olet liian välinpitämätön ja kova äiti?
Lapsista tulee muuten reippaita ja itseensä luottavia, kun he tuntevat, että heistä huolehditaan.
Sanoisin, että jätä kaverisi rauhaan tuossa asiassa. Saattaahan hänelläkin olla jotain sanottavaa sinun kasvatustyylistäsi, mutta ei vain viitsi loukata.
44 jatkaa 43:lle, huoh, tuollainen kukkahattumeininki on kyllä turhaa, jos äippä haluaa sulkea silmänsä ja kurlata lastaan. Suosittelen järeämpiä otteita, tai ainakin korostuneesti kehumaan, että "onpa kiva että tällä kertaa meni kivasti, kun tuntuu että yleensä on vähän hankalaa noilla kahdella.." wink wink.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:53"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:48"]
Mietin tuota koira-asiaa. Meidän lapsemme pelkää koiria, vaikkei nyt kirkumaan alakaan niitä nähdessään. Me emme ole häntä opettaneet koiria pelkäämään, vaan eräs nerokas koiranomistaja joka ei osaa pitää koiraansa kiinni. On ollut aika ikäviä tilanteita. Olemme juuri tuota miettineet, että lasta voisi pikkuhiljaa totuttaa koiriin ja poistaa niitä "traumoja" jonkun rauhallisen, lapsirakkaan, ehkä aika pienen koiran kanssa. Emme kuitenkaan tunne ketään jolla olisi tällainen koira, ainakaan samassa kaupungissa. Ei kai ihan vierailta ihmisiltä viitsi mennä kysymän, että saako heidän koiraansa käyttää terapiakoirana. Tuntuisi vähän nololta. Eihän se hölmön koiranomistajan käytös heidän vastuullaan ole...
[/quote]
Jatkuvastihan koiranomistajilta kysellään, että saako sitä taputtaa. Menkää rohkeesti kysymään vaan. :) Meidän turrea saa ainakin paijata. Ja omistaja kyllä sanoo, jos ei käy, sitten vaan seuraavaa hurttaa kysymään.
[/quote]
Ehkä sitten joskus rohkaistumme kysymään. Tilanne on vaan lähinnä se, että lapsi missään nimessä ei halua taputtaa, joten se homma vaatisi vähän aikaa ja varmaan useampia kertoja. Siksi tuntuisi luontevammalta jos kyseessä olisi jonkun tutun koira. Tilanne on harmillinen. Emme tietenkään toivo, että lapsi pelkää koiria lopun ikäänsä tai hänestä tulee joku koiravihaaja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
44 jatkaa 43:lle, huoh, tuollainen kukkahattumeininki on kyllä turhaa, jos äippä haluaa sulkea silmänsä ja kurlata lastaan. Suosittelen järeämpiä otteita, tai ainakin korostuneesti kehumaan, että "onpa kiva että tällä kertaa meni kivasti, kun tuntuu että yleensä on vähän hankalaa noilla kahdella.." wink wink.
44 jatkaa 43:lle, huoh, tuollainen kukkahattumeininki on kyllä turhaa, jos äippä haluaa sulkea silmänsä ja kurlata lastaan. Suosittelen järeämpiä otteita, tai ainakin korostuneesti kehumaan, että "onpa kiva että tällä kertaa meni kivasti, kun tuntuu että yleensä on vähän hankalaa noilla kahdella.." wink wink.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalikkodiagnoosina apupyöristä sen verran, että lapsi olisi kyllä oppinut polkemaan jos äiti olisi antanut. Mutta mitä jos se kaatuu ja satuttaa itsensä. Kyllä vanhempien tehtävä on myös katsoa sen verran perään ja opettaa perustaitoja sen verran, ettei ole vertaisryhmässään ihan silmätikkuna.
Mun lapsi olisi sisuuntunut ja heittänyt apupyörät mäkeen välittömästi. Tämä sankari ei uskaltanut, koska äidin mukaan voi kaatua ja sattua.
ap
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:52"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:50"]
Minulla on sama tilanne kuin seiskalla eli ystäväni ylisuojelee ja opettaa lapsensa pelkäämään jo valmiiksi kaikenlaista. Hermoilee ja stressaa, puhuu ääneen "toivottavasti x ei nyt pelkää sitä ja tätä..". Huoh. Onhan sekin tietty saavutus, että 3-vuotias pelkää videoita ja vastakkaisen sukupuolen leluja (joille äiti on opettanut "söpösti" yökkimään).
[/quote]
:( Kylläpä tuli kurja olo lasten puolesta. Miten jotkut vanhemmat voikin olla noin idiootteja?
[/quote]
Ymmärrän pointin, mutta en ymmärrä sitä, ettei ymmärretä, että jotkut lapset vain pelkäävät enemmän kuin toiset. Ja jotkut lapset pelkäävät vaikkapa videoita, enemmän kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 21:08"]
Maalikkodiagnoosina apupyöristä sen verran, että lapsi olisi kyllä oppinut polkemaan jos äiti olisi antanut. Mutta mitä jos se kaatuu ja satuttaa itsensä. Kyllä vanhempien tehtävä on myös katsoa sen verran perään ja opettaa perustaitoja sen verran, ettei ole vertaisryhmässään ihan silmätikkuna.
Mun lapsi olisi sisuuntunut ja heittänyt apupyörät mäkeen välittömästi. Tämä sankari ei uskaltanut, koska äidin mukaan voi kaatua ja sattua.
ap
[/quote]
No tämä viesti kyllä paljastaa millä tasolla sinun tietämyksesi lapsista on. Lapset ovat erilaisia. Toiset ovat rohkeampia kuin toiset. Toisten lapset eivät muutu samanlaisiksi kuin sinun lapsesi vaikka sinä kasvattaisit heitä samalla lailla kuin omiasi. Lapset on yksilöitä.
Unohdatte, että jokainen lapsi on yksilö. Lapsilla voi olla myös erityisiä piirteitä, kuten as-piirteitä tms. Tällöin lapsi voi reagoida yllättävällä tavalla. Kunnon av-mammahan tulkitsee kaiken poikkeavuuden kasvatuksen aikaansaamaksi. Ja tuomittavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurannut lapsen kasvatusta jo vuoden ikäisestä. Jos aamusta iltaan ei saa juosta, voi kaatua. Ei saa avata telkkaria, voi tulla pelottavaa. Uimassa ei voi käydä, voi hukkua. Ei saa mennä kauemmas kuin metrin päähän, voi eksyä. Ei saa kiipeillä kiipeilytelineessä, voi tippua. Ei saa leikkiä pallolla, voi osua naamaan. Ei saa pelata sählyä, voi tulla mailasta. Ei saa mennä yökylään, voi tulla ikävä. Ei saa mennä kaverille yksin, joku voi viedä matkalla. Ei saa olla yksin kotona, voi pelottaa. Ei saa hiihtää, voi tulla mäki. Ei saa luistella, voi osua kiekko.
Lapset ovat yksilöitä ja tuollainen vanhempi saa ikuisen peräkammarin pojan, koska ei voi mennä armeijaan, voi osua luoti!
Jos aralla vanhemmalla on arka lapsi, siitä lapsesta kasvaa todella arka.
ap
52 jatkaa..
av-mammojen mukaan on myös Vain Yksi Oikea Tapa Kasvattaa Lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On useita oikeita tapoja kasvattaa lapsi. Arkaa rohkaistaan ja rasavilliä rauhoitetaan. On useita eri temperametteja ja äidin tehtävä on ohjata oikeaan suuntaan. On myös rajoja, jotka on hyvä tehdä lapselle selväksi. Kunnioitus muita ihmisiä kohtaan on kaiken a ja o. ap
On useita oikeita tapoja kasvattaa lapsi. Arkaa rohkaistaan ja rasavilliä rauhoitetaan. On useita eri temperametteja ja äidin tehtävä on ohjata oikeaan suuntaan. On myös rajoja, jotka on hyvä tehdä lapselle selväksi. Kunnioitus muita ihmisiä kohtaan on kaiken a ja o. ap
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 21:08"]
Maalikkodiagnoosina apupyöristä sen verran, että lapsi olisi kyllä oppinut polkemaan jos äiti olisi antanut. Mutta mitä jos se kaatuu ja satuttaa itsensä. Kyllä vanhempien tehtävä on myös katsoa sen verran perään ja opettaa perustaitoja sen verran, ettei ole vertaisryhmässään ihan silmätikkuna.
Mun lapsi olisi sisuuntunut ja heittänyt apupyörät mäkeen välittömästi. Tämä sankari ei uskaltanut, koska äidin mukaan voi kaatua ja sattua.
ap
[/quote]
Tuossakin tilanteessa on väärin kiusata lasta niistä apupyöristä. Ei sulla oikeasti taida itselläs olla mitään kasvatustaitoja jos et sitä tajua. Ei se lapsi niitä apupyöriä välttämättä itse saa pois tai ei saa ottaa koska äiti kieltää. Lapsen pitäis siis vain kuunnella pilkkaa muilta "täydellisten" äitien lapsilta. Säälitään nyt sitten vielä näitä kiusaajia. Ei ne kyllä kovin täydellisiä äitejä ole jos kerran ovat kiusaajia kasvattaneet, etkä ole sinäkään kun pilkkaat lasta jopa netissä. Aikuinen ihminen ja äiti ja puhuu lapsesta pahaa. Etkä kovin kiva kaverikaan ole. Kannattais nyt oikeasti katsoa sinne peiliin.
Minustakin vanhempien tehtävä on kasvattaa perustaitoja. Ei kai kukaan täyspäinen laita lastaan kurahousuissakaan kolmannelle luokalle? Aikuisen pitää tajuta, koska käytös menee sen puolelle, että lasta ehdoin tahdoin kiusataan. Vastustan kiusaamista, mutta totuus nyt vaan on se, että kurahousuista kolmosta joku kävisi kommentoimassa halusi tai ei. Sama asia apupyörissä.
Ymmärrän kyllä tuon ap:n pointin, että lapsi ei opi terveellä tavalla luottamaan kykyihinsä ja kokemaan onnistumisen iloa, jos hän ei saa kokeilla mitään. Toisaalta en näe myöskään ap:n toimintaa ihan onnistuneena. Meillä esim. on opeteltu pyöräilemään aika myöhään, ei ole lapsia aikaisin oikein kiinnostanutkaan ja apparit ovat sitten olleet aika pitkään, mutta on tuo esikoinen jo niistä päässyt, enkä kyllä jälkikäteen ymmärrä, mikä kiire sillä asialla olisi ollutkaan. Eli siis lasten vertailu on yleensä aika turhaa. Jos on ainoa lapsi, usein heidän on helpompi olla aikuisten kuin lasten kanssa, ja jos on vaikka jotain as-piirteitä, tämä vain korostuu, eli se aikuisten seurassa mielin kielin oleminen voi perustua ihan siihen, että lapsen on helpompi olla heidän kanssaan. Noin esimerkiksi. En siis mene väittämään, että tämä ap:n kaveri olisi joku priima kasvattaja, mutta jotenkin tunnistan tämän mamma-aktiivin, joka teoriassa tietää lasten olevan erilaisia, mutta jolla käytännössä on vaikea suhtautua jotenkin "toisenlaisiin" lapsiin ja vanhempiin. Toisen käytöstä on vaikea muuttaa. Oikeastaan jos hän jo kokisi tehneensä asioita väärin, hän olisi muuttanut käytöstään tai olisi hakemassa apua onnistuakseen muuttamisessa. Eli et voi oikein kuin antaa hienovaraisia vihjeitä, koska motivaation ja "herätyksen" pitäisi tapahtua siinä toisessa päässä.
Minä muuten pelkäsin lapsena koiria kovasti. Pelko on oikeastaan vain pikku hiljaa hellittänyt, enkä ala nykyisin kirkumaan ;)
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:48"]
Mietin tuota koira-asiaa. Meidän lapsemme pelkää koiria, vaikkei nyt kirkumaan alakaan niitä nähdessään. Me emme ole häntä opettaneet koiria pelkäämään, vaan eräs nerokas koiranomistaja joka ei osaa pitää koiraansa kiinni. On ollut aika ikäviä tilanteita. Olemme juuri tuota miettineet, että lasta voisi pikkuhiljaa totuttaa koiriin ja poistaa niitä "traumoja" jonkun rauhallisen, lapsirakkaan, ehkä aika pienen koiran kanssa. Emme kuitenkaan tunne ketään jolla olisi tällainen koira, ainakaan samassa kaupungissa. Ei kai ihan vierailta ihmisiltä viitsi mennä kysymän, että saako heidän koiraansa käyttää terapiakoirana. Tuntuisi vähän nololta. Eihän se hölmön koiranomistajan käytös heidän vastuullaan ole...
[/quote]
Jatkuvastihan koiranomistajilta kysellään, että saako sitä taputtaa. Menkää rohkeesti kysymään vaan. :) Meidän turrea saa ainakin paijata. Ja omistaja kyllä sanoo, jos ei käy, sitten vaan seuraavaa hurttaa kysymään.