Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten sanoa toiselle äidille, että kasvatat väärin?
15.04.2013 |
Olen sanonut kahdesti. Olen molemmilla kerroilla sanonut nätisti ja rakentavasti ja se siitä. Ystävyys on kadonnut ikuisiksi ajoiksi. Enää en uskalla, mutta kun lapseni parhaan kaverin äiti, joka on myös ystäväni on täydellinen ylisuojeleva kurlaaja, en enää voi olla hiljaa.
Miten sanon ja mitä sanon? Muuten sillä ei olisi väliä, mutta pojat leikkivät paljon yhdessä ja ovat parhaita kavereita. Omani on ujo ja arka poika, heidän poikansa on ilkeä, itsekäs ja inhottava ja muuttuu vuosi vuodelta pahemmaksi.
APUA?
Kommentit (59)
pikkasen olen myös mamma-aktiivi ja olen pitänyt mammakerhoja, joten tunnen satoja mammoja. Kerroin eri mammoista. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yllätä, että curling-mammat hyökkää aloittajaa vastaan. :) Mitä jos kerran katsoisitte peiliin? Ja katsokaa niitä lapsianne. Minkälaisia aikuisia luulette heistä tulevan?
öh, miksi pitää mennä sanomaan "sä kasvatat väärin". Jos lapsen kanssa on ollut hankaluuksia, kai olet niistä jo puhunut. Siis jos esim. tämä kaveri on ollut useamman kerran teillä kylässä ja on usein ollut ongelmia, niin kai olet ottanut asian puheeksi. "Hei, mä olen huomannut, että usein kun Pekka on meillä, tilanne päätyy tällaiseksi. Se tuntuu musta tosi kurjalta, kun olisi kiva, jos pojat voisivat olla hyviä ystäviä, mutta nyt meidän poika on alkanut hieman arastelemaan teidän poikaa. Mitähän me voitaisiin vanhempina tehdä tälle asialle, jotta pojilla olisi mahdollisimman mukavaa leikkiä yhdessä. Nämä keskusteluthan on ihan normaaleja, niin kai näitä on käyty? Miten äiti on niihin suhtautunut? Jos ei mitenkään lähde mukaan tilannetta kehittämään paremmaksi, niin sitten parasta on lähteä etsimään omalle lapselle muita kavereita.
Sille, joka puhui koirien pelkäämisestä, joillain lapsilla tulee ihan oikeasti todellisia paniikkitilanteita tietyissä tilanteissa, Ihan normaaleilla lapsilla, ja silloin ei sille todellakaan voi mitään vaan lasta pitää rauhoittaa, jotta ei jää jumiin siihen tunnetilaansa.
Omista lapsistani, joita on neljä, kaksi vanhinta on jo täysi-ikäisiä, ja ovat pidettyjä ja pärjääviä nuoria aikuisia, koulussa ja opiskeluiden sekä töiden parissa. Meillä on kotona ollut aina lapsille säännöt ja esim. tietyt iän mukaan määrätyt kotityöt. Curling-mammaksi ei kukaan minut/ meidät tunteva voisi kyllä väittää kuin huonolla huumorilla.
Minusta on kuitenkin hyvin erikoista, että ap kokee "missiokseen" ohjeistaa ja ojentaa ystäväänsä kasvatusasioissa vastoin tämän tahtoa. Tuollainen lähestymistapa ei vain toimi, ja yleensä se saa aikaan täysin päinvastaisen reaktion (puolustusreaktion).
20
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:16"]
Ei yllätä, että curling-mammat hyökkää aloittajaa vastaan. :) Mitä jos kerran katsoisitte peiliin? Ja katsokaa niitä lapsianne. Minkälaisia aikuisia luulette heistä tulevan?
[/quote]
Kyllä minä toivoisin, että joku sanoisi minulle jos kasvattaisin ihan persiilleen. Koko kylä kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistähän johtuu, että ne, jotka tekee kasvattajina suurimmat ja ilmiselvimmät virheet, on myös niitä, jotka on kaikkein varmimpia siitä, että ovat vanhempina virheettömiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:56"]
Tiedän yhden päiväkoti-ikäsen, joka alkaa KIRKUMAAN aina kun näkee koiria. Asuvat kaupungissa, joten siis aika usein... Äiti ja isä reagoi tähän siten, että alkavat hösäämään että älä nyt huuda, mennään pois ettei sua pelota. Ja jos näkevät koiran jossain ennen lasta, niin vievät kersaa mahdollisimman kaukana koirasta, ettei häntä vaan ala pelottaa.
Mä tiedän tälläisen perheen. Äiti on opettanut kolme poikaansa pelkäämään ja jopa vihaamaan koiria. Ne on käynyt poliisinkin juttusilla koska joku naapuri ulkoilutti koiriaan liian läheltä hänen lapsiaan. Koirat käveli remmissä ohi eikä vilkaissutkaan lapsia mut tän äidin mielestä ne koirat olis pitänyt lopettaa tms.
Surullista mikä valta vanhemmilla on silloin kun ne on oikeasti väärässä. Miltähän tuntuu elää aikuisena miehenä peläten koiria koska äiti oli neuroottinen?
Niin. Ehkä fiksumpaa olis näyttää, ettei ne koirat tee mitään. Pyytää jonkun kiltin pikkukoiran omistajaa vaikka sosiaalistamaan sitä kakaraa vähän. Mutta ei. "Voi ei, tuolla on koira, ei mennä sinne!" Jännä, että lapsi huutaa ja pelkää ihan hysteerisesti...
[/quote]
Iltalehdessä psykologi sanoi kerran naulan kantaan: Ystävän vanhemmuuden arvostelu ei yleensä johda kasvatusotteen kohenemiseen vaan ystävyyden viilenemiseen. Olen koettanut pitää mielessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole virheetön, mutta minun ei tarvitse myöskään vähän väliä pitää vanhempain selvittelyiltoja lapseni tekemisistä tai puhelin soi, että pihoilla on ollut riitaa.
ap
Tuskin on tarvetta sanoa mitään. Kasvatuksessa harvoin on oikeaa tai väärää tapaa vaan jokaiselle perheelle sopiva tapa. Jos ei lasten leikit suju tai poikasi ei viihdy seurassaan, ehkäpä voisit tukea muita ystävyyssuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:39"]
Iltalehdessä psykologi sanoi kerran naulan kantaan: Ystävän vanhemmuuden arvostelu ei yleensä johda kasvatusotteen kohenemiseen vaan ystävyyden viilenemiseen. Olen koettanut pitää mielessä!
[/quote]
Kenen sitten pitäisi sanoa asiasta? Ei kenekään? Ystävä on minusta hyvä sanomaan, ehkä sitten alkaa vähän raksuttaa.
Mutta jos päättää, ettei halua sanoa asiasta, niin sitten pitää suojella omia lapsia toisten hirviökakaroilta = melkeinpä välit poikki.
Ja miten tämä liittyy siihen, että yrität vastoin ystäväsi ilmiselvää tahtoa väkisin sekaantua hänen lapsensa kasvatukseen? Kerroit jo ystävyyden katkenneen totaalisesti - luuletko todellakin, että yht'äkkiä hän alkaa kuunnella neuvojasi? Kyllä ystäväsi pitää ihan itse tehdä johtopäätökset noista "selvittelyilloista" yms. lapsensa ongelmista, ja mieluiten siihen tulevan avun pitäisi tulla ammatti-ihmiseltä.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:40"]
En ole virheetön, mutta minun ei tarvitse myöskään vähän väliä pitää vanhempain selvittelyiltoja lapseni tekemisistä tai puhelin soi, että pihoilla on ollut riitaa.
ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:42"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:39"]
Iltalehdessä psykologi sanoi kerran naulan kantaan: Ystävän vanhemmuuden arvostelu ei yleensä johda kasvatusotteen kohenemiseen vaan ystävyyden viilenemiseen. Olen koettanut pitää mielessä!
[/quote]
Kenen sitten pitäisi sanoa asiasta? Ei kenekään? Ystävä on minusta hyvä sanomaan, ehkä sitten alkaa vähän raksuttaa.
Mutta jos päättää, ettei halua sanoa asiasta, niin sitten pitää suojella omia lapsia toisten hirviökakaroilta = melkeinpä välit poikki.
[/quote]
AP:han on jo yrittänyt useaan otteeseen sanoa asiasta, mutta vastakaikua tälle ei ole tullut.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:44"]
Ja miten tämä liittyy siihen, että yrität vastoin ystäväsi ilmiselvää tahtoa väkisin sekaantua hänen lapsensa kasvatukseen? Kerroit jo ystävyyden katkenneen totaalisesti - luuletko todellakin, että yht'äkkiä hän alkaa kuunnella neuvojasi? Kyllä ystäväsi pitää ihan itse tehdä johtopäätökset noista "selvittelyilloista" yms. lapsensa ongelmista, ja mieluiten siihen tulevan avun pitäisi tulla ammatti-ihmiseltä.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:40"]
En ole virheetön, mutta minun ei tarvitse myöskään vähän väliä pitää vanhempain selvittelyiltoja lapseni tekemisistä tai puhelin soi, että pihoilla on ollut riitaa.
ap
[/quote]
Luepa ketju uudestaan. Sulla tais jäädä noin 500 asiaa sisäistämättä. ;)
ohis
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 19:59"]
Ylisuojeltu kurling lapsi on yhtä aikaa ilkeä prinssi ja toisaalta arka ja pelokas. Sitä on vaikea selittää, jos ei ole nähnyt sellaista. Epävarma monessa asiassa, mutta ei kunnioita ketään ihmistä. Joskus 7-vuotiaana kun prinssillä oli vielä apupyörät, joku onneton häntä siitä pilkkaamaan ja prinssi teki pilkkaajasta henkistä perunamuussia haukkumalla ja käymällä henkilökohtaisuuksiin, mutta siitä huolimatta apupyörät olivat seuraavaan kesään saakka. Sellainen on ylisuojeltu kurling-lapsi. Arka monissa perustaidoissa, mutta ei kunnioita mitään eikä ketään ihmisenä eikä tiedä missä menee loukkaamisen raja.
ap
[/quote]
Siis sun mielestä sitä lasta olis pitänyt saada pilkata ihan vapaasti niistä apupyöristä, sen olis pitänyt ottaa pilkka vastaan nöyrästi, sanomatta sanaakaan takaisin?
Minusta lapsi teki ihan oikein, pilkkaaja sai maistaa omaa lääkettään. Ei pidä mennä muille nauramaan jos ei halua saada henkilökohtaista pilkkaa takaisin. Ihan yhtä henkilökohtaista se on pilkata jotakuta apupyöristä.
Mietin tuota koira-asiaa. Meidän lapsemme pelkää koiria, vaikkei nyt kirkumaan alakaan niitä nähdessään. Me emme ole häntä opettaneet koiria pelkäämään, vaan eräs nerokas koiranomistaja joka ei osaa pitää koiraansa kiinni. On ollut aika ikäviä tilanteita. Olemme juuri tuota miettineet, että lasta voisi pikkuhiljaa totuttaa koiriin ja poistaa niitä "traumoja" jonkun rauhallisen, lapsirakkaan, ehkä aika pienen koiran kanssa. Emme kuitenkaan tunne ketään jolla olisi tällainen koira, ainakaan samassa kaupungissa. Ei kai ihan vierailta ihmisiltä viitsi mennä kysymän, että saako heidän koiraansa käyttää terapiakoirana. Tuntuisi vähän nololta. Eihän se hölmön koiranomistajan käytös heidän vastuullaan ole...
[quote author="Vierailija" time="15.04.2013 klo 20:16"]
Ei yllätä, että curling-mammat hyökkää aloittajaa vastaan. :) Mitä jos kerran katsoisitte peiliin? Ja katsokaa niitä lapsianne. Minkälaisia aikuisia luulette heistä tulevan?
[/quote]
Minä en nyt nähnyt tässä keskustelussa mitään kovin hyökkäävää mihinkään suuntaan. Varmasti jokainen vanhempi miettii minkälaisia aikuisia lapsista tulee ja jokainen parhaansa yrittää ja siksi kannattaa kyllä olla todella varovainen sen suhteen miten alkaa osoittelemaan toisen virheitä.
Ainakin suosittelisin olemaan täsmällinen. Jos on jotain sanottavaa, niin sanoo sen sitten niin että toinen ainakin ymmärtää että on kyse jostain toimintatavasta, eikä lapsen tai ystävän henkilökohtaisista ominaisuuksista. Tässäkin ap:lla tuntuu olevan jo niin paljon hampaankolossa kyseistä lasta kohtaan, että voi helposti kyseisen lapsen vanhemmasta tuntua, että arvostellaan sitä lasta (tai vanhempaa) ihmisenä, ei sitä kasvatustapaa.
Alue: Aihe vapaa
No ettei vaan ap:n kasvatustavoissa olisi jotain häikkää eikä niiden usean menetetyn ystävän kasvatustavoissa?
Mikä ihmeen kasvatusguru anna waalgreeni sinä olet ja mitähän oma lapsesi kirjoittelee sitten isona... Pikkasen olet liian kaikkitietäväinen ja liian kärkäs sekaantumaan toisten asioihin.