Avoin kirje juuri Sinulle, "ystäväni".

Ajattelin vain sanoa sinulle, että sinä olet läpimätä ihminen. Et tunnu usein itseäsi näkevän sellaisena ja luulet usein liikaa siitä, mitä muut ihmiset sinusta ajattelevat. Turhaan.



Olet ruma, ällöttävä ihminen. Sinut nähdään ruma ja vaikka sinä luulet, ettemme kiinnittäisi huomiomme esimerkiksi selluliittiin tai ihovirheisiin, asia ei ole niin. Näemme sinut sysirumana. Varmaan näet toiset ihmiset kimppuna erilaisia poikkeamia ja vääriä muotoja, eikä sinulla ole minkäänlaista syytä katsoa itseäsi eri tavalla. Olet ihan yhtä ruma, ellet rumempikin.



Äläkä kuluta aikaasi miettimällä toisten ihmisten mielipiteitä. Olet useasti miettinyt, mitä joku meistä ajattelee sinun merkittävistä teoistasi mutta usko tai älä: sinä muistelet niitä tekoja paljon enemmän, kuin me. Sinä saatat ajatella vain omia onnistumisiasi, me sen sijaan muistamme ne kusipäiset teot, jotka sinä saatat unohtaa. Älä ylennä itseäsi sen kautta, mitä hyvää ajattelet muiden ihmisten ajattelevan sinusta, sillä se ei voisi olla kauempana totuudesta. Me vihaamme sinua ja halveksimme sinua. Olet hirveä ihminen.



Ne ihmiset, jotka ovat jättäneet sinut taakseen, ovat niitä, jotka tajusivat lähteä ajoissa. Kannattaisi käyttää energiaa heidän päätöksen mittimiseen. He eivät tule takaisin ja sinun pitäisi tietää miksi. Tajua, miten paska ihminen olet ja anna meidän nauttia sinun romahtamisestasi, sillä me vihaamme sinua.



Muista aina. Olet vihattu, sinusta puhutaan pahaa. Sinä olet ruma ja olet itse itsesi suurin fani. Katso joskus itseäsi muiden ihmisten silmin; kokonaisuutena, irrallisena omista ajatuksistasi. Toivottavasti näet sen sisäisesti ja ulkoisesti kuvottavan ihmisen, jonka me muutkin näemme.



Kirjoitin tämän tekstin tänne palstalle, koska tiedän sinun olevan säälittävä AV-mamma. Vedä kännit, masennu ja vihaa itseäsi. Mekin vihaamme sinua.



- "Ystäväsi"