16v tytär seurustelee 20v miehen kanssa - yöpymisestä

16vuotias on aika iso jo. Monella 16vuotiaalla on oma lapsi, asuu yhdessä miehen kanssa jne. Mulle ei olis tullu mileenkään pyytää äidiltä lupaa tuon ikäisenä yökyläilyistäni. Ole vaan onnellinen että sulla on tyttäresi kanssa noin hyvä suhde että edes kysyy lipaa ja kunnioittta sinun sääntöjäsi. 

Minulla ei kyllä ole kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta, mutta omalle 16-vuotiaalle tyttrelleni en antaisi lupaa.

Minä olen ollut 14-vuotiaana yötä poikaystäväni luona. Varsinaista seksiä emme harrastaneet moneen vuoteen. 

Minä antaisin luvan, juuri kuten 2 sanoi, 16-vuotias on jo aika iso.

Juttelisin kiihkottomasti seksin seurauksista. Eli onko valmis tulemaan äidiksi, tai tekemään abortin ? Onko siis valmis tekemään aikuisen valintoja ? Pyytäisin myös tyttöni juttelemaan asioista pojan kanssa.

Neuvoisin joka tapauksessa hankkimaan pillerit/kondomeja, kaiken varalta. Avustaisin hankinnoissa.

aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa saman ikäisenä. Nyt 14 vuotta yhdessä, 2 lasta ja olemme naimisissa. 

No minusta 16-vuotias ei kyllä ole riittävän "iso" aikuisten touhuihin. Se, että "monella" 16-vuotiaalla on lapsi, ei kyllä tarkoita sitä että 16-vuotias olisi pääsääntöisesti kypsä äidiksi. Omaani en päästäisi vielä yökylään.

Seksiä he voivat harrastaa päivälläkin jos pojalla oma asunto. Miksipä se siitä yöpymisestä muuttuisi?

Jos nuoret ovat fiksuja niin tietävät kyllä mitä asioista voi seurata. Ja kuulostaa et tyttösi on fiksu kun kuitenkin lupaa kyselee..vastuuton ja säännöistä piittaamaton vaan menisi sinne yöksi eikä kyselisi.

Itse olen alkanut seurustella mieheni kans 15-vuotiaana ja yökyläily luvan sain 16 vuotiaana. Yhdessä ollaan oltu pian 20v ja lapsia kolme joista eka syntyi vasta 5v yhdessä olon jälkeen :)

Meillä nuori saa ihan itse päättää, onko tarpeeksi aikuinen tyttö/poikaystävän luona yökyläilyyn. Jos on, kohdellaan häntä kotonakin aikuisena eli vanhemmat eivät maksa kännykkää, läppäriä jne. ja omasta huoneesta saa muuttaa olohuoneen puolelle asumaan. Ruokaa saa ja vaatteet eli peruselätuksen, mutta muuten saa hyväksyä sen, että omilla valinnoilla on aina seurauksia.

En kannusta lapsia seksisuhteisiin sallimalla yökyläilyt, päiväseksiin en ota kantaa. Sitä en voi kieltää, mutta jos ehdoin tahdoin annan luvan yökyläilyyn ja sitä kautta vauvan tuloon (kyllä, seksistä tulee joskus raskaaksi), niin en katso olevani aikuinen äiti.

Totta kai 16v voi jo päättää itse, varsinkin jos kertoo sinulle etukäteen. Eli anna mennä.

Itselläni vanhemmat olivat sitä mieltä, että mitään seurustelukumppaneita ei tuoda yöpymään kotiin, ei edes sen jälkeen kun olin jo 18v. Tyttöystävän piti siis kotiutua omaan kotiin aina iltaisin vaikka myöhäänkin ja itse kanssa saapua kotiin - mitä en kyllä aina tehnyt :) Tälläinen edestakaisin ravaaminen haittaa myös koulun käyntiä, senkin puolesta voi olla järkevämpi yöpyä suoraan kuin käyttää aikaa kulkemiseen.

No tämä nuiva suhtautuminen johti siihen, että lähdin vapaaehtoisena armeijaan ja sieltä omilleni heti kirjoitusten jälkeen. Ja kun tälläviisiin piti jo melko nuoresta pitää huoli omasta toimeentulosta täysin, niin siinä sitten sai unohtaa opiskelut yms.

Eli omalta kohdaltani olen ikuisesti katkera varsinkin äidilleni, joka tiukkapipoisuudellaan (ei voinut sietää muita naisia kattonsa alla) vei minulta korkeakouluopinnot yms. Suorastaan tragikoomista on, että äitini on opettaja, joka oli nuorten kanssa tekemisissä, joten olisi voinut hänen kuvitella osaavan olla nuorison kanssa ja ymmärtävän heidän ajatusmaailmaa.

Kumpikaan veljistäni ei seurustellut kuin vasta opiskeluaikoinaan, heitä molempia tuettiin opiskelujen ajan taloudellisesti. Ja oletettavasti ovat äitini mielestä "kunnon" ihmisiä, kun eivät ole tuolla tavoin keskenkasvuisina alkaneet seurustella. Minä - tälläinen "himojeni vietävissä oleva" - olenkin sitten saanut pärjäillä omillani tosiaan siitä kun suljin oven takani 18v lukion III lk:n päätyttyä ja kirjoistusten lopussa.

Nyt minulla on lapsia, veljilläni ei. Ja lapseni ovat kovasti rakkaita äidilleni, mutta en näin vuosikymmentenkään jälkeen voi sanoa välejä lämpimiksi tai että kannustaisin lapsiani isoäidin kanssa mihinkään.

Minä siis pyrin toivottamaan lasten seurustelukumppanit oikein tervetulleeksi ja osaksi perhettä ja kannustan viettämään aikaa viisaasti yhdessä. Tekemällä toisin seuraukset saattavat olla todella kauaskantoisia.