Jos teillä on kouluikäiset lapset ja olette päivät kotona,
niin miten saatte ajan kulumaan?
Mulle on ihan selvästi iskenyt jokin syysmasennus tai jotain. Mä en keksi mitään tekemistä. Väsyttää, koiran kanssa lenkkeilykin on yhtä tuskaa. Tuntuu ettei tee mitään tärkeää eikä mukavaa työpaikkaakaan löydy.
Kommentit (39)
joka olisi säilynyt mielenterveydeltään ihan normaalina monen kotiäitiysvuoden jälkeen.
siivoan, teen muita kotihommia, jumppaan, lenkkeilen, pidän blogia, valokuvaan (myös kauempana), käyn kaupassa ja asioilla...
enkä sanonut että olisivat tulleet hulluksi, vaan että mielenterveys ei ole ihan normaali.
ja osan vietän ystävieni ja harrastusten parissa. En ole ole työtön sillä en hae töitä... Taloudellisesti minun ei tarvitse töissä käydä ja siksi satsaankin mielummin perheeseen enkä ole kärttyisä työssäkäyvä äiti.
29 vietissä taas kateus porskuttaa...itse kotona vaik lapset koulussa,miehellä hyväpalkkainen työ ja itsellä omaisuutta.
Meillä on iso talo, piha ja paljon eläimiä, joiden kanssa on aina tekemistä ja laittamista. Joskus harvoin minulla on sellainen aamupäivä, etten jaksasi tehdä mitään ja silloin laitan saunan päälle, luen lehtiä ja rentoudun.
koska miehen työ vei toiselle mantereelle. Joku mielekäs osapäivätyö kiinnostaisi (kielitaito riittäisi hyvin), mutta ei ole ollut oikein mitään tarjolla paitsi palkattomia vapaaehtoishommia (mitä teenkin). Onneksi kotirouvailua ei täällä katsota kieroon.
En tunne yhtäkään naista, joka olisi säilynyt mielenterveydeltään ihan normaalina monen kotiäitiysvuoden jälkeen.
Nainen onkin varmaan hermostoltaan niin herkkä ja heikko, että ei kestä kotona oloa.
Ikään kuin työssä olisi helpompaa kuin kotona.
Ja kyllä, olen kotona parhaillaan. En ole huolissani mielenterveydestäni. Vähäsen rahasta kyllä. Kestäisin tätä hyvin, jos olisi fyrkkaa.
oli kotiäiti ja ehtosa emäntä olikin. Kasvimaalla porkkanat, perunat ja ihanat marjapensaat ja omenapuut..niistä sitten tehtii hilloa ja kiisseleitä. Minun nukeillani oli koreat vaatteet, kun mummo ompeli ja neuloi. Keinussa istuttiin ja mummo kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaa. Niityllä kerättiin kukkasia ja opeteltiin tunnistamaan ne. Voi kun minäkin voisin antaa lapsilleni näin hienoja mummola muistoja vaan kiireisiä ovat nykyajan mummot uraputkineen.
minulla olisi mahdollisuus jäädä jos haluaisin. En vain halua sinne kotiseinien sisään nätkähtää - juuri siitä syystä, että olen nähnyt, mitä siitä seuraa.
29
Meillä on nelos- ja kakkosluokkalaiset ja olen ollut aina heidän kanssaan kotona, tylsää ei ole vielä koskaan ollut.
Joku kurssi voisi olla kiva? Onko sinulla mitään harrastusta? Itselläni harrastus, johon on mukava paneutua aamupäivisin, lisäksi lenkkeilen, käyn koululla auttamassa ja teen tietysti myös kotihommia.
Toisaalta se aikakin on niin lyhyt, muutama hassu tunti.
Teen töitä, siivoan, huollan vaatteita, hoidan koiraa, opastan remppamiestä, hoidan kodin asioita.
Kannattaisi ehkä tinkiä vähän niistä vaatimuksista... Vai että pitää olla "mukava työpaikka".
ekaluokkalainen tyttö lähti just reippaana kouluun. Mä tosin oon vaan tän elokuun kotona, syyskuussa alkaa oma koulu taas (yliopisto). Käytän ne pari tuntia päivässä kandin kirjoittamiseen, kun tyttö on koulussa.
Mut muuten tulis pitemmän päälle tylsää, jos ei ois mitään tekemistä. Ei aina voi siivota eikä shoppailla eikä edes urheilla.
Vaihteeksi on tosi mukavaa kun saa olla ihan rauhassa.
joten haluan kyllä itsekkäästi itselleni työpaikan, jonne on mukava mennä.
Noitahan mäkin teen pääasiassa, silti tuntuu, että aivan liikaa aikaa istuskella esim. tällä palstalla.
Aloita joku uusi harrastus.
Heittäydy perinteiseen kotiäitiyteen: käy marjastamassa, pakasta ja hilloa, leivo leivät itse, opettele ompelemaan vaatteita alusta asti, jne. Siis älä 'tyydy' siihen, että teet perusruokaa ja ompelet pudonneet napit.
Jos rahaa on, hoida itseäsi. Käy säännöllisesti hieronnassa, kosmetologilla jne.
Käy liikkumassa joka päivä (kuntosali, uimahalli, lenkki..)
Meillä neljä pikkukoululaista, siis ala-asteella eikä todellakaan ole "kaikkia päiviä aikaa"; lukujärjestykset menevät ristiin eli päivässä on max kolme tuntia aikaa kotona ilman lapsia. tänä aikana teen yleensä' kotihommia :(. Kun lapset kotiutuvat, auttelen läksyissä, kuuntelen kuulumiset jne.
Lapsistamme kaksi on perheeseemme sijoitettuja, joten heidän asiansa vievät enemmän aikaa, terapiaa ja palaveria piisaa. Eli tavallaan tämä on myös mun duuni; mulle tärkeä ja rakas työ