Tupakoinnin lopettaneet!??!???!

polttaa jos olin juopotellut. Mutta viimeisen 1,5 vuotta olen lopettanut senkin kokonaan. Ja vakituisen tupakoinnin lopettamisesta siis kahdeksan vuotta.



Mutta siis, en epäillyt tippaakaan retkahtamista. Luota vain:)

meni ennen kuin uskalsi huokaista. Tosin, pakko sanoa, että koskaan ei voi olla 100% varma. Nytkin, 7 vuoden jälkeen aina välillä tekee mieli.

Hieman vaikea selittää tätä. Mutta jotenkin se tunne joka välillä valtaa kun haistan tupakan tuoksun. Tai haikeus kun työkaverit lähtee porukalla sauhuttelemaan. Niin sellainen ihan pieni ääni pääni sisällä kuiskailee etten voisi koskaan olla itsestäni satavarma... Siis kunpa voisi kokonaan unohtaa ikinä polttaneensakin!



AP

naapurista tuleva tupakan HAJU. Siihen asti se on ollut tuoksu:D



Se 8 vuotta sitten lopetellut



Mutta yksi tuttava sanoi 10 vuoden lopettamisen jälkeenkin tuoksuvan hyvälle. Ja joskus näen unta, että poltan.

Ehkä kerran pariin viikkoon tulee himo.

Hieman vaikea selittää tätä. Mutta jotenkin se tunne joka välillä valtaa kun haistan tupakan tuoksun. Tai haikeus kun työkaverit lähtee porukalla sauhuttelemaan. Niin sellainen ihan pieni ääni pääni sisällä kuiskailee etten voisi koskaan olla itsestäni satavarma... Siis kunpa voisi kokonaan unohtaa ikinä polttaneensakin!

AP

ajattele, se kaikki moska päätyy heidän keuhkoihinsa ym. Jatkuva yskä, limanousu ja paha haju! Ajattele ylpeydellä itseäsi, että olet päässyt siitä kärytyksestä eroon!

Tiedän mistä puhun, olen lopettanut myös aikoinaan, mutta tuulettumassa käydessäni tupakoin vielä.

enkä enää ajattele asiaa sen kummemmin. Joskus havahdun tupakansavuun ulkona ja se tuoksuu hyvälle!

Haaveilen että aloitan uudestaan kun täytän 75v :) tykkään edelleen tupakasta, hajusta ja mausta ja siitä fiiliksestä mikä tulee.

Poltin viime pikkujouluissa ja vielä keväällä satunnaisesti kerran kuussa pari ja viimeisen kerran jälkeen pääsi sellaset yrjöt pitkin seiniä ja lattioita joten eiköhän se ollut siinä.



Oksennus tulee, kun ajattelenkin.

haju voi joskus tuntua hyvältä. mutta muutaman kerran kun olen vetänyt tupakan huulille se on niin yököttävää että ei kiitos. silloinkin kun poltin pitkät tupakattomat välit oli yleisiä..en ole koskaan ollut pahemmin riippuvainen.



kun päätin lopettaa. lopetin kerta heitolla. ei vähentämisiä yms. yks kaks vaan lopetin. ekat kolme päivää olivat hieman ikäviä, mutta sen jälkeen olo oli mahtava enkä enää edes huomannut että tupakkaa olisin tarvinnut

Siis meikäläinenhän ratkesi kerran uudestaan KUUSI VUOTTA lopettamisen jälkeen.



Nyt oon taas savuttomana pari vuotta. Syystä tai toisesta tällä kertaa ei ole ollut suurempaa kärvistelyä - saatan satunnaisesti (kerran, korkeintaan pari kuussa) jopa pummata savukkeen työkaverilta, eikä silti tule himoa ostaa koko askia. Päinvastoin, en edes nauti niistä pummisavuista, niin että harvoiksi ovat jääneet.



Erona edellisiin kertoihin on ihan kauhea kuoleman pelko. Opinnoissakin tuli käsiteltyä syöpä perusteellisesti, ja se todella säikäytti pahasti. Hypnoterapiassakin kävin, mikä puolestaan auttoi ymmärtämään omaa riippuvuutta vähän paremmin.



Kiusausta en siis tunne nykyisin valehtelematta koskaan.



Mutta.... saattaisin silti kuvitella, että jos vastaan tulisi jokin ihan kauhea elämän kriisitilanne, retkahdus voisi tapahtua vielä vaikka kymmenien vuosienkin kuluttua. Niin että vastauksena kysymykseesi: siinä mielessä minä en ehkä "usko" koskaan täysin.