Lapsi on oppinut itse kirjoittamaan, pitäisikö korjata virheet vai ei? Lapsi täytti juuri 6v.

ja jossain vaiheessa puuttuisin oikeinkirjoitukseen ettei jää nuo virheet päälle. tiedän yhden lapseni kaverin joka kirjoitteli jo eskarissa kera virheiden ja vielä tokallakin samoja virheitä.

Jos lapsi on kiinnostunut kirjoittamisesta, saa hän sitä tehdä. Ei tietenkään pidä tehdä siitä liian koulumaista, mutta voi sanoa miten se oikein kirjoitetaan.



Mä osasin itse lukea ja kirjoittaa kouluun mennessäni, eikä siitä mitään haittaa ollut. Päinvastoin, oli kivaa kun sai lukea kirjoja silloin kun muut opettelivat lukemaan. Ja läksyt oli helppoja kun osasi lukea kunnolla.



Enkä todellakaan ilkeillyt muille.

oppii sitten koulussa kyllä oikein kirjoitusta.



Meidän poika oppi lukemaan eskarissa. Koulussa on eriytettyä opetusta näille jotka lukee sujuvasti, lukee sanoja ja eivät tunne kirjaimia. Eli kahden ekaluokan oppilaat on jaettu osaamistason mukaan kolmeen ryhmään ja näissä ryhmissä sitte harjoittelevat lisää omalta tasoltaan.



Laskee myös sujuvasti ja sen kyllä kokee tylsäksi. Mutta rivi tolkulla numeron vääntämistä ei ole kenestäkään kivaa ;)

Sanoin opelle tästä, siihen oli vastaus että heillä on lisämateriaalia paljonkin, mutta poika ei saa tehtyä edes kirjan tehtäviä... ei kai ko ne on tylsiä ja ei kiinnosta.

tekee ikäväksi, sisällön tuottaminen on tärkeintä.

kisa ja kissa, palo ja pallo jne. ja miten se liittyy kirjoitusasuun.



Jos lasta kiinnostaa kirjoittaminen ja haluaa oma-aloitteisesti sitä tehdä, tue ihmeessä oppimista. Koulussa on kyllä muutakin puuhaa ja muille leuhkiminen ja lällättelly on huono tapa, oli sen aiheena kirjoittamisen osaaminen tai jalkapallotaidot.



Ainoa huono puoli aikaisin lukemaan oppimisessa on se, että lapsi bongailee asioita, joista hänen ei tarvitsisi vielä tietään mitään. Esimerkiksi iltalehtien lööpeistä tai Hesarin sarjakuvista... Nimim. 4-vuotiaana lukemaan oppineen mutsi.

Aika vaikeeta on kun konsonanteista puuttuu toinen.

Ap tilanteessa kyllä korjaisin virheitä.

Akkoset muuten äännettään erilailla kuin ennen (siis kauan sitten).

sanottiin eskarissa, että jos lapsella itsellään on halu oppia lukemaan ja kirjoittamaan, niin tottakai saa niitä opetella. Mä ite korjailin vähän välillä, en läheskään aina, koska lapsi oli niin innoissaan ja iloinen omasta tekemisestään. Nyt ekalla luokalla kysyy, että onko nyt oikein kirjoitettu. Nyt vasta korjataan, koska hän itekin sitä haluaa. Ei lapselta saa kieltää sellaisia asioita, joista hän on itse kiinnostunut! Meillä on ekaluokkalaisella niin fiksu ope, että hän keksii kyllä lisätehtäviä, jos nopeesti tekee. Meillä on lapsi saanut lisävihkoja jo ainakin matikassa.

Kirjoitteli pitkiä tarinoita, joissa kirjaimet oli välillä sikinsokin, niitä puuttui ja välillä oli liikaa mutta silti tarinasta sai jotenkin selvän. Joskus korjailtiin virheitä muttei mitenkään järjestelmällisesti. Koulussa oppi hienosti oikeinkirjoituksen.



Nyt sisko kouluttaa eskariveljeään, joka jo lukee ja on alkanut myös kirjoitella. Hän osaa opettaa niin kuin koulussa tehdään ja hyvin on alkanut mennä perille juuri nuo kaksoiskirjaimet ja muut.

tarhatätihän on selvästi kateellinen kun oma pirjopetteri ei osaa vielä.

Ja anna kirjoittaa mutta katso että tekee muutakin.

Poika osasi lukea ja kirjoittaa myös nelivuotiaana ja todellakin koulu meni huonosti kun osasi jo paljon ja oli tylsää. Mutta ei se tarkoita sitä että lapsellesi käy samoin.

Puolet ekaluokalle tulijoista saattaa osata lukea ja kirjoittaa. Ope muistelee vanhoja omia kouluaikojaan, jolloin ei otetty yhtään huomioon eri tahdissa olevia lapsia.



Virheiden korjaamisesta voisi joku opettaja tai muu ammattilainen antaa vinkkiä.

Ensinnäkin suurin osa lapsista osaa nykyään ekaluokalla lukea ja melkein puolet (näppituntumalta) myös kirjoittaa. Se ei ole mikään lesoilun aihe, joten älä ole huolissasi, ellei lapsesi ole jotenkin poikkeuksellisen ikävä luonne ;-) (ei varmaan ole)



Anna virheiden olla. Sinun ei tarvitse ottaa mitään kantaa lapsen kirjoituksiin muuta kuin "kiva kun näytit". Lapsesi ei tarvitse sitä ylimääräistä kehumista mikä osaamisesta tulee ja siitä voi olla haittaakin jos jossain vaiheessa tulee eteen jotain jonka omaksuminen ei sujukaan kovin helposti (tuntuu pahalta kun kehuja ei tulekaan entiseen malliin). Kehuminen voi siis olla moite salapuvussa, kun jostain aiheesta ei voikaan kehua mutta tapana on ollut kehua aina kun onnistuu.



Suhtaudu lapsen kirjoittelemiseen niinkuin hän leikkisi kirjoittamista. Menee melkein oikein, mutta leikissähän saakin mennä miten tahansa!



Kaksoiskonsonanttivirheet ovat hyvin tavallisia aloittelevilla kirjoittajilla, samoin sanojen yhteen kirjoittaminen ja kirjainten puuttumien pitkistä sanoista (loikataan loppuun). Ne korjaantuvat aikanaan sitten kun oikeasti "opetellaan", tai vaikka ei opeteltaisikaan niin luonnostaan pikkuhiljaa. Ei ole mitään tarvetta korjata virheitä vielä.