Uskomatonta miten ihminen unohtaa!

Etsin äsken läppärin uumenista yhtä vanhaa tekemääni raporttia. Tíesin sen olevan niissä kansioissa, jotka olen vuosia sitten koneen vaihdon yhteydessä siirtänyt sellaisenaan vanhalta koneeltä tälle uudelle (nyt jos vuosia vanhalle).



Löysin raportin, mutta löysin paljon muutakin. Mm. kirjoitukseni parisuhde- japerhehelvetin ajalta, yli 20 sivua tiukkaa tekstiä päiväkirjamaisesti. Aloin aikoinaan kirjoittaa tapahtumia ylös siksi, että mies kielsi kaiken jälkikäteen ja aloin jo hiljalleen epäillä omaa muistiani.



Eronnut olen vuosia vuosia sitten ja elän varsin tasapainoista ja onnellista elämää lasteni kanssa - ero oli ehkä elämäni paras päätös.



En ole noita tekstejä lukenut vuosiin, viimeinen merkintä oli eron jälkeen ja se oli täynnä helpotusta. Nyt kun luin vuosien tapahtumat niin olin järkyttynyt, niin paljon olen unohtanut/ halunnut unohtaa. Jessus missä helvetissä elin vuosia. Fyysisestä väkivallasta ei ollut kyse vaan elämästä jotenkin häiriintyneen vastuuttoman alkoholistin kanssa. Kuten aikoinaan perheneuvolan psykologi totesi "ihme että säilyit tasapainoisena ja selväjärkisenä".



Hyvät naiset jotka elätte perhehelvetissä: pelastakaa itsenne ja lapsenne, elämänne paranee varmasti!