Jos menet miehesi kanssa kahdestaan ravintolaan

Viimeksikin kun käytiin ravintolassa niin otti ihan päähän, kun ei ollut mitään puhuttavaa. Ei vaan osata jutella enää keskenämme muista kuin ihan arkisista käytännönasioista.

Käymme harvoin miehen kanssa kahdestaan ravintolassa. Viimeksi kun kävimme niin kokemus oli minulle kriisin paikka. Mies ei tehnyt mitään ylläpitääkseen keskustelua ja minun piti yrittää koko ajan. Mies oli kuin hänet olisi pakotettu mukaan. (Ehkä olikin.) Pelottaa ajatella mitä se kertoo meidän suhteesta.

vierii eteenpäin ja sivuille. Mutta meillä on tosi kivaa yleensä. Ehkä johtuu siitä että ollaan aina käyty syömässä ja leffassa ja ulkona. Ei ole ehtinyt syntyä taukoa ja vieraantumista.

Oliko ravintola erilainen kuin missä kävitte aikoinan? Ehkä miestäsi jännitti. Käykää seuraavan kerran tutun pariskunnan kanssa ja sitten kokeilette taas kahdestaan, jolloin puhuttavaa on kolmelle yhden sijaan. Sitten miehellesikin palautuu taas mieleen, miten vaimo voi olla kaverikin vaikka ollaan ulkona. Kyllä ne jutun aiheet taas palaavat!

ravintolassa emmekä oikeastaan missään muuallakaan.

Keskustelu hoidetaan huutamalla kotona sillä miehelläni on vaikea kuulovamma johon ei kuulokojekaan auta.

Me ollaan aina oltu kovia keskustelemaan ja sama tahti jatkuu. Jutellaan ihan mistä vaan: kirjoista, politiikasta, päivän tapahtumista, tunteista, matkoista, ruuista, ihmisistä, musiikista. Muistellaan menneitä ja suunnitellaan tulevia. Nauretaan ja ollaan vakavia.

Asumme eri kaupungeissa ja näemme parin viikon välein.

Me ollaan aina oltu kovia keskustelemaan ja sama tahti jatkuu. Jutellaan ihan mistä vaan: kirjoista, politiikasta, päivän tapahtumista, tunteista, matkoista, ruuista, ihmisistä, musiikista. Muistellaan menneitä ja suunnitellaan tulevia. Nauretaan ja ollaan vakavia.

Näin meilläkin. Paljon puhuttavaa ja ollaan tosi läheiset.

Me ollaan aina oltu kovia keskustelemaan ja sama tahti jatkuu. Jutellaan ihan mistä vaan: kirjoista, politiikasta, päivän tapahtumista, tunteista, matkoista, ruuista, ihmisistä, musiikista. Muistellaan menneitä ja suunnitellaan tulevia. Nauretaan ja ollaan vakavia.

aika harvinaista herkkua on päästä kahden kesken ravintolaan, joka kerta meillä on tosi mukavaa :)

niitä on. Usein huomaa, että arjessa ei ehdikään jutella niistä hankinnoista ja aikatauluista kunnolla. Saatetaan suunnitella monta kuukautta arkea eteenpäin. Sitten pitää juoruta kotikylän asiat ja päivitellä niitä hetki :) Myös viereisessä pöydässä istuva poliitikko pitää haukkua tai kehua hänen poistuttuaan. Jostain syystä meidän vieressä on aina joku Vapaavuori tai Tuomioja, aina :) Ja keskustelu jatkuu musiikista, vanhojen muistelusta ystävien vauvahaaveisiin. Tunteista puhutaan sit kotona.

keskusteltavaa enemmän ja vähemmän, riippuu ihan tilanteesta. Jos ollaan nälkäkuoleman partaalla, niin sitten kyllä keskitytään ensin ruokaan ja vasta sitten puhumiseen :)



Mistä puhutaan... Milloin mistäkin: leffoista, musiikista ja keikoista, työstä, unelmista, perheestä, tutuista ja sukulaisista, ajankohtaisista asioista...

Viimeksi oikein päättämällä päätettiin, että nyt ei puhuta lasten asioista. Niin eikö jo alkudrinkin jälkeen, mies pamauttanut, että milloinkas se nuorimmaisen uimakoulu alkaa ja onko se taas viikonloppuaamuisin...



Hauskaa oli silti. Mutta kun kumpikin sahataan eri aikaan lasten kanssa eri suunnilla, niin kiva kertoilla mitä juttuja kukainen heistä on tehnyt ja oppinut.

Esim. töistämme, lapsista, maailmanmenosta, ruuasta, mitä anopille synttärilahjaksi ...

On kyllä vähän surullista nähdä pariskuntia jotka istuvat tuppisuina koko illan. Poikkeuksena tietysti ne vastarakastuneet, jotka istuvat uppoutuneina toistensa silmiin :)

ja aina meillä on hauskaa! Tosin keskustelemme viikonloppuöisinkin paljon ja rakastellaan, sillä aamulla ei ole kiirusta nousta ylös, toisin kuin arkisin.

hirveetä vauhtia ja jää sitten odottamaan että mä syön. Todella ärsyttävää. Lukee iltalehden tmv tai räplää kännyään.

Mieluummin olen ystävieni kanssa ravintolassa. Mies ei vaan osaa jutella niitä näitä. Miehen mielestä ravintolassa on liian kallista.

En lukenut muiden vastauksia :D Jännä nähdä miten muut ovat vastanneet...

Yleensä läpi aterian. Välillä mies puhuu niin paljon, että joudun lopettamaan, että saan jotain sanottua väliin. Eli ongelma on päinvastainen kuin teillä. :)



Jos pari ei puhu ravintolassa mitään, niin ajattelen, että he ovat ujoja ja miettivät liikaa, että joku kuuntelee. Kannattaa valita paikka ensi kerralla niin, että teillä on kiva oma looshi, eikä mitään intiimiä pientä.

Nyt viim. puolen vuoden sisällä ollaan oltu pari kertaa kaksin ravintolassa ja leffassa. Jännitin ennakkoon, että vieläkö osataan olla kaksin ja nauttia siitä ajasta. Ja joo, kyllä me osattiin ja juteltavaa riitti.

aika harvoin semmoisissa oikeissa ravintoloissa, kun täällä ei oiken ole niitä. Pitsalla lähinnä tulee käytyä. Kyllä meillä yleensä on kaikenlaista puhuttavaa, niin siellä kuin kotonakin. TUolla huoltsikan Kotipitsassa - tiedän, kuulostaa hurjan romanttiselta - on yleensä sanomalehtiä, joten niitä tulee lueskeltua lättyä odottaessa ja usein sitten keskusteltua kaikista ajankohtaisista aiheista. Kyllä me jutellaan paljon. Mieskin on alkanut puhua enemmän, jossain vaiheessa ei ollut niin innokas keskustelemaan.

Aika hiljaa ollaan. Eikö meillä ole enää puhuttavaa? Jotenkin tuntuu, että ollaan vieraannuttu toisistamme... Aina kiire arjessa eikä juurikaan ehditä puhella yhdessä ja sitten, kun siihen on aikaa niin tulee tyhjyys. Ei mitään asiaa tai aihetta? Outoa? Mies myös tosiaan alkaa sitten räplätä puhelintaan ja siellä nettiä. Kaipa hänellä on paljon työasiatkin mielessä. Tai siltä kuulostaa.

onnekseni että kaikki pariskunnat istuivat suht nuivan näköisinä syömässä. Ei näkynyt yhtään näitä iloisesti keskusteleviä pariskuntia, ei ainoatakaan. Hmm. Onx tää taas näitä "mun lapsi oppi uimaan kilsan jo 2 veenä"?

Olimme syömässä iltapäivällä. Ehkäpä näitä juttelevia pariskuntia tapaa sitten iltamyöhään kun ovat "pienissä häissä" ja puhuvat kilpaa toistensa kanssa. Mene ja tiedä.