Jos menet miehesi kanssa kahdestaan ravintolaan

Meille on tullut tavaksi mennä mieheni kanssa kahdestaan ulos syömään lauantaisin, yleensä se on lounas, harvemmin illallinen. Lauantainen lounas on yksi viikon kohokohdista, on mukavaa, kun ehdimme istua alas juttelemaan, nauttimaan rauhassa hyvästä ruoasta ja viinistä. Vaidamme paikkaa lähes joka viikko, koska haluamme kokeilla uusia ravintoloita, ja keskustelun aiheetkin monesti liittyvät ruokaan ja viineihin. Joskus on hauskaa pistää parhaat päälle ja mennä syömään gourmet ruokaa, joskus menemme rennosti pizzalle.

onnekseni että kaikki pariskunnat istuivat suht nuivan näköisinä syömässä. Ei näkynyt yhtään näitä iloisesti keskusteleviä pariskuntia, ei ainoatakaan. Hmm. Onx tää taas näitä "mun lapsi oppi uimaan kilsan jo 2 veenä"? Olimme syömässä iltapäivällä. Ehkäpä näitä juttelevia pariskuntia tapaa sitten iltamyöhään kun ovat "pienissä häissä" ja puhuvat kilpaa toistensa kanssa. Mene ja tiedä.

Sellaiset peristeiset ravintola-illat rajoittuvat suomessa aika lailla isoihin kaupunkeihin, koska kuten joku kirjoittikin pienissä paikoissa ei ole paikkoja minne mennä, paitsi niitä pizzerioita. En siis halua korostaa taa helsinkia, mutta täällä näkee iltaisin hyvin paljon juttelevia pariskuntia. Ja myös vanhempia sellaisia, mikä on aina niin mukavaa, että ihmiset viihtyvät yhdessä, juttelevat, miettivät mikä viini sopisi ruokaan ja muuta, vaikka ikää on jo yli 50. Tosin sellainen usein ulkona syöminen liittyy myös siihen että on varaa käytä. Kunnon illallinen maksaa kuitenkin yli 150e illalta, joten siksikin ikäjakauma menee yli 30 puolelle. Mutta pääkaupunkiseudulla ruokaravintoloissa on hyvin paljon iltaa viettäviä pariskuntia, ja keskustelua syntyy hyvin eurooppalaiseen malliin. Ei mun mielestä ollut tällaista vielä 15 vuotta sitten.

Me ollaan aina oltu kovia keskustelemaan ja sama tahti jatkuu. Jutellaan ihan mistä vaan: kirjoista, politiikasta, päivän tapahtumista, tunteista, matkoista, ruuista, ihmisistä, musiikista. Muistellaan menneitä ja suunnitellaan tulevia. Nauretaan ja ollaan vakavia.

Näin meilläkin. Paljon puhuttavaa ja ollaan tosi läheiset.

Keskustellaan toki kotonakin, mutta muksujen kanssa aiheet vähän erilaiset:)

Mies vetää viiniä ja olutta minkä pystyy koko ruuan ajan. Ei siinä ehdi juttelemaan mistään. Minua ei edes enää harmita ettemme edes pääse usein mihinkään.