melkein 2 v taapero eroon tissistä, apua...
tytär 22 kk, tosi sosiaalinen, avoin, tykkää leikkiä muiden kanssa, tervehtii kaikkia, ei pelkää oikeastaan mitään... mutta nukahtaa edelleen vain tissille, kaaduttuaan tai loukattuaan ei juuri itke mut sopertaa TISSI, TISSI... syntymästään lähtien ollut tällainen. Neuvolalääkäri sanoi et hienosti kehittynyt tyttö, ja jatka reippaasti imetystä jos vain jaksan ja "ole ylpeä et vielä imetät", niinhän ne WHO ja Unicef taitaa suositellakin kaksivuotiaaksi. Musta vain tuntuu ettei tää lopu IKINÄ... vaikka lapsen takia kyllä jaksaisin, os tuntuu olevan hänelle se tärkeä juttu, mut sosiaaliset paineet alkaa olla melkoiset. Miehen kaverit ja omat kaverit ja tuntemattomat katsoo TOSI pitkään ja kommentoi (kaupungilla, bussissa ym) et VIELÄKÖ - varsinkin kun lapseni on ikäisekseen pitkä,...Yritin lopettaa ja kaverit varoitteli et pari päivää voi olla "itkuinen"... mut lapseni oli HYSTEERINEN, ei siis itkenyt vaan vapisi ja tuli lähelle ja sanoi hiljaa kyynelet silmissä mamma, mamma, anna tissi anna. Eikä nukahtanut millään, kunnes hellyin... Lääkäri sanoi et yleensä "tavallista älykkäämmät" tai "empaattisemmat" lapset on tällaisia. No empaattinen ainakin on, ja alle 2-vuotiaana tekee yli 3-v tarkoitettuja palapelejä ym, mut kun kaikki lapset on erilaisia.... kysymys on: miten parhaiten selviän tilanteesta niin ettei lapseni loukkaannu, ja ettei minua jatkuvasti solvata joka puolella?
Kommentit (7)
puhuu ja kavelee ja roikkuu tississa. Kylla se vaan on aika irvokasta.
laastarit rinnsnpäihin js selitä tytölle ett' äidin rinnat pipit, ei voi imeä ?
puhuu ja kavelee ja roikkuu tississa. Kylla se vaan on aika irvokasta.
jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, niin voi pitää ne mölyt mahassaan.
Ap:lle sanoisin, että tuon ikäisen lapsen kanssa voisi yrittää neuvotella siitä, että rintaa saa vain kotona, jos kokonaan tissistä irrottaminen tuntuu liian rankalta, ja nimenomaan ne julkisesti/puolijulkisesti imettämiset sinua itseäsi häiritsevät, etkä välttämättä halua kokonaan lopettaa imetystä. Meillä 2-vuotiaana rinnalta vieroittunut tyttö oppi hyvin nopeasti n. 1,5-vuotiaana ymmärtämään sem, että rintaa saa sitten kotona. Itsekään en halunnut julkisesti imettää enää tuon ikäistä siksi, että en halunnut lapsen kuulevan kauhistelevia ja ihmetteleviä kommentteja imetyksestä, joka meille kuitenkin oli tietysti ihan normaali ja luonnollinen asia.
vähän aikaa, olen huomannut lapselle tulevan vaiheita, jolloin tuollaiset luopumiset ovat helpompia ja sitten taas niitä aikoja kun ovat vaikeampia.
Itsekin imetin lapseni parivuotiaaksi ja ihmettelin miten saan lapsen ikinä irti. Sitten vain eräänä päivänä tuli sellainen olo, että nyt riittää ja jotenkin lapsi ei tuntunut enää olevan ihan yhtä riippuvainen tissistä. Lapsi kyseli parina päivänä tissin perään muutaman kerran, mutta muuten se oli melkeinpä siinä. Ei mitään isoja huutoja tms. Oli varmaan hyvä vaihe lopettaa ja luulen, että vaisto kertoi, milloin oli hyvä hetki, kun yhtäkkiä itsestäkään ei tuntunut mitenkään vaikealta. Mulla ainakin oli jonkinlainen symbioosi lapsen kanssa: Tuntui pahalta tehdä asioita, jotka lapsesta tuntuivat pahalta, ja kääntäen, tuli sellainen olo, että nyt ei huvita imettää, kun lapsikin oli valmis luopumaan.
Itse ehkä odottaisin jonkun aikaa ja katsoisin tuleeko vaihe jolloin lapsi ei ole niin rinnan perään.
Mieti kuitenkin mikä sinulla on päällimmäinen syy imetyksen lopettamiseen, se että itse haluat vai että lähiympäristö haluaa. Jos itse haluat jatkaa niin anna mennä vaan, anna lähipiirin kauhistella. Ainahan ihmiset jostain vaahtoaa ja kauhistelee, miksei sitten imetystä:/
Jos taas haluat itse lopettaa, niin sinä olet se aikuinen joka tekee päätöksen ja sinä olet se aikuinen jonka pitää kestää lapsen paha mieli. Pahinta mitä voit tehdä, on ensin kieltää ja sitten kuitenkin heltyä. Maailma on pullollaan lapsia jotka on opetettu siihen että kun tarpeeksi kinuaa, saa tahtonsa läpi.
Ulkopuolisten mielipiteistähän ei pitäisi kauheasti välittää, sillä imetys on lapselle hyväksi, vaikkei se välttämättömyys enää olekaan.
Itse lopetin kun lapsi oli 14 kk, koska olin itse ihan puhki. Sen jälkeen lapsen rauhoituskeinoksi muodostui se, että hän sivelee vatsaani. Teki niin jo imetyksen aikana. Eli aina ennen nukkumaanmenoa silitellään, ja joskus jos on paha mieli tms.
Jos kuitenkin päätät lopettaa imetyksen, pidä päätöksestäsi kiinni. Lapsesi myös ymmärtää, jos sanot, että se loppuu pian. Kannattaa siis puheissa valmentaa ja ennakoida. "Tänään vielä syödään, huomenna ei enää. Tms"
tänään juodaan vielä maitoa, mutta huomenna kun täytät 1,5 vuotta, olet jo iso poika ja isot pojat eivät enää juo tissistä. Huutohan siitä tuli seuraavana iltana (ja sitä seuraavana:), mutta poika tajusi asian muutamassa päivässä. Vieläkin (2-vuotiaana) tykkää työntää kätensä mun rintaan nukahtaessaan, joten jotain turvaa se rinta hänelle edustaa. Munkin imetystä kommentoitiin kyllä ahkerasta ja epäystävällisesti (me vielä asumme maassa missä useat naiset eivät täysimetä ollenkaan), mutta jotenkin onnistuin kuitenkin säilyttämään oman mielipiteeni ja vakuuttamaan itrseni että se mitä teen on ihan ok.