Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa negatiivisten ihmisten seuraa?
02.08.2011 |
Kyseessä on pariskunta, jolla on AINA kaikki asiat huonosti. Heidän elämänsä kuulostaa olevan pelkkiä epäonnistumisia, joita muut ihmiset aiheutavat. Lisäksi tähän negatiivisuuteen kuuluu muiden herjaaminen. Jos jollain menee liian hyvin, varsinkin mies saattaa sivaltaa vyön alle todella ilkeästi. Nämä kommentit verhotaan huumoriksi, mutta ovat oikeasti todella ikäviä.
Heidän seurassaan on todella raskas olla, mutta heidän kanssaan on välillä pakko olla tekemisissä. Usein kohtaamiset aiheuttavat mielipahaa pitkäksi aikaa.
Onko kellään hyviä vinkkejä tällaisten ihmisten kohtaamiseen vai onko vain kestettävä? Vertaistukikin riittää :)
Kommentit (25)
Koska sehän syö teidän omia voimavaroja ja pilaa teidän hyvän olonne?
Eli miksi olisi pakko olla tekemisissä?
Mulla oli miehen sisaruksen juuri tuollaisia, en todellakaan halunnut olla tekemisissä ja mieskin huomasi, millaisia ovat. Oli kasvanut siinä ympäristössä, joten ei aluksi tajunnut sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valitettavasti. Jos ihmiset ovat noin pahoja energia ja tunnesyöppöjä, et tule kestämään ehkä koskaan.
Ja onko mikään tilanne niin pakollinen, että on pakko olla sellaisten ihmisten kanssa, joista tulee vain paha olo?
Minä olen tehnyt radikaalisti ja lopettanut yhteydenpidon pariin vanhaan "kaveriin" kun en kertakaikkiaan saanut mitään positiivista itselleni. Aina vain tuli olo sylkykuppina olemisesta.
Mieti kannattaako itsestään uhrata palasta turhaan, kun voit ajan käyttää toisellakin tavoin.
ihmisellä ei ole pakkoja.
Voimia!!
Olen myös tosi tosi kyllästynyt vastaavaan pariskuntaan, ja olemme kaiken lisäksi ajautuneet tilanteeseen, että tapaamme melko paljon. Suhteemme on sellainen, että olisi hyvin hankalaa katkaista välit kokonaan, en tiedä miten sen tekisin. En todella jaksaisi sitä negatiivisuutta, ja sitä että aina aina ihan aina on kaikki päin peetä, aina riidellään, jatkuva jäätävä tunnelma avointen konfliktien ihanaksi vastapainoksi jne. Muita arvostellaan myös koko ajan. Olen ihan hajalla nykyään näiden tapaamisten jälkeen, ja oma mieleni mustuu ihan täysin usein pitkäksi aikaa. Sinänsä se negatiivisuus ei välttämättä edes kohdistu itseeni, mutta jos on vietettävä esim. viikonloppu ko. seurassa niin todella pitkälle seuraavaan viikkoon se ahdistus seuraa mukana. Ihan karmeaa.
Sen sijaan että kiillotat omaa erinomaisuuttasi täällä (sinähän et ole koskaan juorunnut tms )
Kysyisit pariskunnalta miksi käyttäytyvät noin? Varmasti jäävät asiaa miettimään..ja jos eivät niin silloin tiedät,että pistätä välit poikki.
Minulla on raskas elämäntilanne, sairas lapsi jne..ja kun henkinen kärsimys,pelko,väsymys, jo lapsen vuoksi on todella suuri ärsyttää todella ne täydelliset kotiäidit, joilla talot, autot,parisuhdeaikaa,lomat ym. ja saatan purkaa pahaa oloa vittuilemalla.
En tee sitä tahallani, ja tiedän tekeväni väärin..mutta välillä haluan herättää nämä pikku mammat omasta kuplasta ajattelemaan miten onnekkaita ovat ja kuinka rankkaa on kuunnella niitä valituksia milloin siivouksesta tms. kun itsellä elämä hakkaa päin koko ajan...kun itse toivoisi elämän suurimman ongelman olevan tyyliin -pääsenkö shoppaan jos mies menee 5h töihin-
Vaikea elämäntilanne voi toki kyynistää, ja hyvä että sinäkin olet huomannut miten olet alkanut kohdella muita. Ehkä hekin puolestaan havahtuvat ojentamaan auttavaa kättä ja arvostamaan sitä, että heillä on asiat kuitenkin aika hyvin. Toivottavasti teillä vaikeat ajat pian helpottavat.
Omassa tapauksessani ei ole kuitenkaan kyse siitä, että akuutin kriisitilanteen keskellä menisin itse hypettämään toisille onneani ja suitsuttamaan jollain shoppailuillani keskelle toisten katastrofia. Kyllä he vaan ovat ylipäänsä negatiivisimpia ihmisiä, joita olen ikinä tavannut. Samaa menoa se on aina ollut, vuosikaudet. Se todella syö ja myrkyttää muitakin ympärillä.
T. nr 5
Sen sijaan että kiillotat omaa erinomaisuuttasi täällä (sinähän et ole koskaan juorunnut tms ) Kysyisit pariskunnalta miksi käyttäytyvät noin? Varmasti jäävät asiaa miettimään..ja jos eivät niin silloin tiedät,että pistätä välit poikki. Minulla on raskas elämäntilanne, sairas lapsi jne..ja kun henkinen kärsimys,pelko,väsymys, jo lapsen vuoksi on todella suuri ärsyttää todella ne täydelliset kotiäidit, joilla talot, autot,parisuhdeaikaa,lomat ym. ja saatan purkaa pahaa oloa vittuilemalla. En tee sitä tahallani, ja tiedän tekeväni väärin..mutta välillä haluan herättää nämä pikku mammat omasta kuplasta ajattelemaan miten onnekkaita ovat ja kuinka rankkaa on kuunnella niitä valituksia milloin siivouksesta tms. kun itsellä elämä hakkaa päin koko ajan...kun itse toivoisi elämän suurimman ongelman olevan tyyliin -pääsenkö shoppaan jos mies menee 5h töihin-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen sijaan että kiillotat omaa erinomaisuuttasi täällä (sinähän et ole koskaan juorunnut tms )
Kysyisit pariskunnalta miksi käyttäytyvät noin? Varmasti jäävät asiaa miettimään..ja jos eivät niin silloin tiedät,että pistätä välit poikki.
Minulla on raskas elämäntilanne, sairas lapsi jne..ja kun henkinen kärsimys,pelko,väsymys, jo lapsen vuoksi on todella suuri ärsyttää todella ne täydelliset kotiäidit, joilla talot, autot,parisuhdeaikaa,lomat ym. ja saatan purkaa pahaa oloa vittuilemalla.
En tee sitä tahallani, ja tiedän tekeväni väärin..mutta välillä haluan herättää nämä pikku mammat omasta kuplasta ajattelemaan miten onnekkaita ovat ja kuinka rankkaa on kuunnella niitä valituksia milloin siivouksesta tms. kun itsellä elämä hakkaa päin koko ajan...kun itse toivoisi elämän suurimman ongelman olevan tyyliin -pääsenkö shoppaan jos mies menee 5h töihin-
Tuoko se vittuilu sinulle jonkun tyytyväisyyden tunteen?
Tai siis se "herättely" kuten asian ilmaisit?
Eikö ole tullut mieleen että ne "täydelliset kotiäidit" eivät halua kertoa sinulle niitä ongelmiaan koska luulevat että alat aukoa päätäsi heille niistä "oikeista" ongelmista.
Tai että juurikin tilanteesi takia he eivät kerro niistä ongelmista koska eivät halua kuormittaa sinua lisää?
Vai haluaisitko kuulla sitten niitä oikeita ongelmia oman tilanteesi lisäksi?
Mun mielestä mikään tilanne ei oikeuta vittuilemaan toiselle ihmiselle. Ja kyllä, mulla on omaa kokemusta asiaan. Toinen lapsistani on tälläkin hetkellä sairaalassa leukemiahoidoissa ja elinennuste on korkeintaan vuoden. Kuopus taas oireilee henkisesti sairaan lapsen takia, on masentunut, jne vaikka teemme kaikkemme että hänen olisi helpompaa kestää sisarensa tilanne. Kuopus saa siis paljon huomiota, eikä missään nimessä jää yksin tunteidensa kanssa. Käydään koko perhe lisäksi terapiassa.
Itse olen tällä hetkellä työkyvytön ja rahat ovat tiukilla.
Mutta silti, en ala vittuilemaan niille joilla on asiat päällisin puolin paremmin. En, koska se vittuilu ei auta minua eikä varsinkaan sitä kenelle sitä tekisin.
Kuten itsekin sanoit, ei se vittuilu tuo sinullekaan hyvää mieltä tai helpota sitä pahaa oloa, vaan ilmeisesti pahentaa sitä.
Sanon nämä kaikella rakkaudella ja tiedän että raskaina aikoina on vaikeaa kestää toisten onni, mutta muista sekin että kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
Ei minunkaan tuttavani uskalla minulle siivousta kummemmasta valittaa, koska (ovat myöntäneet) että eivät halua kuormittaa minua omilla ongelmillaan.
Ja voithan sinä aina sanoa ihan suoraan, ilman sarvia, että anteeksi mutta en jaksa kuunnella siivousongelmaasi tai lomamatkastasi, kun on tälläistä ja tälläistä. Jos ne ovat oikeita ystäviä tai yhtään empaattisia he tajuavat lopettaa niistä asioista kertomisen.
Ja hänhän ei omaa vittumaisuuttaan myönnä, vaan väittää olevansa huumormiehiä.
Mänteintä on se, että haukkuvat myös omia lapsiaan - eli tietää, että kun on ovi takana sulkeutunut, kielet alkaa kalkattaa pitkin sukua. Sitä molemmilla riittää kahdeksan sisaruksen verran.
Ja itseään ei kyllä tunnista enää niistä jutuista, joita sitten kuuluu, kun pahansuopa juoru on vähän aikaa siinä viidakkoverkostossa kiertänyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja hänhän ei omaa vittumaisuuttaan myönnä, vaan väittää olevansa huumormiehiä.
Mänteintä on se, että haukkuvat myös omia lapsiaan - eli tietää, että kun on ovi takana sulkeutunut, kielet alkaa kalkattaa pitkin sukua. Sitä molemmilla riittää kahdeksan sisaruksen verran.
Hetken aikaa jo luulin, että puhut minun appivanhemmistani! Niin tutulta kuulosti. Eli kyse on siis heistä.
Olemme kyllä huomauttaneet suoraan ja epäsuoraan, mutta kyse on kuulema huumorista! Nyt ajan myötä on tullut selväksi etteivät he ymmärrä loukkaavansa. En haluaisi välejäkään laittaa poikki, ovathan he kuitenkin lastemme isovanhemmat. Salaa toivoin saavani jonkin poppakonstin selville, jotta tilanteesta selviäisi :)
Tuosta negatiivisuudesta vielä. En koe kiillottavani sädekehääni. Meillä on ihan omiakin ongelmia, jonka vuoksi tarvitsemme itse joka ikisen positiivisuuden hippusenkin. Miehen vanhemmat nyt vievät sen vähäisenkin positiivisen energian.
ap
Ei tarvitse olla tekemisissä, se kun jo kirjoitat siitä tänne osoittaa että jaksmiskynnys on ylitetty. Kokemuksella: Lopeta tapaaminen, mikään ei maailmassa ole pakko, kuin kuolla ja maksaa veroja, ei edes omien sisarusten tapaaminen ole pakollista, vaikka siltä saattaa velvollisuuden tuntoisena tuntua: Eipä heitä kiinnosta mitä myrkkyä he ympärilleen levittävät. Miksi sinun tarvitsee heitä kuunnella? Lopetin kaksi vuotta sitten kaiken yhteyden pidon siskooni (narsisiti) ja kas kummaa olen voinut sen jälkeen paremmin kuin koskaan elämässäni. Älä siis ole turhaa velvollisuudentuntoinen, oman jaksamisen uhalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
auttaa varmaan jos itse tekee huomioita ajatuskaavoista ja miten kehnosti se toimii. Älä päästä itseäsi tunnetasolla juttuihin vaan tarkkaile miten he asioita käsittelevät.
Ainahan voi tehdä tarkentavia lisäkysymyksiä ja voi seurata miten he selittävät itsensä syvemmälle suohoin huomaamatta sitä itse.
Raskasta tuollaisten ihmisten seura on, sille ei voi mitään.
eihän sinulle jää enää jäljelle energiaa,jolla jaksaisit. Tiedät, että sinun pitää minimoida yhteydenpito. Ja yritä miettiä keino,jolla opit maadoittamaan itsesi, jottei he imisi sinusta energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
he tuntevat itsensä huonommaksi kuin muut. Siksi he ovat kasvattaneet itselleen "piikit" ja hyökkäävät niitä vastaan jotka saavat tuntemaan olon huonoksi. Ongelma tässä ajattelussa vaan on se, että huono olo on itsessä eikä minkään ulkopuolisen aiheuttamaa.
He vaan eivät pysty parempaan, se on surullista.
kysellyt mistä se on, kysellyt heidän ensitapaamisestaan tms hyvistä asioista.
Oma tätini on sellainen, että jutut lipsahtavat todella herkästi negatiivisen puolelle, mutta kun juttujen suuntaa muuttaa lisäkysymyksillä positiivisten muistojen puolelle, juttuhetket voivat olla ihan kestettäviä.
Näitä ihmisiä ei ole koskaan kehuttu, he eivät ole koskaan saaneet positiivista palautetta, joten kuva omasta itsestä on hyvin synkkä. Pienikin positiivinen kommentti esim ryhdistä, vaatekappaleeesta, hiusmallista tai tarjottavasta kahvileivästä saattaa upota hyvinkin kiitolliseen kohteeseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä omassa kodissa pienessä piirissä heille on syntynyt tuollainen oma sisäpiirin huumorintaju. Ja samalla on hämärtynyt käsitys siitä mikä oikeasti on huumoria ja mikä ei. He eivät siellä omissa ympyröissään enää edes tajua, ettei se, mitä he kutsuvat huumoriksi, ole sitä.
He siis oikeasti kuvittelevat olevansa humoristisia. Mutta ulkopuolelta katsottuna he ovat vain naurettavia.
minun exäni, vauvani isä, on tuollainen. joudun tapaamaan siis häntä lapsen takia. joka kerta on henkisesti yhtä rankka. parhaat selvitymiskeinot minulla on 1.älä anna huomiota ollenkaan negatiivisille sanoille/ilmapiirille, tee omia juttujasi välittämättä hänen negatiivisuudestaan 2.pidä omat rajasi tiukasti, kohtele kuin n.2 vuotiasta uhmaikäistä 'noin ei saa tehdä minulle' ja mene pois tilanteesta. älä reagoi, suutu, tai ainakaan kosta pilkkaa/vittuilua/ivaa. jos valittavat älä kuuntele, vaan yritä löytää empatiaa heitä kohtaan, mieti kuinka vaikea elämä heillä on. älä ota itseesi, he ovat kaikille tuollaisia. pidä mahd. vähän yhteyttä, pidä yhteyttä vain omasta päätöksestäsi.
- jos tulee kyläilykutsu/-pyyntö- ole varattu, ole matkilla tai elokuvissa tai "asioilla"- ei ole valehteklemista, jos ei ole aikaa vieraille
- meidänkin tuttu perhe kutsutti itsensä kylään ja se loppui, kun pyysien heitä lastenhoitajaksi
- jos tulee kyläilykutsu/-pyyntö- ole varattu, ole matkilla tai elokuvissa tai "asioilla"- ei ole valehteklemista, jos ei ole aikaa vieraille
- meidänkin tuttu perhe kutsutti itsensä kylään ja se loppui, kun pyysien heitä lastenhoitajaksi
minun exäni, vauvani isä, on tuollainen. joudun tapaamaan siis häntä lapsen takia. joka kerta on henkisesti yhtä rankka. parhaat selvitymiskeinot minulla on 1.älä anna huomiota ollenkaan negatiivisille sanoille/ilmapiirille, tee omia juttujasi välittämättä hänen negatiivisuudestaan 2.pidä omat rajasi tiukasti, kohtele kuin n.2 vuotiasta uhmaikäistä 'noin ei saa tehdä minulle' ja mene pois tilanteesta. älä reagoi, suutu, tai ainakaan kosta pilkkaa/vittuilua/ivaa. jos valittavat älä kuuntele, vaan yritä löytää empatiaa heitä kohtaan, mieti kuinka vaikea elämä heillä on. älä ota itseesi, he ovat kaikille tuollaisia. pidä mahd. vähän yhteyttä, pidä yhteyttä vain omasta päätöksestäsi.
Itse voin onneks valita kenen seurassa aikaani vietän. Mielialat tarttuvat ja valitsenkin mieluiten seuraa josta tulee hyvä olo ja hyvää energiaa. Kaikilla on joskus murheita ja on ok purkaa niitä, mutta muiden negatiivinen elämänasenne vie liikaa omaa energiaani.
Mulla on itsellä ollut todella rankkoja vaiheita elämässä ja sitä suuremmalla syyllä haluan löytää iloa pienistäkin asioista ja keskittyä hyvään. Onneksi mieheni on samanlainen ja ystävät voin valita itse. Sukulaisia ei voi valita, mutta voin päättää paljonko heidän kanssaan vietän aikaa.
mutta jos on pakko välillä nähdä niin sitten pitää keksiä jotain selviytymiskeinoja. Voisiko muita herjatessa kysyä suoraan: mikä saa sinut sanomaan noin?