Miten jaksaa negatiivisten ihmisten seuraa?
Kyseessä on pariskunta, jolla on AINA kaikki asiat huonosti. Heidän elämänsä kuulostaa olevan pelkkiä epäonnistumisia, joita muut ihmiset aiheutavat. Lisäksi tähän negatiivisuuteen kuuluu muiden herjaaminen. Jos jollain menee liian hyvin, varsinkin mies saattaa sivaltaa vyön alle todella ilkeästi. Nämä kommentit verhotaan huumoriksi, mutta ovat oikeasti todella ikäviä.
Heidän seurassaan on todella raskas olla, mutta heidän kanssaan on välillä pakko olla tekemisissä. Usein kohtaamiset aiheuttavat mielipahaa pitkäksi aikaa.
Onko kellään hyviä vinkkejä tällaisten ihmisten kohtaamiseen vai onko vain kestettävä? Vertaistukikin riittää :)
Kommentit (25)
oli tämä vanhempi tai lapsi.
Minusta hedelmällisintä on keskustella asioista, niin oppii ymmärtämään toista.
Itse koitan verhota synkkiin pilviinkin kiiltäviä reunuksia ja tiedän ettei kaikki ymmärrä minua.
Olen hyvin tunteellinen ihminen ja omia pelkoja voi värjätä jotenkin, koitan löytää ongelmiinkin ratkaisuja tai ymmärtää asioita muidenkin kuin itseni kantilta. Siis jos en jotain ymmärrä, mitä en itse tekisi niin koitan sen ymmärtää ja silloin saatan heittää jonkun toisen näkökulman jota ihminen kenties ajatellut kuin että tuomitsen hänet.Minusta kaikkien ei kuulu toimia kuten minun tai tehdä asioita kuten minä teen. Jokanen elää omaa elämäänsä mutta minusta on mukava että koitan ymmärtää kuin jättää asiat vaan siihen että sanon vaan etten ymmärrä. Koitan ymmärtää muita ja se on kai heikkous.
Kerro minulle miten käyttäydyt jos ollaan kahvilla: sinä ja minä ja puhutaan jostain ikävästä asiasta ja murjasen siitä kehnon vitsin?
Kai sä naurat ja osoitat minulle että hyväksyt juttuni?
Oletko koskaan ajatellut että minulla saattaa olla vaikea ymmärtää sinua, ihan sillä että et päästä lähelle? Miten sinuun tutustuu jos et jaa mielipiteitäsi?
Sä olet sellanen selkäänpuukottaja joka kuuntelee väsymykseen saakka ja sitten joskus sanoo takasin todella pahasti kun ei enää jaksa enempää, onko se parempi?
loistava ote tällaisen neg ihmisen puolustuspuheesta. ottakaa esimerkiksi.
En jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta ja muiden haukkumista. Minullakin on ollut vaikeaa ja on usein edelleen, mutta ei tulisi mieleenikään purkaa sitä muihin.
nämä tyypit useinkin ovat niitä joilla ei todellisuudessa ole vaikeuksia. he vaan tekevät niitä kaikesta.
minulla kokemusta sisaresta joka on tosi karmiva jos haluan oman mielen pahentaa menee kyläilemää seurava päiväkin täysin pilalla joten käyn tosi harvoin kaikki asiat päin peetä vaikka saa kaiken mitä haluaa.
oli tämä vanhempi tai lapsi.
Minusta hedelmällisintä on keskustella asioista, niin oppii ymmärtämään toista.
Itse koitan verhota synkkiin pilviinkin kiiltäviä reunuksia ja tiedän ettei kaikki ymmärrä minua.
Olen hyvin tunteellinen ihminen ja omia pelkoja voi värjätä jotenkin, koitan löytää ongelmiinkin ratkaisuja tai ymmärtää asioita muidenkin kuin itseni kantilta. Siis jos en jotain ymmärrä, mitä en itse tekisi niin koitan sen ymmärtää ja silloin saatan heittää jonkun toisen näkökulman jota ihminen kenties ajatellut kuin että tuomitsen hänet.
Minusta kaikkien ei kuulu toimia kuten minun tai tehdä asioita kuten minä teen. Jokanen elää omaa elämäänsä mutta minusta on mukava että koitan ymmärtää kuin jättää asiat vaan siihen että sanon vaan etten ymmärrä. Koitan ymmärtää muita ja se on kai heikkous.
Kerro minulle miten käyttäydyt jos ollaan kahvilla: sinä ja minä ja puhutaan jostain ikävästä asiasta ja murjasen siitä kehnon vitsin?
Kai sä naurat ja osoitat minulle että hyväksyt juttuni?
Oletko koskaan ajatellut että minulla saattaa olla vaikea ymmärtää sinua, ihan sillä että et päästä lähelle? Miten sinuun tutustuu jos et jaa mielipiteitäsi?
Sä olet sellanen selkäänpuukottaja joka kuuntelee väsymykseen saakka ja sitten joskus sanoo takasin todella pahasti kun ei enää jaksa enempää, onko se parempi?