Lue keskustelun säännöt.
Ottaa päähän kun mies ei ymmärrä raskauden tuomia harmeja
12.09.2011 |
Ja mä oon kaikenlisäks voinnu nyt ekat 22 viikkoa superhyvin!! (ei pahonivointeja, väsymystä, tms) Mulla on kuitenkin välillä liitoskipuja, ja pakko olla maate kun koskee niin kovin. Ja silloin en halua et muhun kosketaan. Saatan tiuskaista et älä koske ku minuun sattuu.
Tai töissä selkä saa kyytiä kun on seisomatyö, kahdeksan tuntia putkeen ilman taukoja ja kun vihdoin pääsen kotiin ja ISTUMAAN, selkää huutaa jo hallelujaa, saati sitten jalat.
Nyt minulla on sitten alkanut kädet ja jalat puutumaan aamuyöstä ja en saa enää nukuttua ja mainitsen siitäkin että kuin väsyttää kun ei saa nukuttua.
Miehen mukaan valitan kokoajan. Voihan se olla, mutta kysyn häneltä joka kerta että monta kertaa hän on ollut raskaana ja hän vastaa pilke silmäkulmassa että kaksi. Samaan hengenvetoon kuitenkin muistuttaa ah-niin-ihanasta-äidistään, joka synnytti kuopuksensa (mies oli silloin 24v) nelikymppisenä, ja ei ikinä valittanut mistään ja raskaudestaankin hän ilmoitti perheelle vasta vk 22 kun riskialttiissa raskaudessa halus käydä ensin rakenneultran.
Joskus olo tuntuu tosi surulliselta kun mies ei ehkä edes halua yrittää ymmärtää, vaan pitää raskautta tekosyynä että aina en jaksa lähteä työpäivän päätteeksi lenkille tai en jaksa sänkypuuhia. Se sukkapuikko alapäässä poikittain on tosi kiva fiilis et sinne alas haluaa myös jotain muuta D;
Äh, halusin nyt sitten vaan tännekin tulla valittaa. Ja kysyä MITEN VASTATA TOLLASELLE VIKURILLE et kuin paljon välillä oikeesti voikaan sattua niin pieni tuolla masussa?
Kommentit (5)
tosi paljon kaikista raskausvaivoista, se helpottaa. Ei se silti varmaan niitä oikein ymmärrä. Sanon aina kyllä heti, jos en pysty jotain tekemään, ja mies kyllä auttaa mua aina pyydettäessä.
Komppaan kakkosen viimeistä lausetta! En mäkään tajunnut, miten avuton sitä voi kaikkine vaivoineen olla ennen kuin itse tulin raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se vähän on että monet miehet ja lapsettomat naisetkin (niin ja itse asiassa monet synnyttäneetkin naiset) on ihan pihalla näistä jutuista. Eikä asiaa yhtään auta se, että jokainen raskaus on niin erilainen ettei naisia voi edes verrata toisiinsa.
Mäkin olin osan raskausajasta ihan tolkuttoman väsynyt ja mies nurisi laiskuudesta ja vaikka mistä. En varmaan pariin kuukauteen tehnyt muuta kuin kävin töissä, söin ja nukuin. Silloin olo oli niin tokkurainen etten edes tajunnut mistään mitään, päässä vaan pyöri ajatus että millon pääsee taas sänkyyn.
En tiedä osaanko neuvoa mitään tuohon miehen käsittelyyn... kuin että yritä puhua hänelle. Kerro, miltä sinusta tuntuu ja kerro myös mitä toivoisit miehen tekevän jos on jotain miten hän voi auttaa. Jos ei ole, sano niin äläkä tiuski ettei saa koskea. Hänestäkin varmaan tuntuu ikävältä kun ei voi ymmärtää mitä koet, ei osaa auttaa eikä "saa osallistua" yhteiseen raskauteen.
Muista pitää myös positiivisia ajatuksia mielessä ja sanoa aina välillä ääneenkin miten ihanaa on kohta saada yhteinen ihana pieni vauva ja miten odotat että saatte olla äiti ja isä. Teille molemmille tekee hyvää miettiä raskauden ja vauvan saamisen iloisia puolia. :) Raskausaika voi olla tosi helvetillistä, mutta onneksi se menee loppujen lopuksi aika nopeasti. Pian teillä on suloinen, oma rakas lapsi! :) Tsemppiä, ja muistathan myös pyytää sairaslomaa jos et jaksa töissä.
menisikö perille faktojen kautta. Anna aiheesta luettavaa, selitä mitä hormonit aiheuttavat nivelille ja niin edelleen. Ja kuuntele oikeasti itseäsi hänen korvillaan. On se valitus tympivää, vaikka onkin ymmärrettävää.
Nukkukaa välillä eri huoneissa, että saat kiemurrella rauhassa öisin ja mies nukkua. Ehdota päiväsaikaan, että hän katsoisi lapsia tunnin kun otat päikkärit. Vastaavasti anna hänelle tilaisuus päiväuniin tai lehdenlukuun Ihan Rauhassa töiden jälkeen.
Ja säästä tämä ketju luettavaksesi, kun alat haaveilla seuraavasta vauvasta.
voi mies ymmärtää, kun ei ole itse kokeinut, mutta voisi löytyä kyllä empatiaa :). Minun mies on aina ollut minun tukena ja ollut avuksi. Tarvitset aikuisen miehen :) !
Mun mies ei ollenkaan älynnyt että esim. kauppaan hänet tarvitaan mukaan kantamaan ostokset ja että olisi oikein mukavaa jos hän auttaisi esim. kantamaan imurin yläkertaan. Ennen raskautta en pyydellyt apua, koska olen tosi energinen ja tehokas ja harrastan liikuntaa.
Synnytyksen koittaessa mies oli kuitenkin tosi hyvä tuki ja nyt hoitaa vauvaa taitavasti ja hellästi. Jotenkin vaan toi raskausaika ei oikeen oo miehille tuttua tai sellaista mitä ne ees kykenee käsittämään.