Mikä ihme 2.-luokkalaiseni koulunkäynnissä mättää? Läksykirjat unohtuvat, tavarat unohtuvat,
tuntityöskentely ei suju, kokeet menevät päin mäntyä. Kotona, kaverien kanssa ja harrastuksissa kaikki menee hyvin. Aivan kuin kyseessä olisi kaksi eri lasta!
Ekaluokallakin oli hieman samantyyppisiä haasteita, mutta paljon vähemmän. Opettaja on jo asiaan puuttunutkin ja alamme nyt yhdessä selvitellä lapsen asioita.
Mistä voi olla kyse? Kiusaamista ei pitäisi olla. Lapsen omin sanoin hän ei vain jaksa keskittyä ja tehdä kouluhommia.
Kommentit (10)
tuntityöskentely ei suju, kokeet menevät päin mäntyä. Kotona, kaverien kanssa ja harrastuksissa kaikki menee hyvin. Aivan kuin kyseessä olisi kaksi eri lasta!
Ekaluokallakin oli hieman samantyyppisiä haasteita, mutta paljon vähemmän. Opettaja on jo asiaan puuttunutkin ja alamme nyt yhdessä selvitellä lapsen asioita.
Mistä voi olla kyse? Kiusaamista ei pitäisi olla. Lapsen omin sanoin hän ei vain jaksa keskittyä ja tehdä kouluhommia.
on 2-luokkalaisen kanssa aivan sama juttu.
Pelikoneet on nyt laitettu pois ja läksykirjojen ääressä istutaan pitkään.
Välillä pidetään taukoa ja ääntä ei koroteta tms mutta töitä tehdään. Muu ei auta.
Jonka lapsi voi naamioida tuollaiseksi huolettomuudeksi ja mitä välii-asenteeksi. Ei lapsi aina halua tai ymmärrä sanoa, että ei vain ymmärrä mistä ne muut koulussa puhuu.
Jos kysy jostain oppimisen ongelmasta niin nykyisin niihin on hyviä konsteja mm. erilainen oppija - juttuja, joilla autetaan lasta löytämään oma tapansa oppia ja pysymään luokan tahdissa oppimisessa, jopa kiitettävin arvosanoin :)
Tiedän lapsen, jolla moinen ongelma selvisi vasta kolmosella, siihen asti jotenkin onnistunut sen melko hyvin salaamaan.
Jos taas syy on joku sosiaalinen juttu niin hyvä sekin selvittää, että palaa lapselle kouluilo. Tsemppiä!
Vanhempien täytyy vain istua joka ilta lapsen kanssa läksyjä tekemässä ja edetä vaikka kirjain kirjaimelta ja numero numerolta eteenpäin.
Reppu on tarkistettava joka ilta kirjojen ja välineiden osalta.
Periksi ei saa antaa! Koulu on lapsen työtä ja kasvattaminen on vanhemman työtä.
Muista kuitenkin kehua häntä aina kun on aihetta ja anna hänen tuntea olevansa tärkeä ja hieno lapsi.
Minulla on aika lailla samanlainen poika(nyt 11-vuotias) ja näillä eväillä hän on pärjännyt koulussa jopa hieman yli keskitasoisesti. Joskus on kuitenkin tapeltu läksyistä jopa koko ilta...
Joissakin muissa asioissa annan sitten helpotusta, esim. kengissä on pikanauhat(huono motoriikka) ja vaatteet ovat helposti puettavia.
Harrastuksiin en häntä pakota, kun tuo koulunkäynti on jo itsessään niin raskasta.
Nyt on jo helpompaa, kun on monta vuotta jo tahkottu samoja asioita...
kokeilkaa pulpettiin muistilappua laminoitua, muista kirjat. Jos teillä wilma käytössä , saat tiedon kokeisiin huoltajana sähköisesti. laatikaa yhdessä "koelista". Pyydä opettajalta kokeita kotiin , poikasi voi jännittä tilannetta koe.
Läksyvihko käyttöön. Onko tehtävät liian vaikeita?
kauanko tekee läksyjä?
Toiminnalinen oppiminen voisi olla poikasi/tyttösi vahvuus luokkatyöskentelyssä...
kokeilkaa pulpettiin muistilappua laminoitua, muista kirjat. Jos teillä wilma käytössä , saat tiedon kokeisiin huoltajana sähköisesti. laatikaa yhdessä "koelista". Pyydä opettajalta kokeita kotiin , poikasi voi jännittä tilannetta koe. Läksyvihko käyttöön. Onko tehtävät liian vaikeita? kauanko tekee läksyjä? Toiminnalinen oppiminen voisi olla poikasi/tyttösi vahvuus luokkatyöskentelyssä...
suostuuko auttamaan wilman tai läksyvihon välityksellä, meillä ei ole suostunut, perusteluna se, että jatkossakin tulee itse hoitaa... tottahan se, mutta vaikka puolvuotta sen opettelua olis ollut hyvä.
Meillä saa vielä 4-luokkalaisenkin tavaroiden perään kysellä jatkuvasti. Milloin jää kännykkä kotiin, milloin sormikkaat hukkuvat tyystin, milloin on läksykirja koulussa jne.
Koulu menee pojalla erittäin hyvin: matikasta tulee kymppejä, kielipäätä riittää (lukee koulussa englantia ja saksaa), lukee nopeasti ja sujuvasti ja muistaa hyvin lukemansa. Luonteena hän on kutitenkin sellainen "hajamielinen professori", että välillä mielenkiinto on jossain aivan muualla kuin pitäisi.
Toki tilanne vaatii siis vanhemmalta jatkuvaa vahtimista ja huolenpitoa, mutta sehän on vanhemman velvollisuus ja etuoikeus! Eiköhän lapsi sitten armeijaan mennessä opi huolehtimaan kaikista tavaroistaan - tai jos ei opi, niin hankkikoon hyväpalkkaisen työn, jotta voi ostaa uusia hukkuneiden tilalle.
aivan kun puhuisit minun lapsesta :)
Huokaisin kuin luin tuon. Näin mielläkin.
not sure if assburger or just stupid
Aivan normaalia, ainakin pojilla!
t. Kolmen pojan opettaja-äiti.
Kavereiden kanssa ja harrastusten parissa on niin paljon kivempaa ja helpompaa.