Lue keskustelun säännöt.
Saako muiden n. 10 v pojat ihan älyttömiä raivareita?
31.07.2011 |
Olemme nykyään ihan ihmeissämme kun poika raivoaa kuin murrosikäinen vaikka ulkoisia viitteitä ei murrosiästä vielä ole.
Tänäänkin "murisi" itsekseen ja heitteli keppejä pitkin pihaa. Kiusaa ja lätkii pikkuveljeään joka päivä. Kun kiellämme häntä/ uhkaamme milloin milläkin asialla niin uhoaa aina vaan enemmän ja nyt uutena on tullut nimittely. Haukkuu minua akaksi, isäänsä juopoksi, kiroaa ja lopulta uhoaa tekevänsä itsarin. Mielestäni nuo itsaripuheet ovat niin kamalaa kuunneltavaa. Puhuuko muidenkin samanikäiset niitä?
Sitten huolettaa pojan eristäytyminen kavereistaan loma-aikana. Ei vastaa heidän puhelinsoittoihin ja tekstareihin "voiko olla huomenna". Kun ihmettelen tätä, niin sanoo, että on nyt kesälomalla eikä halua olla muiden kanssa kuin oman perheensä. Minä äiti olen kuulemma hänen paras ystävänsä.
Mua oikeasti huolettaa tuo poika. Kohta alkaa taas koulu ja arki alkaa myös pojan elämässä. Onneksi siellä joutuu sentään olemaan oman ikäistensä seurassa.
Kommentit (5)
...11-vuotias saa raivareita. kuulostaa siltä, että lapsesi nyt reagoi johonkin... Oisko joutunu kavereiden kiusaamaksi tai jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut kuolemantapaus?
Onko siitä puhuttu riittävästi?
Entä onko siinä kaveripiirissä tullut jollain sanomista kuolleesta?
Murisetko itse kun kiukuttelet? Siis olisko opittu tapa?
Mitä olet opettanut hyviksi tavoiksi purkaa tunteitaan?
Onko lapsi tyranni kavereita kohtaan. Me tiedetään perhe jossa poika on aina kohdellut kavereitaan huonosti, määrää mitä tehdään ja nostaa draamaa jos jotain tulee vastaan. On selvää että kaverit ei jaksa enää 10- vuotiaana tollasta yhdeltä. Tähän pitää vanhempien puuttua ja jos ei omat kyvyt riitä niin apua pitää hakea!
Haukkuminen ja veljen kiusaaminen ei ole hyvän kuulosta. Osallistuuko lapsi perheen juttuihin vai onko vaan tekemättä mitään kokonaan?
Se että makaa kotona koko kesän ei oikeuta sisarrusten kiusaamiseen. Tylyä että sama meno jatkuu.
Jos lapsellasi on ongelmia, niin ei ne parane itsestään kun menee kouluun. Ne pahenee: lintsauksia, läksyjen tekemättä jättämisiä, kiusaa/häiriköi. Joutuu itse uhriksi? Puolustautuu toisilta ja ongelmat pahenee.
Mulla on 10-v. tyttö, jolla touretten syndrooma. Erilaisten pakko-oireiden lisäksi saa myös raivareita, jos ei saa tahtoaan läpi jostain asiasta. Pinna katkeaa välittömästi ja todella pienistä asioista. Joskun löi minua, ja niin kovaa, että todella sattui. Pikkuveljeään haukkuu jatkuvasti, ja kiusaa (varmaan jonkunverran normaalia sisarusten välistä, mutta mihin pisteeseen..?)
Minuakin haukkuu rumilla sanoilla, mm. kusipää. Näihin haukkumisiin on sanonut, että olisi jokin pakko-oire. Tiedä sitten.. kirosanoja kyllä hoki joskus, mutta ei aina. Ei onneksi kovin paljon hauku.
Joskus sai huomioni uhkaamalla tappavansa itsensä. Joskus uhkasi tappaa pikkuveljen tai minut, mutta yleensä itsensä. Joskus pyysi minua tappamaan hänet, jotta pakko-oireet loppuisivat.
Joskus nämä itsetuhoiset jutut liittyy pahaan oloon ja häpeään, jota pakko-oireet aiheuttavat. Toisinaan vain ottaa päähän, kun ei saa haluamaansa, ja siksi sanoo ilkeitä.
Nämä ovat meillä jonkinlaisia huomionhaku-keinoja. Aikaisemmin reagoin tappamis-juttuihin ehkä väärin. Kauhistelin hänen haluaan kuolla/tappaa. Nykyään totean vain, että noin et voi sanoa, kun pikkuveli kuntelee ja ottaa mallia. Tuollaisia asioita ei saa sanoa. Totuus on kuitenkin se, ettei tyttö halua kuolla. Haluaa sanoa vain ilkeästi kun ottaa päähän. Tämän hän on itse myöntänyt.
Kerran jopa meni keittiöön, ja ääneen mietti, että minkähän veitsen ottaisi ja tappaisi itsensä. En mennyt mukaan tähän, vaan olin kuin en olisi huommannutkaan. Kulman takana kuuntelin, ja hetken kuluttua tyttö laski veitsen pois ja meni omaan huoneeseen sanomatta sanaakaan. Ei saanut huomiotani.
Tuohon kaveri-juttuun en osaa sanoa oikein muuta, kun että ap:n lapsella taitaa olla heikko itsetunto. Olisiko kiusaamista ilmennyt? Tai jokin nolo kokemus alkukesästä, ja vieläkin hävettää? Jos kaverit pyytää ulos, niin kannattaa vaan ytitttää saada poika menemään ulos. Kynnys vain kasvaa, jos ei mene.
Yritä ap puhua pojan kanssa. Jos ei auta, suosittelen ehkä koulukuraattoria tms. Meillä ainakin auttoi, kun tytöllä oli joskus pelkoja, (liittynee touretteen). Ei mm. uskaltanut mennä kouluun, kun pelkäsi joutuvansa kiusatuksi. Oli myös muitakin pelkoja. Kuraattorista oli suuri apu tähän.
kamala toi veitsen valinta! Ajattelin sitä lapsen näkökulmasta: valkkaan tässä veistä jolla tapan itseni -eikä äiti tule! Pettymys tuossa on varmasti päällä ja yksinäisyyden tunne, eikä vaan se että ei saanut "huomiota". Sitä hän kaipasi, eikä saanut.
Olisit saanut halata ja jutella kun poistui keittiöstä mutta näköjään joku jättää lapsen huomioimatta. Niinkuin se olisi huono asia?
Palaan asiaan myöhemmin...
t. ap