Koulu alkaa -ekalle luokalle, mitä odotettavissa/mihin kannattaa varautua?

ekaluokka on mennyt. t: ei ap

No joo, ymmärrä kyllä että on mukavaa vaihtaa kokemuksia, mut toisaalta helposti myös alkaa vertailemaan omaa lasta muiden kokemuksiin. Moni vanhempi saa kiksit siitä et lapsi on jotenkin parempi kuin muiden ja lapsi saa synnyinvelvollisuudekseen pönkittää vanhempien onnistumisen tarvetta. Vaikka jokaisella lapsella pitäs olla perusoikeus saada olla ihan tavallinen, omanlainen, ilman et se heti vertautuu hyvä-huono-akselilla johonkin. Surullisen harva lapsi saa olla ihan vaan sellainen tavallinen ja keskinkertainen kuin suurin osa on. Siksi mua jotenkin häiritsee se et pitää niin paljon varautua sun muuta. Sen sijaan et ihan vaan katselis sitä omaa lastaan ja antais asioiden kehittyä omalla painoillaan, ilman ennakko-odotuksia ja käsityksiä.

muiden ajatuksia ensimmäisestä kouluvuodesta. Ei ole tarkoituksena verrata omaa lasta keneenkään toiseen, vaan kuulla toisten ajatuksia ja kokemuksia. Vaihdetaanhan niitä muistakin asioista lapsiin liittyen, raskaudesta, synnytyksestä jne. ilman tarvetta kilpailuun, vertaistueksi sitä kait kutsutaan. Mielestäni se on yksi tapa oppia toisilta, ei suinkaan verrata omaa lasta toiseen. Ja miksei asioihin saisi varautua ennalta? Ymmärrän kyllä, ettei se ole aina mahdollista.

ap

tarvitse osallistua, jos ei ole mitään vastattavaa.

ap

Meillä lapsi on nyt menossa tokalle, joten viime vuosi vielä tuoreessa muistissa. Meille sattui niin kurja tuuri, että opettaja ei eriyttänyt opetusta lainkaan. Niinpä sujuvasti lukevat tankkasivat kirjaimia ja tavuja vasta lukemaan opettelevien mukana koko vuoden. Seurauksena oli oman lapseni turhautuminen. Koska hän on rauhallinen, ei aiheuttanut häiriötä koulussa, mutta itkeskeli asiaa usein kotona. Lopulta pitkän väännön jälkeen kevätlukukauden loppupuolella sai motivoivampia tehtäviä.

Meillä lapsi on nyt menossa tokalle, joten viime vuosi vielä tuoreessa muistissa. Meille sattui niin kurja tuuri, että opettaja ei eriyttänyt opetusta lainkaan. Niinpä sujuvasti lukevat tankkasivat kirjaimia ja tavuja vasta lukemaan opettelevien mukana koko vuoden. Seurauksena oli oman lapseni turhautuminen. Koska hän on rauhallinen, ei aiheuttanut häiriötä koulussa, mutta itkeskeli asiaa usein kotona. Lopulta pitkän väännön jälkeen kevätlukukauden loppupuolella sai motivoivampia tehtäviä.

Toisaalta tiedän, että koulussamme aloittavista ekaluokkalaisista suurinosa osaa hieman lukea. Ja esim.kelloa jne vielä opetellaan...lukee isoja kirjaimia, tekstausta vielä hitaasti. Eikä se lukeminen aivan sujuvaa ole vielä, mutta osaa kuitenkin.

ap

Siitä miten koulunaloitus näkyy kotioloissa, en juuri osaa kertoa, mutta koulun näkökulmasta kyllä.



Vaikka täytyy tosiaan muistaa, että lapset kokevat asioita eri tavoilla, voi kuitenkin sanoa, että pääsääntöisesti ensimmäinen kouluvuosi sujuu varsin mukavasti.



Etenkin kun kerrot, että lapsellasi on perustaidot jo hyvin hallussa! Lukea tai laskea ei tarvitse osata, mutta on hyvä merkki, että lapsi on jo näistäkin asioista kiinnostunut. Tylsistymistäkään en pelkäisi, sillä tehtävien eriytys on nykyään kyllä arkipäivää.



(Tosin ensimmäisellä luokalla on tarkoituksenmukaista harjoitella tavuja ja äänteitä siitä huolimatta että osaisi jo lukea suoraan. Itsenäisesti lukemaan oppineet lapset, eivät nimittäin useinkaan ole oppineet kielen kirjoitukseen liittyviä rakenteita, kuten tavutusta. On tärkeää, että nämä opitaan, siksi siis opettajat eivät yleensä eriytä ensimmäisellä luokalla lukemaanopetusta kokonaan.)



Yhdyn erään edellisen kirjoittajan kokemukseen siitä, että iltapäiväkerho on aika raskas. Toki kerhoissa on eroja. Joka tapauksessa lapsi joutuu koko koulupäivän tsemppaamaan.Pitää jaksaa istua, olla hiljaa, kuunnella ja yrittää osata ja ymmärtää. Välitunneillakaan ei ole vain rentouttavaa, sillä sosiaalisten suhteidenkin ylläpito ja leikki ovat rasittavia, vaikkakin kivoja juttuja.



Koulupäivän jälkeen pieni ekaluokkalainen on usein jo aika puhki ja vaikka ip-kerhossa ei tarvitsekaan olla koulumaisesti, jatkuu sosiaalinen rasitus, sekä tietysti sääntöjen noudattaminenkin. Useimmat tämän klaaraavat, mutta joillekin lapsille päivä on liian pitkä.



Valitettavaa on tietysti, ettei vanhemmilla ole juuri mahdollisuutta vaikuttaa asiaan, työpäivät kun ovat mitä ovat. Mutta jos asiaan voi itse vaikuttaa, järjestäisin asiat omien lasteni kohdalla niin ettei tarvitsisi ainakaan kauaa olla ip:ssä.



Mutta kuten aikaisemmin sanoin ennusmerkit viittaavat siihen, että lapsesi kohdalla kaikki menee hienosti. Ainakin näin koulun näkökulmasta:)

Hyvää koulunalkua!

nyt kakkoselle, joten ekaluokasta on tuore kokemus.



Syksy tuntui aika rankalta, oli kiukkua koulusta tullessa jne... Mutta niistä sitten juteltiin ja selviteltiin. Läksytkin tehtiin vasta kun esikoinen oli saanut olla kotona jonkin aikaa ja usein vasta välipalan jälkeen. Näin sai vähän taukoa, eikä heti koulun jälkeen tarvinnut taas avata kirjoja. Tämä toimi meillä.



Minä olin (ja aion olla jatkossakin) paljon opettajaan yhteydessä ja puolin ja toisin kertoiltiin, miten on kummassakin suunnassa homma mennyt jne... Onneksi meidän esikoiselle sattui niin ihana opettaja, että hänkin oli mielissään tästä hyvästä yhteydenpidosta.



Se sellainen luottamuksellisen suhteen luominen opettajaan on varmaan suositeltavaa ja hyvä juttu. Sitten on helppo ottaa yhteyttä jos yhtään mikään askarruttaa jne...

osaa lukea, laskea ja kirjoittaa. Osaa myös tavut ja kaiken muun todella hyvin, koska ollut tarhassa missä dysfasia lapsia ja tässä tarhassa on omat päätoimiset puheterapeutit.

On saanut hurjan hyvän alun ekalle luokalle.

Pelkään keskittymistä eniten, joka varmasti monelle pojalle voi olla haaste.

Oppi lukemaan kieliryhmän avulla ja kotitehtäviäkin on jo tehnyt vuoden verran.

osaa lukea, laskea ja kirjoittaa. Osaa myös tavut ja kaiken muun todella hyvin, koska ollut tarhassa missä dysfasia lapsia ja tässä tarhassa on omat päätoimiset puheterapeutit.

On saanut hurjan hyvän alun ekalle luokalle.

Pelkään keskittymistä eniten, joka varmasti monelle pojalle voi olla haaste.

Oppi lukemaan kieliryhmän avulla ja kotitehtäviäkin on jo tehnyt vuoden verran.

äiti-ihmistä, jolla olisi myös vanhempia lapsia :)

Iltapäiväkerho oli aika raskas paikka. Paljon lapsia ja hälinää, pienet tilat. Lapsi tuli mielellään heti kotiin ip-kerhosta, kun se oli mahdollista eli äiti antoi luvan :) Eli ei ollut joka päivä kerhossa. Mielummin lähti aikaisin alkavaan harrastukseen tms.



Nyt ei enää mene ip-kerhoon.



Itse koulutyö ei niinkään väsyttänyt. Kaverisuhteet tuottivat hetken päänvaivaa, kun tuli kiusaamista hetkellisesti. Kiusaaminen loppui, kun keskustelin ko. lapsen äidin kanssa. Kyseinen äiti suhtautui ihaan ok, kun kerroin kiusaamisesta... oli tainnut keskustella lapsen kanssa, koska loppui heti sen jälkeen.

Iltapäiväkerho oli aika raskas paikka. Paljon lapsia ja hälinää, pienet tilat. Lapsi tuli mielellään heti kotiin ip-kerhosta, kun se oli mahdollista eli äiti antoi luvan :) Eli ei ollut joka päivä kerhossa. Mielummin lähti aikaisin alkavaan harrastukseen tms.

Nyt ei enää mene ip-kerhoon.

Itse koulutyö ei niinkään väsyttänyt. Kaverisuhteet tuottivat hetken päänvaivaa, kun tuli kiusaamista hetkellisesti. Kiusaaminen loppui, kun keskustelin ko. lapsen äidin kanssa. Kyseinen äiti suhtautui ihaan ok, kun kerroin kiusaamisesta... oli tainnut keskustella lapsen kanssa, koska loppui heti sen jälkeen.

Mukava kuulla, ettei kaikilla koulun alkaminen ole yhtä kiukuttelua, kun monelta olen näin kuullut... saa nähdä sitten, kuinka meillä. Mistä lastasi kiusattiin?

Jospa vaan silmät auki katsoisi mitä tapahtuu? Kaikenlaiset ennakkoasenteet ja varautumiset on täysin typerää, kuvitelmia joihin sitten vertaa lastaan ja muita- sen sijaan että katsoisi millaisia he oikeasti ovat ja mitä oikeasti tapahtuu. Ja reagoi sitten siihen. Liiallinen varautuminen on mielestäni aikuisten pätemisen-ja hallinnantarvetta, josta ei todellakaan ole muuta kuin haittaa.

ekaluokka on mennyt.

t: ei ap

ekaluokka on mennyt. t: ei ap

No joo, ymmärrä kyllä että on mukavaa vaihtaa kokemuksia, mut toisaalta helposti myös alkaa vertailemaan omaa lasta muiden kokemuksiin. Moni vanhempi saa kiksit siitä et lapsi on jotenkin parempi kuin muiden ja lapsi saa synnyinvelvollisuudekseen pönkittää vanhempien onnistumisen tarvetta. Vaikka jokaisella lapsella pitäs olla perusoikeus saada olla ihan tavallinen, omanlainen, ilman et se heti vertautuu hyvä-huono-akselilla johonkin. Surullisen harva lapsi saa olla ihan vaan sellainen tavallinen ja keskinkertainen kuin suurin osa on. Siksi mua jotenkin häiritsee se et pitää niin paljon varautua sun muuta. Sen sijaan et ihan vaan katselis sitä omaa lastaan ja antais asioiden kehittyä omalla painoillaan, ilman ennakko-odotuksia ja käsityksiä.

Itse lyhennän hieman työpäivääni aamusta, sekä iltapäivästä, että auttaa lapseni kouluun ja hakea hänet ip-kerhosta hieman aiemmin. Tätä olen paljon itsekin miettinyt, että lepohetket pienille jäävät varsin vähäisiksi. Näin ollen ajattelin, että harrastus jätetään vain viikonloppuun nyt ainakin ensimmäisen vuoden ajaksi.



Millaisia kokemuksia muilla?

Luonnollisesti reppu, kyniä, penaali jne. Entäs tossut/sisäkengät, sadevarusteet, millaisia koululaiset käyttävät? Jumppavarusteet? :)

Oletteko hankkineet koulupöydän vai missä lapsi tekee läksyt ja säilyttää tavaransa?

ap