Luulosairaat: mitä sairauksia pelkäätte eniten?

Minä aivoverenvuotoa. Muita pahoja ovat aivokalvontulehdus, sepsis, aivokasvain, leukemia ja ALS.

Lisänä kasvohalvaus ja sokeus, sekä joku tauti joka paisuttaisi norsun kokoiseksi ilman syömistä. Haluan hallita tilanteita. Leukemia ei enää niin paljon pelota, kun tunnen muutaman, joka on siitä parantunut. Äitini kuoli yhtäkkiä aplastiseen anemiaan, sairautten, jossa luuydin lakkaa tomimasta. Oli hirveä tauti ja hirveitä kohtaloita näin.

mutta sitten paranin (luulosairaudesta), vaikka päänsäryt jatkuu.:)

luulisi luulotautisten pelkäävä eniten sitä, etä on hullu! Ai, niin, mutta tehän itseasiassa jo olettekin.

luulisi luulotautisten pelkäävä eniten sitä, etä on hullu! Ai, niin, mutta tehän itseasiassa jo olettekin.

Minä tosin pelkään, että luulen kohta olevani luulotautinen.

ja kaikista luultavammin mulla oli keuhkosyöpä koska happi ei oikein kulkenu, johtui kuulemma ahdistuksesta, kesti n.6vuotta.



Lisäksi sydänkohtaus,veritulppa,kasvaimet ja ms tauti. Oireetki on ollu oikeestaan kaikista.

Onneksi loppui sitten ne oireilut, nykysin joskus meinaa naurattaa se touhu,mutta sitten sen muistaa miten kauheeta se oli, mietiskellä muksujen tulevaisuutta ja omia hautajaisia kun tää on se viimenen joulu,juhannus,ystävänpäivä.. lista on loputon.



Voimia kaikille asian kanssa kamppaileville!

Enpä oikeastaa mitää.... Aivokasvain olluna ja siitä jäi epilepsia..

Ja silti aivan noraalia elämätä elän kunhan pitää huolen itsestään...

T: Työssäkäyvä, 4v pojan äippä

Enpä oikeastaa mitää.... Aivokasvain olluna ja siitä jäi epilepsia..

Ja silti aivan noraalia elämätä elän kunhan pitää huolen itsestään...

T: Työssäkäyvä, 4v pojan äippä

Mikä se sinun luulosairautesi sitten on?

Kammoan kaikkia sairauksia ja pesen työpäivän aikana monta kertaa käsiä. Ehkä liikaakin.

aivoverenvuodon ja tuupahdan siihen.

siis niitä pahimpia. Lähinnä pulmani on se, että jos mikä tahansa pienikin vaiva ilmaantuu kenelle tahansa läheiselleni tai itselleni päädyn heti johonkin >> päätä särkee, ilmeisesti aivokasvain -tyyppiseen päättelyyn. =(

Syövät, ja pidemmän päälle invalidisoivat kuten ms. Kaikki sellaiset, joissa joutuu tuskallisiin ja nöyryyttäviin hoitotoimenpiteisiin ja tutkimuksiin. Tosin nykyään en pahemmin pode kyseistä sairautta. Pahassa stressissä se kyllä saattaa kuin vaivihkaa iskeä. Joskus nuorempana keksin jostain, että minulla olisi kihomatoja. Söin käsikauppalääkettä vähän väliä ja tein suursiivouksia, kunnes jossakin vaiheessa tajusin oireille olevan ihan luonnollisen selityksen. Vaiva riivasi tosi pahasti, koska se ajatus madoista sai minut kokemaan itseni jotenkin saastaiseksi, koko ajan sitä mietti että en kai vaan tartuta ketään jne... Syyhyn kanssa tuli sama rumba muutama vuosi myöhemmin. Tavallaan oireita ja perusteita epäilylle oli sen verran, että täysin tyhjästä epäilyt eivät tulleet. Salakavalaa.

lenkillä pelkään että saan aivoverenvuodon ja tuupahdan siihen.

aivoverenvuoto. Muistan kun se kansanedustaja Susanna Haapoja sai kohtauksen kesken puheen ja kuoli pian sairaalassa...kammottavaa.

kuin luulee olevansa..oikeasti luulosairas uskoo olevansa täysin oikeassa siinä että on milloin mikäkin sairaus. eikä edes lääkärin diagnoosi terveydestä kelpaa..



itse pelkään umpisuolenpuhkeamista. vaikka että olen pitkällä lennolla yms ja tulee vatsavaivoja ja ei tajua että on umpisuoli ja kärsii ja lopulta kuolee siihen paikkaan eikä saa hoitoa yms.



arkisempi pelko on yrjötauti sillä kammoan oksentamista

ja saan hetkittäisiä "luulosairauskohtauksia" mutta ne menee yleensä aika pian ohi. Nykyään pelkään enemmän että lapsille tapahtuu jotain, kuin että itselleni tapahtuisi. sata kertaa mieluummin ottaisin itselleni syövän tai amputaatioon johtavan lihansyöjäbakteerin, kuin että lapseni sairastuisi.

Tämä voi kuulostaa naurettavalta mutta pahin pelkoni on huuliherpes. Tiedän, että noin 80% ihmisistä se on veressä mutta minulla se ei ole ainakaan vielä puhjennut. Myös genitaaliherpes hirvittää.



En juo kenenkään kanssa samasta lasista/pullosta, mieheni kanssa harrastamme seksiä ilman kondomia ja uskallan suudella häntä. Molemmat olivat kauheaa totuttelua. Kauhuni alkoi 16-vuotiaana ja olen nyt 30v. Tutkailen aina omia huuliani ja etsin herpestä, ja jos tunnen huulissani kuivia kohtia jne olen kauhuissani. Tiedän olevani hullu tämän kanssa mutta en ihan oikeasti halua herpestä. Monilla ystävilläni on se enkä voi katsoa heitä jos se on aktiivinen. Sama tuntemattomien ihmisten kanssa. Se on niin oksettava. Jos he eivät käytä sen päällä lastaria niin--- hyi helvetti. Olen käynyt 17 kertaa tutkimuksissa. En halua sitä, yök.



Muita ei ole. Paitsi luulen usein olevani raskaana, en halua enempää lapsia ja minulla on ehkäisykapseli mutta ei sekään ole 100% varma.. teen raskaustestin joka 3. kk.